Turussa järjestetään Live Aid -hengessä tänään perjantaina 17. helmikuuta Syrjäytyneiden hyväksi -konsertti baari Baarissa. Oma koti, puhtaat vaatteet, pehmeä sänky ja päivittäinen lämmin ruoka on itsestäänselvyys useimmille meistä. Yhä suuremmalle osalle näin ei ole. Työttömyys, avioero tai sairaus voi johtaa asunnottomuuteen ihmisen, joka ei ikinä olisi sen uskonut itseään koskettavan. 


”Jokainen ihminen ansaitsisi sen, mikä meille monille on sitä harmaata arkea. Koteja, työpaikkoja ja terveyttä emme yhdellä tapahtumalla pysty järjestämään, mutta voimme yhdessä kerätä rahaa muun muassa ruokaan, hygieniatarvikkeisiin, alusvaatteisiin, sukkiin ja makuupusseihin”, painottaa Heidi Melan, konsertin järjestäjä.

Hän myös tuo esiin voimakkaasti sitä, että tapahtuman nimestä huolimatta ei ole syrjäytyneitä, ainoastaan syrjäytettyjä.

Mistä alkusysäys konsertin järjestämiseen syntyi?

”Suututtaa tämä nykyhallituksen meininki kaikkine leikkauksineen, ja käy sääliksi ihmiset, joiden arkea niillä vaikeutetaan. Nämä syrjäytymisvaarassa olevat tai jo syrjäytyneet eivät pidä meteliä itsestään”, Melan kertoo. Hän painottaa, että syrjäytettyjä on kaikkialla, mutta tavallisen kansalaisen on vaikea nähdä heidän hätäänsä. Hän haluaa tehdä heidät näkyviksi.

”Syrjäytetyt eivät nouse barrikadeille, eivätkä osaa tai jaksa vaatia mitään itselleen. He ovat suurimmalle osalle ihmisistä läpinäkyviä. Haluan näyttää, että heitä on, ja koko ajan lisääntyvästi.”

Empaattisia esiintyjiä

Konsertissa kuullaan yhtyeitä Delia St. Claire I, Crackwhore, Ronskibiitti ja Sammal. Muun muassa lavarunoilijana tunnetuksi tullut Tapani Kinnunen vastaa runoudesta, ja puheenvuorot käyttävät viime vuonna Vuoden uusturkulaiseksi valittu Berhan Ahmadi ja turkulainen kaupunginvaltuutettu ja kansanedustaja Li Andersson (vas).

”Kaikki lähtivät innolla mukaan. Moni muukin artisti olisi halunnut tulla. On hienoa huomata, että ihmiset haluavat auttaa. Nämä kaikki esiintyjät ovat empaattisia ja fiksuja ihmisiä, jotka mielellään tekevät hyväntekeväisyyttä.”
, sanoo Melan.

Turkulainen suomenkielistä progressiivista rockia esittävä Sammal on ollut aktiivisena nykyisessä muodossaan vuodesta 2010 lähtien. Yhtyeen perustajajäseniin kuuluvat Jan-Erik Kiviniemi ja Jura Salmi.

Crackwhore on vuona 2001 perustettu punkrockia soittava bändi. Syrjäytyneiden hyväksi -konsertissa he esiintyvät kokoonpanolla, ”joista vain kahdella ei ole kylkiluut murtuneet”. Heidi Melan odottaakin jännityksellä mitä tuleman pitää.

Ronskibiitti on turkulainen k!RByn ja Klaus Kustaan sekä parin muun muodostama poppoo, joka julkaisi mainion edellisen albuminsa Eipä Kestä BV2-levymerkin kautta yhdeksän vuotta sitten. Paljon on vettä virrannut Aurajoessa tämän jälkeen, mutta nyt kulttimaineeseen noussut Ronskibiitti on tekemässä paluuta.

”Punkrunoilija Tapani Kinnunen lausuu – tai huutaa – runojaan. Li Andersson puhuu siitä, miten syrjäytymistä saataisiin ehkäistyä. Berhan Ahmadi on kotouttamisen puolestapuhuja”, Melan kertoo.

Tapani Kinnunen kertoo lukevansa muutaman tilaisuuteen sopivan runonsa vuosien varrelta. ”Minulla on tapana valita esitettävät runot viime tipassa – niin meinaan toimia tälläkin kertaa.”

Kinnusen mukaan syrjäytymistä on monenlaista – henkistä ja fyysistä.

”Pahimmillaan syrjäytyminen on, kun se on sekä henkistä että fyysistä. Lisäksi minusta tuntuu, että monesti myös päättäjät ovat syrjäytyneitä, heillä ei tunnu olevan minkäänlaista käsitystä katutason ihmisen ongelmista. Tämä ei ole pelkästään Turun ongelma.”

Mitä Kinnusen mielestä jokainen meistä voisi tehdä syrjäytymisen poistamiseksi?

”Kannattaa miettiä tarkasti kenelle antaa vaaleissa äänensä, se voi kuulostaa hitaalta ja hankalalta tavalta vaikuttaa, mutta sen hyvänä puolena on, että se on ihan laillinen keino.”




