Kansanedustaja, entinen kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki väistyy seitsemän vuotta kestäneestä Vasemmistoliiton puheenjohtajuudesta. Vasemmistoliiton kahdeksas puoluekokous, jossa valitaan Arhinmäen seuraaja, pidetään Oulussa kesäkuun 10.–12. päivä. Vasemmistoliiton jäsenet saavat nyt ensimmäistä kertaa vaikuttaa puheenjohtajan valintaan neuvoa-antavassa äänestyksessä, joka järjestetään 16.5. – 3.6. Kilpaan ovat lähteneet kansanedustajat Li Andersson, Jari Myllykoski ja Aino-Kaisa Pekonen.
Kulttuurivihkot kysyi puheenjohtajakanditaateilta yksitoista päivänpolttavaa kysymystä muun muassa nykypolitiikan tilasta, vaihtoehdoista hallituksen politikalle, vasemmiston talouspolitiikasta, turvallisuuspoliittisesta tilanteesta ja sosiaalipolitiikasta.
Turkulainen Li Andersson on 29-vuotias ensimmäisen kauden kansanedustaja. Hän on myös eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja. Aiemmin Andersson on toiminut esimerkiksi Vasemmistonuorten puheenjohtajana. Koulutukseltaan hän on valtiotieteiden kanditaatti, pääaineenaan kansainvälinen oikeus, jossa hän erikoistuu kansainväliseen ihmisoikeuslainsäädäntöön ja pakolaisuuteen.
Nakkilalainen 57-vuotias Jari Myllykoski istuu kansanedustajana toista kautta. Ennen valintaansa eduskuntaan Myllykoski työskenteli vuosina 2005–2011 Metallityöväen Liiton työehtosihteerinä. Myllykoski on suorittanut johtamisen erikoisammattitutkinnon ja näyttötutkintomestarin koulutusohjelman.
Riihimäkeläinen Aino-Kaisa Pekonen on 37-vuotias toisen kauden kansanedustaja ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Hän on myös Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja. Pekonen on työskennellyt terveyskeskuksessa vuodeosastolla sekä nuorten tuetun asumisen asumisohjaajana. Koulutukseltaan hän on lähihoitaja.
Mitkä ovat mielestäsi huolestuttavimpia asioita nykyisen hallituksen politiikassa? Entä löydätkö siitä mitään hyvää?
Andersson: ”Huolestuttavinta on hallituksen selkeä ideologinen tavoite toteuttaa mahdollisimman paljon ja mahdollisimman suuria muutoksia suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakenteisiin. Valtionyhtiöiden omistusosuuksien myynnit, työsuhdeturvan heikentäminen ja päivähoito-oikeuden rajoittaminen ovat kaikki esimerkkejä päätöksistä, joiden peruminen tai korjaaminen myöhemmin tulee olemaan hyvin työlästä.
Hyvää hallituksen politiikassa on se, että se on tuonut poliittiset erot harvinaisen selvästi esille.”
Myllykoski: ”Huolestuttavinta on sokea usko työvoimakustannusten alentamisen etuihin ja julkisen sektorin menojen leikkauksiin. Taustalla on Saksan 2000-luvun alussa tekemät työmarkkina- ja sosiaaliturvauudistukset, joiden uskotaan tuovan hyviä tuloksia myös muualla. Toisaalta hallituksen hankkeissa on näkynyt piirteitä siitä, että otetaan Saksasta palkkaleikkaukset, mutta ei esimerkiksi työntekijöiden edustusta yhtiöiden johdossa. Saksassa tehtiin aito yhteiskuntasopimus, mutta Suomessa halutaan patruunan äänellä komentaa työläiset ruotuun. Tämä on ollut hyökkäys sopimusyhteiskuntaa vastaan.
Hallituksen ohjelmaan ja hankkeisiin mahtuu myös hyviä asioita, mutta se puoli kaipaisi lisää konkretiaa. Esimerkiksi panostukset biotalouteen ja yrittäjien työllistämisen helpottaminen eivät riitä, jos talouspolitiikan kokonaisuus ei ole kunnossa. Täytyy myös ihmetellä hyvien tavoitteiden pilaamista leikkauksilla. Esimerkiksi biotalous on kärkihanke, mutta sen tutkimuksesta leikataan 200 miljoonaa Luonnonvarakeskuksen LUKEn rahoituksesta, hallitus siis ampuu itseään jalkaan.”
