Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin johtaja, professori Markku Kivinen perusteli Kulttuurivihkojen presidentinvaalistudion haastattelussa (katso video jutun alla) synkkiä arvioitaan ydinaseisiin liittyvistä väärien hälytysten riskeistä. Teknologinen kehitys, robotisaatio ja tekoäly voivat tuoda uusia virhemahdollisuuksia arviointiprosesseihin. Lisäksi kylmän sodan yhteydessä luodut sopimus-, neuvottelu- ja kommunikaatiokäytännöt, joilla hankalia tilanteita pystyttiin välttämään, ovat paljolti katkenneet.

Kivinen mainitsi EU:n Venäjä-pakotteet esimerkkinä järjestelystä, joka ei kannusta käymään dialogia, ja muuttaa siten tilannetta vaativammaksi.

"Kylmällä sodalla oli myös sivilisoivia vaikutuksia tässä mielessä, että kansainvälistä järjestelmää opittiin vähitelleen hallitsemaan sellaisissakin tilanteissa, joissa oli voimakas vastakkaianasettelu. Tämä puoli, johon liittyvät asevarustelusopimukset, mutta möys ylipäänsä kansainvälisten pelisääntöjen kunnioitus, horjuu", Kivinen arvioi.

Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin "ainoa positiivinen lupaus", joka liittyi suurvaltojen välisen vastakkainasettelun lievittämiseen, on Kivisen mukaan "käännetty totaalisesti häntä vastaan, jolloin kaikki eteneminen sopimuspohjaisessa ja neuvottelupohjaisessa järjestelmässä on tehty lähes mahdottomaksi".

Kansainvälisen tilanteen kärjistyminen on näkynyt viime vuosina myös Itämerellä, vaikka kellään ei ole siellä rajoihin liittyviä tai muitakaan vaatimuksia.

"Molemmat osapuolet kokevat, että toinen osapuoli on offensiivisesti liikkeellä, ja sitten aletaan itse varustautua. Tilanne pyörii itsestään ja kärjistää itseään askel askeleelta."

Kivinen antoi kiitosta presidentti Sauli Niinistön toimille Itämeren jännityksen lieventämiseksi esimerkiksi transpondereja koskevalla aloitteella.

Kivinen vastasi myös kysymykseen valtiollisen turvallisuuskomitean ennakointiverkoston syksyllä julki tulleesta listauksesta siitä, miten Venäjä voisi sekaantua Suomen presidentinvaaleihin. Mitkään listassa esitetyistä peloista eivät toteutuneet. Tällaiset uhkakuvat liittyvät Kivisen mukaan koko kylmän sodan jälkeisen maailman haasteellisuuteen.

"Mittakaava on vähän hukassa. Ei osata ajatella entisen Neuvostoliiton kriisejä konkreettisina kriiseinä, nähdä niiden konkreettisia toimijoita ja syitä. Helposti nähdään kaikenkattava uhka kaikkialla."

Kivinen siteerasi äskettäin Venäjällä kuulemaansa vitsiä. Siinä juutalainen kysyy toiselta, luetko sionistisia sanomalehtiä. Toinen vastaa: Ei, luen mieluummin antisemitistisiä sanomalehtiä – niissä kerrotaan, että me hallitsemme maailmaa.

"Venäjä nähdään kaikkialla, joka pupletin alla ja nurkan takana ja toisaalta sanotaan, ettei se pysty mihinkään vaikuttamaan ja kaikki Venäjä-mieliset ovat marginaalissa. Tämä synnyttää tilanteen, että järkevä Venäjä-keskustelu, johon on Euroopassa pitkät perinteet, käy jossain määrin hankalaksi", Kivinen totesi.

"Venäjän kanssa sotaa käyvät kaverit törmäävät toisiinsa ja rupeavat syyttelemään toisiaan Venäjän agenteiksi. Se on aika absurdi tapahtumakulku", Kivinen viittasi Ukrainan presidentin Petro Porošenkon ja Georgian presidentin Mihail Saakašvilin viimeaikaiseen kärhämöintiin.

"Paranoidisen maailmankuvan kanssa täytyy pitää kiinni omista instituutioista, omasta arvostelukyvystä ja itsenäisestä tiedonhankinnasta. On hyvin tärkeä asia, että yritetään määritellä tarkasti se, mitä oikeasti tiedetään, mitä ei tiedetä, mikä on arviota, mikä on faktapohjaista tietämystä. Tämä on tutkijoille perusasia", Kivinen painotti.

 

ILMOITUS