Kulttuurivihkot 3/2019

”Ihmisyys on loputtoman kiehtovaa. Se herättää intohimoa ymmärtää, miten monenlaisin tavoin elämää on mahdollista kokea”, kertoo itseään luovaksi sekatyöläiseksi kuvaava Henry Vistbacka. Erääksi työnsä punaiseksi langaksi hän kuvailee osallistumisen ”kestävämmän, merkityksellisemmän, luovemman ja yhteydellisemmän yhteiskunnan rakentamiseen”.

Vistbackan työ kattaa monenlaista: hän podcastaa, kirjoittaa, musisoi ja toimii useissa vapaaehtoisjärjestöissä. Toimeentulon luovana sekatyöläisenä on osittain mahdollistanut Patreon-verkkoalusta, jossa sisällöntuottajat saavat rahoitusta suoraan tukijoiltaan. Patreon poikkeaa monista muista joukkorahoituskanavista siinä, että se mahdollistaa pitkäaikaisen rahoittajapohjan yksittäisten kampanjarahoitusten sijaan.

Patreon-sivullaan Vistbacka kuvaakin tekevänsä ”uteliaasti pureutuvia tutkimusmatkoja olemisen kirjoon.” Kuvaus on osuva: Vistbackan pitämä Ihmisiä, siis eläimiä -podcast tunnetaan poikkeuksellisen pitkistä jaksoistaan.

”Joskus jopa yli viisituntisiksi venyvät maratonikeskustelut tarjoavat tilaisuuden tutkia ihmisten ajatusten muodostumista. Joidenkin mielestä tämä on tietysti kuolettavan tylsää”, Vistbacka kertoo.

Merkittävä osa Vistbackan toiminnasta on vapaaehtoistoimintaa erilaisissa järjestöissä, kuten vastuullisempaa päihdepolitiikkaa ajavassa Humaania päihdepolitiikkaa ry:ssä sekä festareilla turvallista tilaa ja rauhallista läsnäoloa erityisesti päihtyneille tarjoavassa Hoivakotilo ry:ssä. Vuosi sitten perustettu Psykedeelisen sivistyksen liitto ry taas edistää psilosybiinin ja LSD:n kaltaisten psykedeelisten yhdisteiden moniulotteista käsittelyä ja käyttökulttuurin vastuullisuutta. Lisäksi Vistbacka on pitänyt jo vuosien ajat Psykedeeliuutiset-blogia, joka käsittelee psykedeelien tieteellistä tutkimusta kriittisellä mutta kansantajuistavalla otteella. Näiden teemojen pitkäaikainen seuraaminen on mahdollistanut myös luennoitsijan roolissa toimimisen sekä tapahtumajärjestämisen useammassa kansainvälisiä vieraita tarjoavassa seminaarissa.

Vistbacka myös kirjoittaa paljon. Teksteissään hän kuvailee usein kohtaamisiaan erilaisten ihmisten kanssa. Valtaosan teksteistään hän julkaisee netissä. Ajoittain hän kommentoi erilaisia asioita ja ilmiöitä myös muualla mediassa.

”Minua on haastateltu esimerkiksi katusoittajana, kirjan suomentajana, päihdepoliittisena kommentaattorina ja uskonnollisia ihmisiä ymmärtävänä ateistina”, Vistbacka luettelee.

Vastineen tarjoaminen mesenaateille haastaa ponnistelemaan

Patreonin toimintaidea pohjautuu siihen, että kanavan tuottaja tarjoaa tukijoilleen muilta suljettua sisältöä. Usein sisältö kattaa erilaisia taiteellisia tuotoksia sekä blogipostauksia. Vistbacka noudattelee samaa linjaa, tarjoten lisäksi rahoittajilleen järjestettyjä keikkoja sekä uusille tilaajille yksittäiskappaleina toteutettua kuva-, ääni- ja sanataidetta. 

”Perfektionistina vaadin itseltäni paljon. Tämän tästä myös kyseenalaistan, olenko saanut tarjottua Patreon-mesenaattieni tuelle tarpeeksi vastinetta, ja tämä ajaa haastamaan itseä tekemään enemmän.”

Kun Vistbacka käynnisti Patreon-kanavansa kesällä 2016, oli moni ehtinyt jo ilmaista halunsa tukea hänen toimintaansa rahallisesti. Sittemmin rahoittajia on tullut lisää – hitaasti mutta varmasti.

”Olen luontainen verkostoituja, mikä on helpottanut”, Vistbacka kertoo projektin etenemisestä.

Kanavan pyörittäminen on vaatinut jatkuvaa sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä. Epävarmuus siitä, miten Patreonin kaltainen rahoituspohja toimii Suomen kokoisessa maassa, on vaatinut Vistbackan mukaan heittäytymistä.

