M  

20.10.2017

Edellinen versio tästä aiheesta oli L, se oli kirjoitettu 27.9.2017. Kirjoitin tuolloin päätoimittajalle että kirjoitukseni on valmis, mutta jälkikäteen ajattelin, että tämä mm. taidetta käsittelevän kirjoitukseni on tehtävä paremmin ymmärrettävämmäksi, olen laatinut siksi tämän tarkennetun ja täydennetyn kirjoituksen katalonialaiskysymystä käsittelevien kirjoitusteni (1 ja 2) laatimisen jälkeen. 

 

1. Viime aikojen tapahtumat Espanjassa (Katalonian itsenäistymispyrkimys) ovat vakuuttaneet minut siitä, että ihminen ei kykene toimimaan tietävänä ja hallitsevana olentona, vaan maailma etenee kuvitelmien ja sattuman vyöryjen mukaisesti.

Konfliktin kiinnostavimpiin kysymyksiin kuuluu se, mitä kaikkea Katalonian Espanjasta irtaantuminen ja itsenäistyminen sekä siihen liittyvä "itsemäärääminen" merkitsisi ja sisältäisi? Joka tapauksessa se olisi aivan eri asia kuin eksistentialistinen yksilövapaus.    

Katalonia itsenäistymisen vastaista toimintaa on verrattu Espanjassa "atomipommiin", tämä kertoo siitä, että konflikti on kiristymässä äärimmilleen ja on samalla "räjähdysaltis", koska aika rauhanomaiseen kommunikointiin on päättymässä.

*

On hyvin mahdollista, että käynnissä olevan konfliktin taustalla on Espanjan kansallisvaltion "viimeinen pinnistys" ennen uuden globaalin kansainvälistymisen alkamista. 

Tulevaisuudessa maapallolla ei ole toivon mukaan "kansallisvaltioita" ja elintä nimeltä Yhdistyneet Kansakunnat, vaan yksi kansainvälinen maailmanvaltio ilman perinteisiä kansallisvaltioita ja valtiorajoja.    

*

Tähänastinen maailmanhistoria, mihin sisältyy kaksi maailmansotaa, on tapahtunut kansallisvaltiokaudella. Valtiot ovat tehneet siinä keskenään erilaisia sopimuksia ja sopimusten tekeminen on johtanut usein sopimuksesta poikkeamiseen ja sodan syttymiseen.

Valtioiden väliset sopimukset ja niiden rikkomiset ovat olleet sytyttämässä jatkuvasti riitoja ja sotia. Noiden sopimusten tekemisestä "suuryhteisöjen" välillä aiheutuu vakavia ongelmia. 

Sodankäynti merkitsee ihmisen epäonnistumista. 

Taiteilijat ovat aina reagoineet aina ensimmäisinä sodan syttymisestä aiheutuneeseen pettymykseen. Kun sotilaallinen isku ja hävittäminen alkaa, luova ihminen ei pysty tekemään mitään "uutta ja kaunista", sehän merkitsisi uskoa yleiseen edistykseen.   

 

2. Katsellessani Christer Bodenin teoksessa Modern arkitektur (Funktionalismens uppgång och fall, 1989) sivulla 116 olevaa Kasimir Malevitšin veistoksellista teosta Suprematisk architektonik olen tullut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että Malevitsin suprematistinen maalaus Musta neliö liittyy myös edistysuskoon. 

*

Termillä suprematismi viitataan taidetta koskevassa kirjallisuudessa Kasimir Malevitsin luomalleen taiteelliselle metodille 1915 antamaa nimitystä. 

Valkoiselle pohjalle maalatusta mustasta neliöstä koostuva (maalattu perinteisesti siveltimellä) teos Musta neliö on Malevitsin kuuluisin supremetistinen luomus. Se on inspiroinut taiteilijoita muun muassa "minimalistiseen ilmaisuun".  

Malevitš oli päätynyt taidepohdinnoissaan 1913 neliön muotoon. Neliö on geometrinen kuvio. Geometria on matematiikkaa. Matematiikka perustuu järkeilyyn ja "tietouskoon". 

Malevitš on kertonut, että kriitikot olivat valittaneet "Mustan neliön" "taidetilan nurkassa ylhäällä "kullatun ikonin" paikalla) nähtyään, että "Kaikki mitä rakastimme on kadonnut. Olemme erämaassa..." (Markku ja Olli Valkonen, Suomen ja maailman taide 11, Maailman taide "Modernismi", 1983, sivu 205). 