Pekonen: ”Huolestuttavinta on leikkauspolitiikka kautta linjan. Koulutukseen kohdistuvat leikkaukset ovat olleet massiivisia. Sosiaali- ja terveyspuolella lääkekorvausten leikkaukset ja asiakasmaksujen nostot osuvat pienituloisiin ja paljon sairastaviin. Sote-uudistuksesta on hallituksen yhtiöittämisvimman myötä tulossa bisnes-uudistus, jossa nousevien kustannusten maksajaksi jää asiakas. Työttömyyslukemat ovat ennätyskorkealla, mutta hallitus ei ryhdy tilanteen vaatimiin toimenpiteisiin vaan kurittaa työttömiä.
Hyvää on varmaankin se, että hallitus on joutunut opposition ja kansalaisjärjestöjen painostuksesta perumaan muutamia huonoja esityksiään, kuten eläkeläisten asumistuen leikkauksen.”
Oppositio kamppailee eduskunnassa aina hallitusta vastaan, mutta nykyinen hallitus on saanut vastaansa ainakin osittain myös ammattiyhdistysliikkeen ja ison liudan kansalaisjärjestöjä. Miten oppositiojohtajana toimisit voimien yhdistämiseksi laajalla rintamalla hallituksen politiikkaa vastaan ja vaihtoehtojen rakentamiseksi?
Andersson: ”Seuraavan puheenjohtajan yksi tärkeimmistä tehtävistä tulee olemaan Vasemmistoliiton yhteyksien vahvistaminen ammattiyhdistysliikkeeseen. Meidän on luotava paremmat henkilökohtaiset yhteydet keskeisiin toimijoihin niin alueellisesti kuin valtakunnallisestikin. Myös kansalaisjärjestökontaktit ovat äärimmäisen tärkeitä puolueelle. Keskeistä on puolueena nostaa esille kansalaisjärjestöille tärkeitä teemoja ja kampanjoita ja osoittaa, että asioille annetaan vasemmistoliiton sisällä painoarvoa.
Osallistumalla tapahtumiin ja kampanjoihin on myös mahdollista luoda henkilökohtaisia kontakteja. Näin luodaan pohja toiminnalle yhteisrintamana. Nostamalla esille eri tahojen aloitteita ja heille tärkeitä kysymyksiä on mahdollista laajentaa eri aloitteiden näkyvyyttä.”
Myllykoski: ”Vaihtoehtojen rakentaminen vaatii kykyä laajaan yhteistyöhön yli puoluerajojen ja erilaisiin kansalais- ja etujärjestöihin. Täytyy löytää niitä yhteisiä nimittäjiä ja rakentaa hyvät välit eri toimijoihin. Tärkeää on myös hahmottaa, että osa yhteistyökumppaneista tässä työssä eivät kuulu vasemmistolaiseen työväenliikkeeseen, mutta ne on silti otettava mukaan työhön tasa-arvoisemman ja kestävämmän yhteiskunnan puolesta. Värin tunnustamisen sijaan nyt tärkeintä on nähdä tarve uudenlaiselle politiikalle, meidän on pystyttävä kertomaan uskottavasti, että vaihtoehtoja on ja samalla kertoa mitä ne konkreettisesti ovat.”
Pekonen: ”Pidän yhteistyökykyä omana vahvuutenani. Toimin jo nyt eduskuntaryhmän puheenjohtajana yhteistyössä muiden oppositiojohtajien kanssa ja pyrin tapaamaan ammattiyhdistysliikkeen ja kansalaisjärjestöjen edustajia parhaani mukaan.
Yhteistyötä voi aina tiivistää ja entistä enemmän etsiä ja rakentaa vaihtoehtoja yhteistyössä, ja tämä on meillä eduskuntaryhmässä työn alla. Jo nyt on hallitus saatu perumaan leikkauksiaan opposition ja kansalaisjärjestöjen yhteistyöllä.”
