Kaikkien tuntema säveltäjä, maestro Kaj Chydenius täyttää tänään 16. lokakuuta 2019 pyöreät 80 vuotta. Kuusankoskella syntynyt Chydenius on ehkä tärkein vaikuttaja maamme laulu- ja varsinkin poliittisen musiikin parissa. Hän on säveltänyt tuhansia kappaleita ja tehnyt yhteistyötä maamme merkittävimpien muusikoiden kanssa.

Kulttuurivihkot julkaisee juhlapäivän kunniaksi uudelleen lehdessä neljä vuotta sitten olleen Kaj Chydeniuksen laulustudiota käsittelevän artikkelin ja yhtyy Kulttuurivihkoja aikoinaan 1970- ja 1980-luvuilla avustaneenkin musiikin suurmiehen onnittelijoihin.

Sydämelliset onnittelut, tie jatkuu!

Kaj Chydeniuksen juhlahaastattelu ilmestyy seuraavassa Kulttuurivihkojen numerossa (6/2019, ilmestyy noin 13.12.).

Kaj Chydeniuksen yhteistyön prosesseja

(Kulttuurivihkot 3/2015)

Teksti: Maarit Haataja

Ikiliikkuvan säveltäjän Laulustudio ei ole mikään konkreettinen tila, vaan se elää ja kehittyy ideana ja kokemuksena vuosien saatossa ja edelleen tehdystä vuorovaikutuksellisesta yhteistyöstä eri laulajien kanssa. 

Studio sai 25 vuotta sitten alkusysäyksen, kun Kaj Chydenius omien sanojensa mukaan pönötti ykköset päällä konsertin katsomossa:

”Kaikki laulajat pelehtivät lavalla, niin kuin viisaimmaksi katsoivat, ja rupesin epäviihtymään siinä tilanteessa. Halusin olla mukana, en suinkaan katsomossa. Halusin olla sanomassa mitä niiden pitää laulaa, ja miten niiden pitää laulaa minun lauluja, ja mielelläni vielä minun säestämänäni, vaikka olen onneton pianisti.”

Vähitellen muodostui yhteistyötä laulajien kanssa. ”Monna Kamu oli ensimmäisiä, jonka kanssa tein töitä, ja hän oli pitkään ikään kuin ykkösneuvonantaja. Hän tiesi laulamisesta ja musiikista paljon. Hänen kanssaan pohdiskelimme niitä asioita."

Laulajan pidettävä laulamastaan

1990-luvun puolivälissä Chydenius teki musiikkia Lahden kaupunginteatterissa Ilpo Tiihosen näytelmään Laulu Otavasta, jossa oli paljon Tiihosen kirjoittamia laulutekstejä.

”Yksi näytelmän laulajista oli Ritva Sorvali, joka lauloi mielestäni tosi mielenkiintoisesti. Ehdotin, että tekisimme yhdessä lauluillan, jos hän etsisi runoja, joista hän haluaa tehtäväksi lauluja. Sitten hän etsi ja hän on esittänyt sitä silloin tehtyä ohjelmaa satoja kertoja. Edelleenkin hän käy keikalla kyseisen ohjelman kanssa. Hän muun muassa esitteli minulle Kaarlo Sarkian, sitten hän löysi Eila Pennasen suomentamat Märta Tikkasen rakkausrunot, niistä teimme lauluja. Siinä ohjelmassa oli, ja on edelleen kaikenlaista. Olen tehnyt hänelle sen jälkeen useita ohjelmia, mutta tämä ensimmäinen on vieläkin suosituin.”

Muita yhteistyönimiä ovat muun muassa Kai Hyttinen, Taru Nyman, Sanna Kemppainen, Tiina Pitkänen, Tatu Siivonen ja Tuukka Leppänen.

”Ihmiset eivät keskenään koe olevansa minkään laulustudion jäseniä, vaan kyseessä on minun päässäni oleva Laulustudio. Eikä studioisuus ole mikään jokapäiväinen termi, että ´heihei, nyt täällä studio soittaa.´”

Laulajia on tullut mukaan ympäri Suomea eri yhteyksistä. Sattuman kautta, tai niin, että joku on itse tullut ehdottamaan yhteistyötä.

”Pointti on koko ajan se, että etsitään lauluja, joista hekin voisivat tykätä, koska olen niin huono pianisti, etten voi ottaa kenenkään muun säveltämiä lauluja esitettäväksi. Parempi, että minä saan soittaa omia laulujani vaikka väärin, niin kukaan ei siitä loukkaannu. Sitten yhdessä katsotaan miten niitä lauluja voisi tulkita: mitä runoissa sanotaan, minkälaisen lukutavan tämä sävellys antaisi runoon. Tärkeintä on, että laulaja tykkää niistä lauluista, se on olennaista. Jos se ei tykkää, niin sittenhän se ei laula hyvin. Se on semmoista yhteistyötä, joka on pitkä prosessi. Se on kestänyt jo parikymmentä vuotta.”

Tekstin on kuuluttava sinulle

Miten sitten vältetään tuo epäviihdyttävä pönäkkyys?

