Kulttuurivihkojenkin kirjoittajana tuttu Ilari Kaila pohtii blogikirjoitusten sarjassaan eurooppalaisten antiamerikkalaisuutta totutusta poikkeavista näkökulmista. New Yorkissa pitkään asunut ja tällä hetkellä Hongkongissa työskentelevä säveltäjä ja vapaa toimittaja on huomannut suomalaistenkin suhtautumisessa amerikkalaisuuteen merkillisiä piirteitä. Kailan ihmettely alkoi jo kouluaikana Suomessa, kun suurin osa hänen luokkatovereistaan nimesi Yhdysvallat maaksi, johon he eivät missään olosuhteissa haluaisi muuttaa. Samat nuoret kuitenkin elivät jo amerikkalaisen kulttuurin keskellä – söivät McDonald'sissa, käyttivät Niken lenkkitossuja ja katsoivat MTV:tä ja Hollywood-elokuvia. Suhtautuminen ei juontunut politiikasta, jota he eivät seuranneet.

Muutettuaan New Yorkiin ja päädyttyään lopulta Yhdysvaltojen kansalaiseksikin Kailaa alkoi mietityttää entistä enemmän eurooppalaisten – myös hänen itsensä aiempi – suhtautuminen Yhdysvaltoihin. Yhdysvaltojen politiikan kritisoinnille on Kailan mukaan monia hyviä syitä, mutta se jättää usein varjoonsa Euroopan maiden omien hallitusten ja EU:n aivan vastaavat toimet, jopa silloin kun kyse on nimenomaan Yhdysvaltojen politiikan imitoimisesta tai tukemisesta.

Kaila pukee tämän vitsin muotoon: ”Mikä on amerikkalaisen liberaalin ja eurooppalaisen liberaalin ero? Amerikkalainen liberaali suhtautuu ankaran kriittisesti Yhdysvaltojen maailmanpoliittisiin toimiin ja amerikkalaisen yhteiskunnan vikoihin, kuun taas eurooppalainen liberaali suhtautuu ankaran kriittisesti Yhdysvaltojen maailmanpoliittisiin toimiin ja amerikkalaisen yhteiskunnan vikoihin.”

Kaila on vapaana toimittajana tutkinut erityisesti CIA:n vankilentoja, joissa Euroopan kautta kulkeneiden ”erikoisluovutusten” avulla Yhdysvallat kiersi kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja omia lakejaan halutessaan käyttää kidutusta terrorismista epäiltyjen kuulustelukeinona. Lukuisat Euroopan maat sallivat tämän, ja lentoja kulki myös Helsinki-Vantaan kautta. Asian noustessa Suomen osalta julkisuuteen ja ihmisoikeusjärjestöjen reagoidessa Suomi pyysi Yhdysvalloilta apua skandaalin ”hautaamiseksi”.  Kailan tutkivaan journalismiin perustuva uutinen pääsi näyttävästi Aamulehden ja muiden Alma-median lehtien sivuille. Kaila on kirjoittanut näistä Wikileaks-aineistoista löytämistään tiedoista myös Kulttuurivihkoissa. Kaikkiaan paljastuksiin kiinnitettiin melko vähän huomiota, mikä oli Kailan mukaan jälleen osoitus siitä, että suuri yleisö ja media keskittyvät mieluummin Yhdysvaltojen kuin omien hallitusten paheksuntaa herättäviin toimiin.

Vielä keskeisempi Suomen rooli on ollut Irakin talouspakotteissa, joiden on arvioitu johtaneen muun muassa 500 000 lapsen kuolemaan. ”Pikkuinen maamme ei ollut ainoastaan YK:n turvallisuuseneuvoston jäsen, kun ennenkokemattomat pakotteet määrättiin, vaan johti pakotekomiteaa, jonka puhenaisena toimi Suomen YK-suurlähettiläs Marjatta Rasi – fakta josta tuskin kukaan maassa tietää tänäkään päivänä.” Ilari ja Tuomas Kailan tekemässä Kulttuurivihkojen julkaisemassa haastattelussa Rasi vetosi Suomen vähäiseen vaikutusvaltaan linjauksista päätettäessä. Blogissaan Kaila rinnastaa selityksen ajopuuteoriaan, jonka mukaan Suomi olisi joutunut sotimaan toisessa maailmansodassa natsi-Saksan rinnalla vastoin omaa tahtoaan.

”Tietämättöminä Suomen häpeällisestä historiasta yhtenä pakotehallinnon päätoimijoista näimme itsemme historian oikealla puolella olevana kansana”, Ilari Kaila kirjoittaa viitaten Irakin sotaa edeltäneeseen suurmielenosoitukseen Yhdysvaltojen suurlähetystön edustalla, jossa hän itsekin oli mukana. Samaan aikaan pääministeri Paavo Lipponen lupaili presidentti George W. Bushille Suomen tukea tulossa olevalle sodalle.

Ranskan presidentti Jacques Chirac puolestaan esiintyi kotimaisen yleisön edessä sankarina vastustaessaan Irakin sotaa, vaikka taustalla olivat taloudelliset syyt: Chirac oli ollut myymässä Irakille ydinreaktoria ja tekemässä tuottoisia sopimuksia maan öljyvaroista.

”Todellinen vahinko tapahtuu, kun suuri yleisö, mukaanlukien monet poliittisiksi aktivisteiksi itsensä identifioivat, ostavat kertomuksen eurooppalaisesta säädyllisyydestä amerikkalaisen barbarian edessä, mikä kääntää huomiomme pois siitä, mitä on meneillään omilla takapihoillamme”, Kaila summaa.

Blogikirjoitussarjan tähän mennessä julkaistut kaksi osaa:

https://limitedhangoutblog.com/2017/02/27/dumb-europeans-part-1-will-trump-make-us-love-america-again/

https://limitedhangoutblog.com/2017/04/15/dumb-europeans-part-2-the-bully-made-me-do-it/

 

 

 

 

ILMOITUS