Hallituksen pitäisi miettiä kauaskantoisemmin

”Syrjäytettyjä on tietysti aina ollut, mutta nyt tässä maailman ajassa asia alkaa koskettaa jo hyvin monia ihmisryhmiä, varhaiskasvatuksen piirissä olevista eläkeläisiin. On lapsiperheitä, joissa on uupumusta, työttömyyttä ja päihde-ongelmaa. On sairasta, jos tälläisen perheen lapsen oikeus varhaiskasvatukseen evätään subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisella. Myös opiskelijat joutuvat turvautumaan leipäjonoihin”, Heidi Melan avaa.



”Pikavippien ja muiden talousongelmien takia yhä nuoremmilla ei ole enää luottotietoja, joten vuokra-asuntoja on vaikea saada, yhä nuoremmat joutuvat siis asunnottomiksi. Mielenterveyspalvelujen jonot ovat liian pitkät, eikä masentunut jaksa vaatia itselleen hoitoa, vaan luovuttaa. Turussa on yksi ainoa asunnottomien yöpaikka kaupungin puolesta, ja sekin uhataan lopettaa.”

Melan näkee syrjäytyneisyyttä joka puolella, koska osaa tunnistaa sitä. ”Luulen, että moni elää kiireistä arkeaan töistä ruokakaupan ja jumpan kautta kotiin, että he eivät edes huomaa näitä ihmisiä. Eihän syrjäytynyt katukuvasta erota, paitsi tietysti nämä katujen miehet. Se syrjäytetty voi olla se vieruskaveri bussissa. Tai eläkeläinen, joka laskee kolikoita kassajonossa, voi olla että hän on joutunut juuri jättämään lääkkeensä ostamatta, että saa ostettua ruokaa.”

Melanin mielestä hallituksen pitäisi miettiä kauaskantoisemmin, mitä seuraa näistä järkyttävistä päätöksistä, joilla päättäjät saavat ihmiset ahdinkoon. Juuri äskettäin hän luki uutisen, jossa kerrottiin, että Suomessa on 80 000 parhaassa työiässä olevaa miestä täysin työelämän ulkopuolella.

”Turvapaikanhakijat ovat yksi iso syrjäytymisvaarassa oleva ryhmä. Heidän kotouttamisensa puolesta olisi tehtävä aktiivisesti töitä, paperittomat syrjäytyvät väkisinkin olosuhteiden pakosta. Tämä toimeentulotuen siirto Kelalle oli taas yksi absurdi ratkaisu, mikä hankaloittaa entisestään ahdingossa eläviä.”




Auttamisessa kyse on asenteesta ja halusta

Syrjäytettyjä voisi Melanin mukaan tukea kysymällä voiko auttaa, tarvitseeko ihminen apua, auttamalla apua tarvitsevan lähtökohdista, kuuntelemalla.

”Joku voi kaivata pelkästään apua byrokratian selvittämisessä. Ei kaikilla ole puhelinta saati nettiä eikä siis keinoja selvittää ja hakea tukia, vaikka niihin olisikin oikeutettu. Tai vaikka ottamalla yhteyttä lähimpään ensisuojaan eli asunnottomien yöpaikkaan ja kysymällä, tarvitaanko siellä vaikka talvivaatteita."



”Konkreettisesti voi vaikka asunnottoman ohi kulkiessaan vaivihkaa jättää penkin viereen pussin, missä on vähän ruokaa ja vaikka muutama kolikko. Hyvä idea on myös tarjoutua vapaaehtoistöihin esimerkiksi vastaanottokeskuksiin, vanhainkoteihin, leipäjonoihin. Keinoja on monia, kyse on asenteesta ja halusta”, Melan painotttaa.

Syrjäytyneiden hyväksi -konsertin tuotoista suurin osa menee Terveysneuvontapiste Millin hyväksi, mutta niillä rahoitetaan myös yksittäisten asunnottomien ja muiden syrjäytyneiden arkitarpeita, muiden muassa pitkiä kalsareita, sukkia ja reseptilääkkeitä.


Konsertin järjestäjä Melan painottaakin omalla kohdallaan tärkeintä olevan, että hän tekee vapaaehtoistöitä ja järjestää hyväntekeväisyystapahtumia, auttaa jatkuvasta asunnottomia sekä turvapaikanhakijoita tavara- ja vaatekeräksellä, joika toimittaa apua tarvitseville. 


”Jos joku haluaa auttaa, tai kysyä neuvoa miten voisi muuten auttaa omalla paikkakunnallaan, voi ottaa vaikka minuun yhteyttä!”

Melanin tavoittaa esimerkiksi sähköpostilla: heidimelan(ät)hotmail.com.




Syrjäytyneiden hyväksi -konsertti 17. maaliskuuta 2017 baari Baarissa (Aurakatu 14, Turku) kello 19-02. Ikärja 20 vuotta. 5–20 euron sisäänpääsymaksu heiltä, jotka pystyvät taloudellisesti osallistumaan hyvän asian puolesta.

 

ILMOITUS