Miten kommentoit sitä, että ammatilliset keskusjärjestöt ovat alustavasti hyväksyneet kilpailukykysopimuksen, joka merkitsee käytännössä tulonsiirtoja työntekijöiltä työnantajille?
Andersson: ”Kilpailukykysopimusta ei ole vielä hyväksytty, vaan ratkaisevat päätökset tehdään lähiaikoina eri ammattiliittojen päättävissä elimissä. Kiky-sopimuksen ongelmia on ennen kaikkea kaksi: palkansaajien ostovoimaa heikennetään entuudestaan, kun vastuu sosiaaliturva- ja eläkemaksuista siirretään yhä suurimmissa määrin työnantajilta palkansaajille. Sopimus ei myöskään sisällä juuri mitään velvoitteita työnantajille. Tämä on ongelmallista aikana, jolloin osinkoja maksetaan ennätysmäärä ja isojen pörssiyritysten johtajien palkkakehitys on aivan eri luokkaa kuin tavallisten palkansaajien. Minusta on tärkeää, että ammattiliitot ja ay-liike pysyvät vahvana ja pyrkivät torjumaan liian epätasapainoiset ja palkansaajille epäedulliset ratkaisut. Ammattiyhdistysliikkeen sisäistä leikkauspolitiikan vastaista oppositiota pitää tukea.”
Myllykoski: ”Järjestöt ovat pelänneet, että mikäli ne eivät hyväksy kilpailukykysopimusta, tekee hallitus pakkolakien tai lisäleikkausten kaltaisia toimia. Toisaalta hyväksymällä alustavasti kilpailukykysopimus jätetään ovi auki sille, että liittokohtaisissa soveltamisneuvotteluissa löydetään keinot heikennysten pehmentämiseksi. Tämä on viivytystaistelua tilanteessa, jossa porvarillinen ideologia on noussut vahvaan valta-asemaan. Nyt täytyy tukea liittoja niiden vääntäessä kilpailukykysopimuksen soveltamisesta.
Perusasetelma on huono, sillä olemme saaneet nähdä, ettei yritysten suurpääoman pohjaton nälkä sammu, vaikka kuinka koetamme sitä eri tulonsiirroin ruokkia. Kilpailukykysopimuksen raameissa on suuria puutteita. Huomioimatta ovat jääneet esimerkiksi nollatuntityösopimus, vastentahtoinen osa-aikatyö ja pakkoyrittäjyys, joka on ennemminkin työsuhde kuin yrittäjyyttä, kun yrittäjäriski kaadetaan yksittäiselle työntekijälle.”
Pekonen: ”Hallitus yritti heti alun perin viedä läpi ’sopimuksen’, jonka tulos oli etukäteen hallituksen määrittelemä, kiristämällä ja uhkailemalla pakkolaeilla. Nythän jo tiedämme, että pakkolait olisivat lopulta kaatuneet perustuslaillisiin ongelmiin. Hallitus on siis käytännössä perustanut kiristyksensä huijaukselle.
Itse en työntekijöiden aseman heikennyksiä hyväksy, varsinkaan kun työantajan ei tarvitse tulla lainkaan vastaan. Ammatilliset keskusjärjestöt tekevät omat ratkaisunsa. Jotkut ovat sitä mieltä, että parempi laiha sopu kuin lihava riita.”
Miten vasemmistoliittolaisten tulisi mielestäsi kehittää talouspoliittista osaamistaan?
Andersson: ”Vasemmistoliiton tulee vahvistaa puolueen yhteistyöverkostoja taloustieteilijöihin ja puolueeseen myötämielisesti suhtautuviin asiantuntijoihin. Näitä verkostoja tulee hyödyntää jatkuvasti, kun puolue valmistelee omia keskeisiä talouspoliittisia ulostuloja. Samaten on tärkeää panostaa puolueaktiivien tiedonsaantiin. Hyvin tehdyillä taustamuistioilla ja julkaisumateriaaleilla vahvistetaan kaikkien puolueaktiivien argumentaatiota puolueen kannalta keskeisissä kysymyksissä. Erityisen tärkeää tämä on vaalien yhteydessä. Myös talousaiheisia koulutuksia ja opintopiirejä on syytä järjestää.”