Taide ei liity joka kerta "kauneuteen". Eikä kapitalismi merkitse aina ja kaikessa hyvää. 

Malevitš on kuitenkin ajatellut itse "Mustasta neliöstä", että "Mutta kiitollisuuden tunne vapauttavasta ei-esineellisyydestä vei minut tuohon erämaahan, missä mikään muu kuin sensitiivisyys (herkkätuntoisuus/lisäys JP) ei ole nykyisyyttä...En ollut esittänyt tyhjää neliötä vaan ei-esittävyyden sensitiivisyyden". 

Malevitš ylitti taiteellaan "näkyvän pinnan" ja tunkeutui sisäiseen syvyyteen. 

Hän oli kiinnostunut "sisäisestä todellisuudesta". 

Hänen geometrisista kuvioista tuli "mystisiä symboleja" ja hän oli kiinnostunut ainakin teosofiasta ja zaum-runoudesta. 

Malevitš käytti silti taiteestaan myös ilmaisua "uusi realismi".

*

Termillä konstruktivismi tarkoitetaan yleensä geometrisista elementeistä sommiteltua ei-esittävää taidetta. Tyyliä pidetään vastakohtana impulsiivisuudelle tai dadaismin irrationalismille ja alitajuiselle luomiselle (esimerkiksi surrealismi). 

Kuuluisimpiin konstruktivisteihin kuuluu neuvostoliittolainen Vladimir Tatlin, hänen tunnetuin teoksensa on Luonnos kolmannen internationaalin muistomerkiksi, 1919-1920.     

Tatlin uskoi, että että taiteen oli palveltava yhteiskunnallista tarkoitusta, Malevitsin mielestä taas ei. Tästä aiheesta väitteleminen johti 1915 heidän väliseen nyrkkitappeluun. Sen jälkeen alun perin yhteisnäyttelyksi ajateltu näyttely organisoitiin siten, että ryhmien työt asetettiin eri huoneisiin. 

Millaisia suhteita Tatlinilla oli aikoinaan puoluevaltaan ja rahaan?

Tatlinin ja Malevitšin taiteen taustalla oli ensimmäinen maailmansota ja sitä heijastanut pirstaloituminen. Tuon aikakauden henkinen ilmapiiri ilmeni selvimmin taiteen avulla. 

*

Neuvostoliiton kommunistisen vallankumouksen taustalla oli Ranskan suuren vallankumouksen oppi, ei vain marxilaisuus. 

"Pietarista tehtiin Pariisia". 

Myös Leninin vallankumouksella hävitettiin yhteiskunnallinen auktoriteetti ja samalla "vapautettiin kansa" uuden paremman elämän alkuun.

Tatlinin ja Malevitšin aikana uskottiin, että "uusi yhteiskunta", 1917 perustettu "kommunistinen Neuvostoliitto" (vrt. "Kansainvälinen kansainliitto") voi muuttaa ja uudistaa koko siihenastisen maailman. 

Tuolloin uskottiin, että kommunistinen aate ja liike leviää vähitellen kaikkialle maapallolla.   

*

Sosialistinen realismi julistettiin vuosi Hitlerin valtaannousun 1933 jälkeen 1934 Neuvostoliiton kommunistisen yhteiskunnan viralliseksi taidetyyliksi. 

Tähän päättyi lopullisesti väittely siitä millainen taide palvelisi parhaiten Venäjän "kommunistista yhteisomistusvallankumousta" ja uutta kommunistista valtiota (NL). 

Tähän uudistukseen vastaaminen purkautui myös arkkitehtuurin alueella. Aluksi radikalismina, lopuksi konservatismina ja klassismina.   

Kommunistinen Neuvostoliitto ja fasistinen Saksa (Hitlerin arkkitehti Speer) suosivat tiukkaa kurinalaisuutta ja mahtavuutta heijastavaa klassistista tyyliä. 

Klassismi on "pahan vallan tyyli".

*

Saksassa perustettiin 1927 "Kansallissosialistien saksalaisen taiteen liitto". Sen yhteydessä korostettiin "rodun ja taiteen" yhteyttä. 

Natsit kutsuivat rappiotaiteeksi taidetta joka oli "juutalaista" tai "bolsevistista". Rappiotaiteeseen" luettiin mm. kubismi, dadaa ja ekspressionismi. 

