Dokumenttielokuva Ulvilan murhamysteeri saa ensi-iltansa Sodankylässä.

SODANKYLÄ. Elokuvaohjaaja Pekka Lehto on dokumenteillaan ja fiktioelokuvillaankin sohinut aiheita, jotka Suomessa on ollut tapana jättää rauhaan.

Epäilyksen varjossa (2009) kertoo, kuinka suojelupoliisi ja syyttäjälaitos käyttivät kaiken voimansa saadakseen Alpo Rusin tuomituksi vuosikymmenten takaisesta vakoiluepäilystä.

Valtakunnansyyttäjä Jarmo Rautakoski jätti syytteen lopulta nostamatta, mutta Lehdon tuoreimman dokumentin päähenkilö viruu paraikaa vankilassa.

Perjantaina Sodankylän elokuvajuhlissa ensi-iltaan tuleva Ulvilan murhamysteeri kertoo Suomen historian omituimmasta oikeusprosessista, jonka alkusysäys koettiin satakuntalaisessa pikkukaupungissa 1. joulukuuta 2006.

”Olen huolissani oikeusvaltiomme kehityksestä”, perjantaina Sodankylään saapuva Lehto kertoo puhelinhaastattelussa.

”On menty siihen suuntaan, että esitutkinta ja oikeudenkäynti ovat yhä useammin salaisia vähänkin vaikeammin arvioitavaa näyttöä sisältävissä tapauksissa.”

Rikollisten keinoja

Vallankäytön ja demokratian läpinäkyvyys on Lehdon mukaan kärsinyt. Poliisi sen sijaan on saanut yhä lisää valtuuksia, joita Lehto kutsuu rikollisten keinoiksi.

”Valeostot ja peitetoiminta merkitsevät bisnestä rikollisten kanssa. Siinä ei voi voittaa”, hän sanoo.

Lehto kärjistää, että kohta Suomessakin pätee Jean-Pierre Melvillen toteamus, jonka mukaan rikollisen ja poliisin erottaa toisistaan vain virkamerkki. Suomalaiset luottavat viranomaisiin silti.

”Ehkä on ollut syytäkin. Ja lasten lempiammatti on poliisi: siinä saa pitää univormua ja voi pidättää”, Lehto sanoo

Ulvilan murhamysteerin päähenkilö on perheenäiti Anneli Auer, jota syytetään miehensä murhasta. Monivaiheinen oikeuskäsittely on paraikaa vireillä.

Korkea levityskynnys

Keskiviikkona 11. kesäkuuta korkein oikeus sinetöi Auerin ja hänen entisen miesystävänsä seksuaali- ja väkivaltarikostuomiot, kun se ei myöntänyt niihin valituslupaa. Lehdon mielestä oikeuslaitos halusi ratkaisulla pelastaa kasvonsa.

”Se on strategisesti järkevä tapa saada viisi vuotta linnassa istuneelle rouvalle jokin tuomio, niin ettei valtiolle synny korvausvelvollisuutta. Materiaali on salaista, eikä näytön tasoa voi arvioida”, Lehto moittii.

Lehdon elokuvan kaltaiset yhteiskunnalliset dokumentit ovat yleisiä etenkin Yhdysvalloissa. Suomessa niitä ei juuri nähdä. Tähän vaikuttaa Lehdon mukaan myös levittäjäyhtiöiden ulkomaisuus.

”Minullekin on sanottu, ettei Ulvila-elokuva ylitä levityskynnystä. En tiedä, mikä se kynnys on, mutta kansallisia erikoispiirteitä sisältävät aiheet jäävät nykyään helposti levittämättä kansalaisille.”

Aiheesta muualla Kulttuurivihkoissa:

Kaikilla laillisilla keinoilla

ILMOITUS