Myllykoski: ”Olen käytännönläheisen talousosaamisen kannattaja. On hyvä ymmärtää, mitä kaikkea esimerkiksi elämäntapamme vaatii ja miten sitä saisi järkevöitettyä. Mistä ruoka tulee ja mistä kulutustavaroiden raaka-aineet? Mitkä ovat kansantalouden kulmakiviä, joista emme voi luopua? Miten verotulot kerätään ja miten ne tulisi käyttää? Tällä hetkellä on tärkeää hahmottaa, miksi olemme Suomena tällaisessa verovuotojen ja moraalittoman verosuunnittelun ahdingossa, eikä ole pahasta ymmärtää pankki- ja rahoitusmarkkinoiden toimintaa. Yleisesti ottaen talousosaaminen on vasemmistossa varsin hyvällä tasolla ja ongelmana on asioista puhuminen liian vaikealla kielellä.”
Pekonen: ”Meillä on jo paljon talouspoliittista osaamista, on vain mietittävä, miten sitä tuodaan esiin uskottavasti ja konkreettisilla esimerkeillä. On tietysti jatkuvasti pyrittävä kehittymään kaikilla politiikan osa-alueilla.”
Mikä erottaa johtamasi Vasemmistoliiton SDP:stä?
Andersson: ”Vasemmistoliitto eroaa SDP:stä monella tapaa. Vasemmistoliiton kunnianhimo ympäristönsuojelun ja ilmastonmuutoksen torjunnan osalta on huomattavan paljon kovempi kuin SDP:n. Vasemmistoliiton ’punavihreys’ tarkoittaa sitä, että työllisyyttä ja taloudellista toimeliaisuutta halutaan edistää ympäristön kantokykyä ja ilmastonmuutoksen torjuntaa huomioivalla tavalla. Vasemmistoliiton suhtautuminen työelämään eroaa myös SDP:n vastaavasta. Vasemmistoliitto on puhunut työelämän muutoksesta ja yhteiskunnan epävarmistumisesta paljon ennen monia muita puolueita. Puolueen suhtautuminen perustuloon on myös yksi selvästi erottava tekijä.”
Myllykoski: ”SDP on aina ollut työväenpuolueen lisäksi valtionhoitajapuolue, joka on tinkinyt periaatteistaan ’valtion edun’ niin vaatiessa. Käytännössä tämä on tarkoittanut usein melko oikeistolaista politiikkaa. Vasemmistoliitto taas on ensi sijassa työväenpuolue, joka edustaa työväkeä eduskunnassa ja hallituksessa – ei toisinpäin.”
Pekonen: ”Vasemmistoliitto pyrkii olemaan heikoimpien puolella, joten nostamme työhön liittyvien kysymysten lisäksi vahvasti myös perustoimeentuloon ja peruspalveluihin liittyviä kysymyksiä. Kannatamme perustuloa. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasiat ovat meille tärkeitä. Ympäristöpolitiikka on meillä huomattavasti kunnianhimoisempaa ja se on myös toiminnan keskiössä. Pyrimme puolueorganisaatiossa matalaan hierarkiaan.”
Vasemmistoliiton kannatus on heikentynyt lähes kaikissa vaaleissa yhtäjaksoisesti noin 20 vuoden ajan. Puolueella lienee siis peiliinkatsomisen paikka: mitä virheitä Vasemmistoliitto on tehnyt?
Andersson: ”Kannatuksen heikolle kehitykselle on monia syitä. Vasemmistoliiton äänestäjä- ja kannattajakunta on muuttunut merkittävästi puolueen perustamisen jälkeen, joten puolue on myös onnistunut saamaan uusia äänestäjäryhmiä.
Yksi syy laskevaan kannatukseen on nähdäkseni se, että vasemmistoliitto ei ole onnistunut välittämään kuvaa itsestään ajassa elävänä liikkeenä. Puolueen on panostettava entistä enemmän siihen, että vasemmisto koetaan ajankohtaisena ja ajassa elävänä liikkeenä.”