”Yksi sisäisistä äänistäni katsoo, ettei tämä ole ’oikeaa työtä’, koska toimenkuvani on niin kirjava eikä minulla ole yksittäistä työnantajaa. Kanavani esiintuonti tuntuu välillä aika vaikealta, jopa häpeälliseltä. Jotta kanavani ja sitä kautta toimeentuloni kasvaisi, minun on kuitenkin pidettävä sitä aktiivisesti näkyvillä. Yhtenä tavoitteenani on tilanne, jossa saan kaikki vakaat menoni kustannettua Patreonillani.”

Turvaako palkkatyö tulevaisuudessa toimeentulon?

Työn ja toimeentulon tulevaisuudesta on puhuttu aina ja viime aikoina erityisen paljon. Keskustelua on herättänyt nykymallinen kapea työn käsite, jossa työ määrittyy automaattisesti palkkatyöksi. Yhä useampi on alkanut kasvavan automatisaation myötä epäillä, onko perinteisestä työstä tulevaisuuden toimeentulon turvaajaksi. Myös työn eettisistä ja ekologisista vaikutuksista on puhuttu viime vuosina entistä enemmän. Samalla termi post-growth work on noussut esiin kuvaamaan työtä kasvun jälkeisessä yhteiskunnassa.

”On paljon arvokasta työtä, jolla ei tule kovinkaan hyvin tai ollenkaan toimeen – esimerkiksi läheisistä huolehtiminen, kansalaisjärjestöissä toimiminen, Wikipedia-artikkelien kääntäminen, yhteisöllisten tapahtumien järjestäminen ja niin edelleen”, Vistbacka listaa.

”Toisaalta on paljon myös sellaista työtä, joka kasvattaa bruttokansantuotetta ja tuottaa etenkin omistavalle luokalle rahaa, mutta joka johtaa yhteisen elinympäristömme tuhoutumiseen tai joka esimerkiksi mainonnan tavoin lietsoo ja kuormittaa niin kaupunki-ilmapiiriä kuin ihmisten psyykeitäkin.”

Kaikki työ ei näyttäydy Vistbackan silmissä yhtä arvokkaana. Hän pitää todennäköisenä, että ekologisen katastrofin äärellä tasapainottelevaa sivilisaatiota kuormittavaa ja tuhoavaa työtä aletaan tulevaisuudessa enenevissä määrin haittaverottaa sekä paheksua sosiaalisesti. Kun automaatio samanaikaisesti ohjaa monia ammatteja yhä ahtaammalle, Vistbacka näkee yhteiskuntarauhan ylläpitämisen kannalta miltei välttämättömäksi alkaa soveltaa perustuloa tai vastaavaa järjestelyä, jossa ihmisten perustarpeet turvataan.

Aihe on ajankohtainen, sillä Suomessa vuosina 2017–2018 toteutettu perustulokokeilu herätti paljon keskustelua myös maailmalla. 

Vistbacka uskoo, että useimmat ihmiset haluavat toimia muiden hyvinvoinnin edistämiseksi, kunhan heillä vain on siihen mielekkäät mahdollisuudet.

”Voisiko sellainen maailma olla mahdollinen, jossa varallisuuden painoarvo ihmisen sosiaalisen statuksen määrittelijänä korvautuisi sillä, miten paljon toimintakyvystään ja vallastaan ihminen omistaa muille hyvää tuottaviin aktiviteetteihin?” Vistbacka kysyy. ”Kaikkien ei toki tarvitse olla muuttamassa maailmaa isossa skaalassa – arvokasta on vaikkapa se, että hoitaa kotona sairasta isoäitiään.”

Työ, merkityksellisyys ja kestävä elämä

Vistbacka uskoo, että jokainen ihminen kaipaa elämäänsä merkityksellistä tekemistä. Ihmisen historiassa elämän merkityksellisyys ja elämän ylläpitäminen ovat kulkeneet käsi kädessä: on varmistettu ravinto ja turva omalle yhteisölle. Tällöin tuskin koettiin merkityksettömyyttä, sillä työn merkitys oli sen välttämättömyys.

Siinä, että elämän merkityksellisyys rakentuu työn varaan, ei automaattisesti ole Vistbackan mukaan mitään vikaa. Ongelmallista on sen sijaan se, että vain harvalla työ sekä se, mihin kukin todella haluaisi kohdistaa voimavarojaan, kohtaavat.

”Unelmayhteiskunnassani kaikenlaisille ihmisille löytyisi heidän luonteenpiirteisiinsä, vahvuuksiinsa ja rajoituksiinsa istuvaa tekemistä. Koen olevani äärimmäisen etuoikeutettu voidessani itse elää näin, ja toivoisin, että tulevaisuudessa mahdollisimman moni ihminen saisi tilaisuuden omistaa aikaansa ja energiaansa asioille, jotka kokee aidosti tärkeiksi ja jotka mahdollistavat ylisukupolvisen, kestävän elämän.”

Lisätietoja:

Henry Vistbackan Patreon-kanava
Ihmisiä, siis eläimiä -podcast
Psykedeelisen sivistyksen liitto ry
Humaania päihdepolitiikkaa ry
Hoivakotilo ry
Psykedeeliuutiset-blogi

ILMOITUS