“Euroalueen kestämättömyys on objektiivinen fakta. Ennemmin tai myöhemmin tulee esiin valinta vaihtoehtoisista ulospääsyteistä eurosta. Ne voivat olla oikeistolaisia tai vasemmistolaisia, ja siitä riippuen niillä voi olla hyvin erilaisia vaikutuksia yhteiskuntaluokkiin.”
Näin todetaan yleiseurooppalaisen Lexit (Left Exit) -verkoston esittelyssä. Verkosto on syntynyt Ison-Britannian kansanäänestyksen EU-erovaatimuksen synnyttämästä keskustelusta vasemmistolaisittain ajattelevien piirissä, jo ennen äänestystä. Mukana on eri alojen vaikuttajia ja tavallisia kansalaisia useista Euroopan maista.
Verkoston huolenaiheena on pitkäaikainen kehitys, jossa “demokraattisia oikeuksia heikennetään, hyvinvointivaltioita puretaan ja yhteisiä hyödykkeitä yksityistetään”. Verkoston julkilausuman mukaan muun muassa kasvu- ja vakaussopimus, sisämarkkinoiden perusvapaudet ja Euroopan rahaliitto muodostavat kehyksen, joka on ollut polttoaineena julkisia menoja leikkaavalle politiikalle (austerity) ja työntekijöiden oikeuksien ja hyvinvointivaltion murentamiselle sekä edistänyt yksityistämisiä EU-maissa.
Tämä autoritaarinen, uusliberalistinen integraatio vaatii verkoston mukaan toimivia ja uskottavia vaihtoehtoja, jotka perustuvat kansansuvereniteetille. Tarkoituksena on kehittää Lexit-liikettä työkaluksi, jolla demokratia vallataan takaisin.
Sisäinen devalvaatio vie hyvinvoinnin
Julkilausuman mukaan EU ei ole neutraali pelikenttä, vaan nykyistä integraatioprosessia määrittävät EU:n taantumukselliset sopimukset ja sen uusliberaalin luonteen ennennäkemätön radikalisoituminen. Tämän ovat osoittaneet etenkin ”suureksi lamaksi” kutsutun finanssi- ja eurokriisin jälkeiset tapahtumat. Epädemokraattiset ja hierarkkiset valtasuhteet ovat jo pitkään kuuluneet EU:n integraatioon, ja ne ovat kulminoituneet etenkin Saksan johtavassa roolissa EU:n talouspolitiikan suuntaamisessa. Eurokriisin myötä on asetettu entistä tiukempia ja vähemmän legitiimejä sääntöjä ja hallintarakenteita, kuten EuroPlus-sopimus ja uusi vakaussopimus (Fiscal Compact).
Eurokriisi on julkilausuman mukaan tulosta Euroopan rahaliitossa (Emu) jo alkujaan olleessa vääristymässä, kun se on keskittynyt austerity-politiikkaan ja inflaation torjuntaan. Taloudellisen ja sosiaalisen lähentymisen sijasta kuilut jäsenmaiden välillä ovat Emun myötä vain kasvaneet. Tärkeä tekijä tässä on ollut Saksan pyrkimys parantaa vientiteollisuutensa kilpailuasemaa itäisen Euroopan halvemman työvoiman, palkka- ja verodumppauksen sekä sosiaalisten leikkausten avulla.
Kun entistä heikompaan asemaan talouskilpailussa jääneet maat eivät ole Emun takia voineet enää harjoittaa omaa valuuttapolitiikkaansa, ne ovat joutuneet turvautumaan sisäiseen devalvaatioon. Käytännössä tämä on merkinnyt hyvinvointivaltion purkamista, palkkojen ja sosiaaliturvan alentamista, verokilpailua, hyökkäyksiä kollektiivista neuvottelujärjestelmää vastaan, pyrkimyksiä hajottaa ammattiliittoja sekä julkisen sektorin työntekijöiden demonisointia ja lomautuksia.
Julkilausuman mukaan on tärkeää nähdä, että nämä asiat eivät johdu mistään ennustamattomista virheistä rahaliiton toiminnassa, vaan ne kuuluvat sen uusliberaalien suunnittelijoiden agendaan. Kärsijänä on väestön suuri enemmistö ja hyötyjänä kansainvälinen pääoma.
Kreikan tapahtumat kesällä 2015 osoittivat, että euroalueen hallintorakenne ei ole avoin kansalaisten demokraattisesti ilmaisemalle tahdolle, mikäli se on ristiriidassa uusliberaalin agendan kanssa. Syriza-johtoinen hallitus ei saanut toteuttaa ohjelmaansa, vaikka sai sille kansalaisten enemmistön tuen talouskuria koskeneessa kansanäänestyksessä.
Emu ei yhdistä vaan jakaa
Allekirjoittajat luonnehtivatkin Emua huonoksi ideaksi, jota ei ole mahdollista muuttaa hyväksi. Toimiakseen rahaliitto taloudeltaan hyvin erilaisten maiden välillä vaatisi massiivisia tulonsiirtoja vahvoilta mailta heikoille, jopa 10 prosenttia euroalueen bruttokansantuotteesta. Tällainen ajatus ei ole toteuttamiskelpoinen eikä myöskään toivottava: antajapuolen maat hyödyntäisivät tilannetta vaikuttaakseen saajamaiden politiikkaan, kävellen demokratian yli. Tällainen myös jakaa Euroopan kansoja ja luo tilaa muukalaisvihalle.
Demokraattinen, federalistinen Euroopan liittovaltio, jossa voimasuhteet olisivat tasapainossa, vaatisi eurooppalaista kansalaisyhteiskuntaa, jollaista ei ole olemassa ja jota ei myöskään voida ylhäältäpäin luoda, kannanotossa tähdennetään.
Kannanoton mukaan äärioikeiston nousu lukuisissa Euroopan maissa on hälyyttävää, ja se johtuu muun muassa niiden asemoitumisesta EU:ta ja eurojärjestelmää vastaan. Euroa vastustava oikeisto haluaa entistä enemmän kontrollia siirtolaisten, mutta ei pääomien liikkeille. Lisäksi sen ajatukset euron hylkäämisen jälkeisestä politiikasta ovat uusliberalistisia.
“Jos haluamme välttää tämän vaihtoehdon, tarvitsemme Lexitiä: kansainvälistä vaihtoehtoa, joka perustuu kansansuvereniteetille, veljeydelle, sosiaalisille oikeuksille sekä työntekijöiden olojen ja yhteishyödykkeiden puolustamiselle.”
Julkilausuman ensimmäisten allekirjoittajien joukossa on muun muassa professoreja, tutkijoita, Attac-liikkeen aktiiveja, kansanedustajia ja vasemmistoryhmän (GUE/NGL) europarlamentaarikkoja lukuisista EU-maista. Kuka tahansa muukin voi allekirjoittaa julkilausuman internetissä.