Myllykoski: ”Vasemmistoliitto ei ole kyennyt murtautumaan politiikan valtavirtaan. Yhteiskunnallinen hegemonia on kansainväliselläkin tasolla ollut viimeisten 20 vuoden aikana oikealla, jolloin Vasemmisto on näyttänyt yksinäiseltä vastarannan kiiskeltä. Välillä olemme yrittäneet tehdä myönnytyksiä oikeistolaiselle ideologialle keskittyen samalla enemmän arvokysymysten esille nostamiseen. Tämä on tuonut jonkin verran lisää liikkumatilaa, mutta syönyt mahdollisesti puolueen uskottavuutta ydinviestimme läpituomisessa.
Olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa media on omilla nostoillaan tehnyt meistä marginaaliasioiden puolestapuhujan. Meille tärkeät asiat, kuten tasa-arvoinen avioliitto tai kasvisruoka nostetaan mediassa esille siinä valossa, että olisimme vain näiden asioiden puolue, joka sitten omassa kannattajakunnassa osin ärsyttää. Olen huomannut, että osin palaute on, että puolueessa on punaisia ja vihreitä vaikka tosiasiassa olemme punavihreä puolue.”
Pekonen: ”Varmasti on katsottava peiliin. Viestiä on edelleen kirkastettava ja selkeytettävä. Tehtyjen selvitysten mukaan ongelmia ovat viestin ymmärrettävyys ja huono medianäkyvyys. Näiden kanssa on edelleen tehtävä töitä.”
Miksi Vasemmistoliiton kannatus ei ole kovin merkittävästi kasvanut edes nyt, kun maassa on erityisen oikeistolaista politiikkaa tekevä hallitus? Millaisin keinoin se saataisiin nousuun?
Andersson: ”Vaalitappion kokenut vasemmistoliitto kärsii edelleen häviäjän maineesta, hallitukseen tyytymättömät äänestäjät ovat siirtyneet kannattamaan vihreitä ja SDP:tä. Vasemmistoliitto kärsii myös heikosta näkyvyydestä. Puolue on vasta kolmanneksi suurin oppositiopuolue, ja monet mediat kiinnittävät enemmän huomiota siihen, mitä SDP ja vihreät kommentoivat. Tämän lisäksi Vasemmistoliitto kamppailee uskottavuusongelman kanssa sen jälkeen kun puoluetta marginalisoitiin elvytysteemalla vaaleissa.
Kannatuksen nostaminen tapahtuu vain pitkäjänteisen ja tavoitteellisen poliittisen työn kautta. Itse näen tärkeänä keskittyä ainakin kolmeen kokonaisuuteen. Ensimmäinen on puolueen aloitteellisuus. Omilla hyvin valmistelluilla avauksilla on mahdollista luoda tilaa omille linjauksille julkisessa keskustelussa. Eduskuntaryhmän minimipalkka-aloite on yksi esimerkki toimintatavasta, jota pitäisi hyödyntää paljon enemmän. Toinen on viestintä. Vasemmistoliiton on panostettava viestinnän toimivuuteen paljon enemmän. Viestinnän suunnittelussa on myös huomioitava puolueen eri äänestäjäryhmät ja käytettävä eri kanavia viestinnässä eri ryhmille.
Kolmas liittyy puolueen poliittiseen profiiliin. Vasemmistoliittolaisten on itse pyrittävä rikkomaan puolueesta luotua mielikuvaa, jonka mukaan nuorten punavihreiden kaupunkilaisten ja ammattiyhdistysliikkeessä toimivien duunareiden välillä olisi jonkunlainen ristiriita. Tämä virheellinen mielikuva on puolueelle haitallinen, vasemmistoliiton pitää sen sijaan onnistua brändäämään monipuolista kannattaja- ja jäsenkuntaa puolueen vahvuudeksi.”
Myllykoski: ”Ihmisillä saattaa olla edelleen liian leimallinen kuva Vasemmistoliitosta, mikä karkottaa potentiaalisia äänestäjiä. Vihreät ja SDP ovat saaneet kasvatettua kannatustaan antamalla itsestään kuvan puolueina, joissa on seinät leveällä ja joihin erilaiset ihmiset ovat tervetulleita. Meidän pitäisi vahvistaa kuvaa Vasemmistosta puolueena, johon voi tulla mukaan erilaisista lähtökohdista ja erilaisilla elämäntavoilla.”