Natsit ryhtyivät hävittämään julkisina näytöksinä moderneja taideteoksia. Se merkitsi samalla väärien "käsitysten ja ajattelutapojen" tuomitsemista "puhdasta kansaa tahritsevana pahuutena".   

Nämä kaksi vastakkaista valtapiiriä, kansallissosialistinen Saksa ja kommunistinen Neuvostoliitto, muuttuivat äärimmäisen kurinalaisiksi totalitaarisiksi yhteiskunniksi. 

Syntynyt jännite purkautui toisena maailmansotana. Taidekäsitys alkoi muuttumaan taas kerran radikaalisti.        

*

Perinteinen taide- ja klassistinen arkkitehtuurikäsitys vallitsee tänä päivänäkin modernia kansainvälistä nykytaidetta ja arkkitehtuuria vierastavalla maaseutuvaltaisella Etelä-Pohjanmaalla. 

Myös "perussuomalaisuudella" on lakeudella vahva kannatus, PS-puolueen jäsenillä on täälläkin hyvin konservatiivinen taidekäsitys. 

Eteläpohjalaisten konservatiivisesta taidekäsityksestä todistaa parhaiten näköiskuvan (pinnan) suosiminen sekä seudulla palvottu ja "ikiomaksi" tulkittu "klassistinen fooninkirakennus" (niin kutsuttu "pohjalaistalo").  

*

Toinen maailmansota jatkui konkreettisten sotatoimien päätyttyä väkivallattomassa henkisessä muodossa niin sanottuna "kylänä sotana". 

Kun tietotekninen kehitys (atk-tekninen keksintö "kotitietokone") ja kapitalistinen uusliberalismi oli levinnyt  sodan jälkeen (1970- ja 1980-luvulta lähtien) kaikkialle maapallolla se mursi myös Neuvostoliiton yhtenäisyyden ja kurinalisuuden ja vapautti kansalaisten ajattelun ("julkinen avoimuus" - glasnost, 1985-).    

Natsivallan ja toisen maailmansodan nähnyt ja kokenut ranskalainen kirjailija ja filosofi Jean-Paul Sartre kehitti jo maailmansotien välissä uutta eurooppalaista filosofista suuntausta eksistentialismia. 

Eksistentialismin syntyperusta on totalitaarisen yhteiskuntamuodostuksen (orjamoraalin ja ihmismassoittumisen) ja kapitalistisen vallan vastaisessa yksilövapauden korostamisessa.    

Tuo jälkeen on alettu korostamaan vapaan yksilön "itselleen olemista", alistumatta yksilönä väestön yhtenäistämiseen pyrkivän valtiovallan alaisuuteen. 

Käynnistynyt uusin kehitys on murtamassa myös tiedettä ja taidetta koskevan tähänastisen ajattelun. 

Uusimman ajattelutavan mukaan "todellisuus" on jokaisen "korvien välissä", "kaikille yhteistä todellisuutta" ei voi olla olemassa.     

*

Toisen maailmansodan jälkeen teollisen kapitalismin yllätykselliset talousromahdukset ovat jatkuneet saman tyyppisesti kuin maailmansotien välisenä aikana. 

Tämä sekä ihmisen elinympäristöä ja elollisen luonnon tilaa koskeva kriisi on syventyneet viimeksi nopeasti. 

Teollisen tavaratulvan maapallon laajuisen leviämisen sekä teknologisen elämäntavan kaikkialla yleistymisen seuraukset viittaavat siihen (kuten Marx ennusti), että kapitalistis-teollinen yhteiskunta on synnyttämässä ihmiskuntaa vastaan hyökkäävän hirviön. 

Ympäristöpakolaisuusaalto on vasta käynnistymässä. Viimeistään se herättää kansallisvaltiot hylkäämään nationalismiin rakentuneen ja "sisäänpäin kääntymiseen perustuneen valtioajatuksen" ja houkuttelee vanhat valtiot hyväksymään koko maapalloa koskevia radikaaleja uudistuksia.    

Tämä kehitys osoittaa vakuuttavasti sen, ettei ihminen ole "tietävä ja kehitystä hallitseva" olento. 

Yhteiskunnan uudistamisen lähtökohdiksi on tulossa yksilövapaus ja luonnon seuraaminen sekä se, että 

Taide on "korvamassa" tähän asti vuosisatoja sovelletun "tieto on valtaa"-skientismin (tieto- ja tiedeuskon /lisäys JP). 

Käsitys tiedosta ja vallasta on nyt muutoksen tilassa.      