”Jos laulaja on omasta mielestään parempi kuin kenenkään muun mielestä, silloin hän on mielestäni väärässä, silloin pitää tarkistaa juttu. Ei saa korottaa itseään, koska se valhe kyllä paljastuu, kuulijat paljastavat sen valheen. Se edellyttää vissiä nöyryyttä, sekä minulta, että laulajalta. Käsiä ei saa näkyä: ei saa laittaa käsiä selän taakse, koska se on sen merkki, että sinulla on yksitoista sormea, joita pitää piilotella selän takana, jos alat tehdä niillä jotakin, niin kaikki unohtuu ja sormet alkavat olla kiinnostavia. Pitäisi olla mahdollisimman neutraalina, niin että vain se runon sisältö tulee ilmi.” kertoo Kaj Chydenius, ja jatkaa: ”Mutta intensiteettiä on oltava ja tekstin on oltava laulajalle selvä. Sen on kuuluttava sinulle, niin, että sinä tiedät mitä se sanoo. Kaiken päälle ei haittaa jos laulajalla on kaunis ääni. Se on bonus. Huomattavampaa on kuitenkin se, kiinnostaako laulajaa se, mitä runoilija on sanonut.” 

Kaj Chydeniuksen mielestä nykyään esitettävien laulujensa päämäärä on puoliksi opettava ja puoliksi viihdyttävä.”Jos ne ovat vain opettavia, niin se on kuivaa ja ei riitä. Jos ne ovat vain viihdyttäviä, niin se on tyhjää. ”

Laulajilla on erilaisia taustoja, he tulevat erilaisista kodeista, Chydenius korostaa. ”Iisalmelainen on ihan toisenlainen kuin turkulainen. Toiset tulevat työväenkodeista ja -taloilta, toiset rippikoulusta tai ovat muuten uskonnollisia. Jos opiskelee teatterilaisuutta, niin opiskelee runoutta toisella tavalla, kuin jos opiskelee Sibelius-Akatemian laulutunneilla”

Musiikki syventämään runokokemusta

Kysymykseen miksi sävellät runoja, Kaj Chydenius vastaa, ettei osaa oikein muuta tehdä. 

”Elämä on opettanut. Ensimmäiset runoilijat, joita olen säveltänyt ovat Leino ja Koskenniemi ja Brecht. Hirmu pino suomalaisia runoilijoita ja koska äidinkieleni on ruotsi, on minulla ollut myös riikinruotsalaisia kontakteja, ja suomenruotsalaisten runoilijoiden kanssa olen myös tehnyt niin paljon kuin olen pystynyt.”

Chydeniuksen mielestä esimerkiksi Schubertin liedeissä pointti on myös siinä, miten hyvä teksti siinä on. "Mitä säveltäjä on ymmärtänyt tekstistä, kun on lähtenyt säveltämään. Ja pystyykö hän musiikin avulla syventämään runokokemustani. Tämä pätee tyylisuunnasta riippumatta.”

Myös Toivo Kärjen parhaissa lauluissa on säveltäjän mielestä syvää tunnetta.

"Se ei ole yhtään pikku juttu, että ´kylätie on hiljainen´, jos tunnet kyläteitä. Jos sanot, että ´kylätie on hiljainen, niin hiljainen´, ei se puraise niin paljon kuin sitten, kun se on sävelletty hyvin."

Toisaalta Chydeniukselle on olemassa virsiä, jotka ovat "pirun hyviä". "Virsisanoittajat ovat pyrkineet kirjoittamaan hyvän virren, hyvän runon ja säveltäjät ovat pyrkineet ymmärtämään sen hengen tai sielunmaiseman.” 

Hänen mielestään mitä paremmalta tuntuva runo on, sitä enemmän siitä pitäisi tehdä erilaisia sävellyksiä. ”Niin, että monen säveltäjän löytämät sisällöt siitä tulisivat meille tutuiksi”

Muistutus maaseudusta

Kaj Chydeniukselta julkaistaan syksyllä levy, jossa on neljän suomalaisen runoilijan maaseutukuvauksia. 

”Olen kuitenkin maalaispoika, kun olen Juankoskelta kotoisin. Runoilijat ovat peräkkäisinä vuosikymmenillä syntyneet: Larin-Kyösti 1873, Einari Vuorela 1889, Yrjö Kaijärvi 1896 ja Kaarlo Sarkia 1902. He kaikki kirjoittivat maalta. Larin-Kyösti oli hämäläinen, Vuorela keskisuomalainen, Kaijärvi savolainen ja Sarkia satakuntalainen. Suomi on levyllä aika näppärästi edustettuna: on tukkilaisia, maanviljelijöitä, maaseudun veräjäpuu ja lauantaisaunat, tullaan kuulutuksilta yhdessä ja toisaalta taas erotaan. Sitten on myöskin sota ja sodasta palaaminen. Hyvin laaja otos suomalaista maaseutua, sellaista jonka me tunnemme, mutta joka ei ole ehkä niin vahva kuin mitä se oli sodan jälkeen.”

Laulajat levyllä ovat Taru Nyman, Minja Koski, Oona Airola, Tuukka Leppänen, Tatu Siivonen ja Jussi Chydenius. 

”Voisi sanoa, että nämä kuusi ovat tällä kertaa sitä Laulustudiota.”

 

ILMOITUS