Pekonen: ”Vasemmistoliitolla on oltava selkeitä omia ratkaisuja Suomen suunnasta. Meidän on puhuttava ihmisille ymmärrettävää kieltä. Pidän tärkeänä, että vasemmistoliitto kuuluu ja näkyy koko maassa. On tavattava ihmisiä ympäri Suomen, jota saadaan selville mikä heitä askarruttaa arjessa.”
Turvallisuuspoliittinen tilanne Itämeren ympäristössä on viime aikoina kiristynyt, ja Yhdysvallat harjoittelee tänä keväänä Suomessa sotatoimia kolmissa eri sotaharjoituksissa. Millaisia toimia tarvittaisiin Suomen ja lähialueiden rauhan ja vakauden edistämiseksi?
Andersson: ”Suomen tulee selvästi linjata, että maan ulko- ja turvallisuuspolitiikka perustuu omaan itsenäiseen puolustukseen ja sotilasliittoon kuulumattomuuteen. Suomen kanta Nato-jäsenyyteen on muuttunut epämääräiseksi, mikä osaltaan ylläpitää jännitteitä Itämeren alueella. Tämän lisäksi tulee pyrkiä vaikuttamaan niin kahdenvälisesti kuin EU:n kautta rauhan eteen, niin että kestävän rauhanratkaisun yhteydessä molemminpuoliset pakotteet voidaan purkaa.”
Myllykoski: ”Lännen ja Venäjän välirikkoon pitäisi löytää ratkaisuja. Suomen asema on hankala, jos suurvaltojen välit kiristyvät entisestään. Suomen intresseissä on saada länttä ja Venäjää lähentymään ja hautaamaan sotakirveen etenkin Ukrainassa. Suomen tulee pyrkiä tasapainottelemaan neutraalilla linjalla välttäen tilanteen kärjistämistä osaltaan.
Näin suurelle Yhdysvaltain sotilasvoimien läsnäololle Suomessa on vaikea nähdä mitään päteviä perusteita. Ennemminkin tämä on silkkaa sapelien kalistelua. Suomen pitää entistäkin aktiivisemmin toimia hyvien kahdenkeskeisten suhteiden ylläpitämiseksi Venäjän kanssa. Siihen ei kuulu Venäjän voitonpäivänä aloitettavat lentosotaharjoitukset yhdysvaltalaisen lentoyksikön kanssa lähellä Venäjän rajaa.”
Pekonen: ”Sotilaallisiin ratkaisuihin käpertymisen sijaan Suomen on ylläpidettävä avoimia talous- ja muita suhteita sekä pyrittävä rajojen madaltamiseen. Esimerkiksi vähäpäästöiseen energiaan siirtyminen voi avata kaikkia hyödyttäviä positiivisia tulevaisuudennäkymiä.
Tässä ajassa tarvitaan kaikkien maiden yhteistyötä ilmastonmuutoksesta seuraavan pakolaisuuden, köyhyyden ja eriarvoisuuden sekä ääriliikkeiden terrorismin torjumiseksi. Näihin uhkiin ei voi vastata asein. Venäjän saaminen mukaan normaaliin eurooppalaiseen yhteistyöhön edellyttää kuitenkin kestävää ratkaisua Krimin ja Itä-Ukrainan tilanteeseen.”
Miten uudistaisit Suomen sosiaaliturvajärjestelmää?
Andersson: ”Perusturvan tasoa tulee nostaa, ja sosiaaliturvajärjestelmän byrokratiaa karsia merkittävästi. Mielestäni perustulon kokeileminen on hyvä alku uudistustyölle.”
Myllykoski: ”Eläkejärjestelmässä olisi paljon rukattavaa. Sairaseläkkeelle pääsemisen kriteereitä ja ihmisten oikeusturvaa täytyy kehittää. Ihminen on nyt järjestelmän armoilla. Työttömyysturvaa tulee kehittää sallien pienimuotoinen työnteko tukia menettämättä, kuten on tehtykin suojaosuuksien avulla.
