Miksi perinteinen työväenkirjallisuus ja itseoppineet työväenkirjailijat tuntuvat kadonneen? Tätä pohti kansanedustaja, tutkija Anna Kontula (vas.) Tampereen työväenkirjallisuuden päivän avauspuheessaan.

Kirjallisuuden keskiluokkaistuminen nousi äskettäin puheenaiheeksi, kun toimittaja Asta Leppä totesi Helsingin Sanomien julkaisemassa esseessään, että suurin osa kirjallisuudesta käsittelee nykyään keskiluokkaista maailmantuskaa. ”Missä ovat 'työväenluokan' ja 'alaluokan', missä köyhien ja syrjäytettyjen kuvaukset?” Leppä kyseli.

”Tärkein syy itseoppineiden työläiskirjailijoiden katoamiseen lienee koulutuksen tasa-arvoistuminen, jonka eteen monet työläiskirjailijatkin näkivät paljon vaivaa”, totesi puolestaan Anna Kontula.

Tämän ilmiön kääntöpuoli on Kontulan mukaan kuitenkin koulutusinflaatio, jonka myötä ”ei vuosienkaan opiskelu enää takaa hyväpalkkaista ja vakaata työsuhdetta – ei välttämättä työsuhdetta lainkaan.”

”Myös moni kirjailija tietääkin hyvin, mitä tarkoittaa pieni ja epävarma toimeentulo. Tietää, mitä on työskennellä tänään baarissa ja huomenna siivousfirmassa, ja sitten raskaan pitkän päivän jälkeen yrittää jaksaa kirjoittaa.”

Työväenluokka onkin muuttunut: ”1900-luvulla oli työläisellä tehtaassa työskentelevän miehen kasvot. Nyt hänen lapsensa hoivaavat, ohjelmoivat, myyvät ja opettavat. Olisipa hälyttävää, jos kirjallisuus ei olisi tätä muutosta huomannut.”

Kontulan mukaan työväenkirjallisuus on tärkeää ja sen puuttuminen herättää huolta, koska elämme yhä luokkayhteiskunnassa.

”Ja kuten ennenkin, on eri ryhmiin liitetyillä mielikuvilla ja heistä kerrotuilla tarinoilla tärkeä rooli luokkavallan uusintamisessa.”

Työväenkirjallisuus on tehnyt näkyväksi työväenluokan kokemusmaailmaa, sen arkea ja unelmia, Kontula totesi. ”Se on kehittänyt työväenluokalle kieltä ja itseymmärrystä, mutta antanut myös valtaa pitäville ikkunan niiden ihmisten elämään, joiden arkea eliitin päätökset eniten heiluttelevat.”

Tällaiselle on edelleen tilaus, Kontula korosti.

”Jos tämä aika ja yhteiskunta jotakin kaipaa, niin työväenkirjallisuutta. Työväenluokan kirjoittamia ja työväenluokalle kirjoitettuja, tarinoita työväenluokalle oleellisista aiheista. Uuden työväen tarinoita, jotka tekevät sen näkyväksi ja ymmärrettäväksi itselleen ja muille – jotta sillä olisi mahdollisuus ottaa paikkansa yhteiskunnallisessa muutoksessa.”

Työväenmuseo Werstaalla vuosittain järjestettävä Työväenkirjallisuuden päivä tarjosi tänäkin vuonna monipuolisen kattauksen kirjallisuuskeskusteluja ja muuta ohjelmaa. Teemana oli Ympäristö ja yhteiskunta, ja esillä olivat myös muun muassa sananvapauden teemavuosi sekä Lauri Viidan syntymän 100-vuotisjuhla.