Perusturvaa tulee edelleen parantaa, mutta samaan aikaan on välttämätöntä laskea asumisen hintaa. Viimesijaisen perusturvan byrokratiaa tulee karsia radikaalisti. Sosiaaliturvan tulee toimia yhden luukun periaatteella ja tarvittavien lomakkeiden ja liitteiden määränkin tulee olla lähempänä yhtä kuin kolmeakymmentä.”
Pekonen: ”Sosiaaliturvajärjestelmää pitää yksinkertaistaa ja lopettaa tarpeeton tarveharkinnan nimissä tehtävä kontrolli ja ihmisten pallotteleminen luukulta toiselle. Perusturvan nostaminen riittävälle tasolle siirtää perusturvan maksamista pois sosiaalitoimistoilta, vapauttaa sosiaalityöntekijöitä sosiaalityöhön ja on tärkeä askel kohti perustuloa”.
Miten parantaisit luovan työn tekijöiden asemaa?
Andersson: Luovan työn tekijöille pitää taata mahdollisuus kollektiiviseen neuvotteluun. Käytännössä se voisi onnistua muuttamalla työlainsäädäntöä niin, että itsensätyöllistäjät selkeämmin rinnastettaisiin palkansaajiin. Tällä hetkellä kehitys on ollut päinvastainen, työttömyysturvalainsäädännön viime vuoden muutoksella hallitus laajensi ’yrittäjä’-kategoriaa koskemaan myös omassa työssään työllistyviä. Tämän lisäksi niin sosiaali- kuin eläketurvassa on isoja uudistamistarpeita. Perustulon käyttöönotto olisi yksi tapa taata työttömyysturva luovan työn tekijöille ilman huolta lyhyiden työkeikkojen vastaanottamisesta aiheutuvasta byrokratiasta ja tulojen menetyksistä. Itsensätyöllistäjien eläketurvaa tulisi uudistaa. Alivakuuttaminen on todella yleistä itsensätyöllistäjien keskuudessa ja eläkevakuutus koetaan kalliiksi. Tämän lisäksi on tärkeää huolehtia muun muassa apurahojen ja taitelijaeläkkeiden riittävyydestä. Kattava apurahajärjestelmä on tärkeä keino turvata ammattitaiteiljoiden mahdollisuuksia tehdä taiteellista työtä.”
Myllykoski: ”Sosiaaliturvan ja ansiotyön yhteensovittamista pitää parantaa. Pitää estää luovan työn tekijöiden tekijänoikeuksien riisto etenkin freelance-työsuhteissa. Palkattomia harjoitteluja tulee säädellä tiukemmin, jotta kyseessä on aidosti harjoittelijan työllistymistä tukeva palvelu eikä ilmaistyövoiman lähde työnantajalle.”
Pekonen: ”Työttömyysturvalaki vaatisi uudistuksen, joka ottaisi nykyistä paremmin huomioon työn uudet muodot. Sosiaaliturvaa tulisi kehittää siten, että siirtyminen palkansaajasta yrittäjäksi olisi mahdollista ilman pelkoa työttömyysturvan menettämisestä. Oman työpanoksen antamista yhteiskunnalle tulisi helpottaa eikä vaikeuttaa, kuten hallitus on tällä kaudella tehnyt.”
Mitä sana sosialismi sinulle merkitsee?
Andersson: ”Se on aate, joka tähtää ihmisten autonomian ja vapauden sekä yhteiskunnallisen tasavertaisuuden lisäämiseen ja joka tunnistaa työn ja pääoman välisen ristiriidan keskeisen roolin yhteiskunnassa.”
Myllykoski: ”Sosialismi merkitsee yhteistyötä paremman yhteiskunnan eteen. Se merkitsee huolenpitoa heikommista ja ihmisten välistä solidaarisuutta. Se merkitsee yhteiskuntaa, jossa yksilöt eivät käy kilpajuoksua henkensä edestä, vaan yhteistyöllä jakavat työn hedelmät oikeudenmukaisesti.”
Pekonen: ”Solidaarisuutta, tasa-arvoa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta.”