*

Modernin taiteen historia ei ole ollut "portaittain" ylöspäin jatkunutta "kehitystä ja edistystä" vaan jatkuvasti tapahtunutta "lipsumista, katkeamista ja romahtamista". 

Amy Dempseyn teoksen Moderni taide (2008) esipuheen mukaan "Luokittelut ja valikoimat...valikoima on subjektiivinen mutta ei keinotekoinen". 

Esipuheessa hän kuvaa kirjan väritettyä kolmiosaista "aikakarttaa" ristimällä nuo ryhmiksi kootut taidesuuntaukset ilmaisuilla:

"Taidetta kansalle " (1), "Taide ja tyyli" (2) sekä "Taide ja mieli" (3).

Dempseyn teoksen sisällysluettelo on jaettu viiteen osaan. Ryhmittelyyn on vaikuttanut teknis-teollisen kehityksen käynnistyminen 1800-luvulla ja 1900-luvun maailmansodat. 

Ensimmäisenä on "Avantgarden nousu" (1860-1900), sitten "Modernismeja modernille maailmalle" (1900-1918), "Uutta järjestystä etsimässä" (1918-1945), "Uusi myllerrys" (1945-1965) sekä "Avantgardesuuntausten jälkeen (Vuodesta 1965 tähän asti, noin vuoteen 2008 asti). 

Tuohon viimeksi mainittuun ryhmään sisältyy muun muassa "käsitetaide" ja ("moninainen ja ristiriitainen", Venturi) "postmoderni taide ja arkkitehtuuri". 

Kirjan alkaa impressionismin syntymisen kuvaamisella. Kyseiseen suuntaukseen vaikutti eniten kameran keksiminen ja valokuvaukseen liittyvä uusi valo- ja väritarkastelu.       

1960-luvun puolivälin jälkeen tapahtui Pariisista käynnistynyt ja pitkin länsimaista kulttuuria levinnyt kansainvälinen nuorisokapina. 

Nuoret irtaantuivat nyt "hippeinä" vanhemmistaan. 

Tuohon aikaan pariisilainen kirjailija eksistentialistifilosofi Jean-Paul Sartre herätti Ranskassa kiivasta keskustelua luomallaan uudella filosofisella ajattelulla, jossa painopiste oli ihmisyksilönä olemisen tarkastelemisessa.         

Vuoden 1965 jälkeen tähänastista "totalitarismi-massayhteiskuntaa" on murtanut ihmisläheisyyttä ja yksilön vapautta korostava eksistentialismi. 

Taiteen painopiste on siirtynyt samaan aikaan taideteoksen tekijästä teoksen lukijaan, katsojaan ja kuuntelijaan. 

Taidetta arvioidaan nyt vapaan yksilön "itselleen olemisen" pohjalta.       

 

3. Yhden "nykyaikaisen" taideteorian "taide yhteiskunnallisena instituutiona" mukaan "taideteos SANAN LUOKITTELEVASSA MERKITYKSESSÄ (suurennos JP) on 1) ARTEFAKTI  (=ihmisen tekemä esine/lisäys ja suurennokset JP) jonka...2) joku tai jotkut, erityisen yhteiskunnallisen instituution, taidemaailman, puolesta toimien, ovat asettaneet ehdolle arvostamisemme kohteeksi" (lähde: George Dickie, Estetiikka, 1971 ja 1990, sivu 86). 

Samassa teoksessa on kuvattu "yhteiskunnallisen taideteorian" lisäksi neljä muuta modernia taideteoriaa. Niistä yhden eli "Taide avoimena käsitteenä" mukaan (Ludvig Wittgenstein) monet käsitteemme ovat avoimia ja että filosofit ovat usein hakoteillä yrittäessään luoda noille käsitteille määritelmiä.

Pelkästään näiden kahden "tieteellisen taideteorian" pohjalta käy hyvin ilmi se, että taiteesta vallitsee nykyisin keskenään hyvin ristiriitaisia käsityksiä. 

*

Malevitšin taidekäsityksessä korostui hänen "realismipuheestaan" huolimatta "ihmisyksilön inhimillinen henkisyys". Myös Sartren eksistentialismi perustuu ihmisyyteen ja "inhimilliseen henkisyyteen". 

Tatlinin taiteessa yhteiskunnallisella näkökulmalla ja siihen liittyvillä uskomuksilla oli sitä vastoin hyvin keskeinen asema. Tatlin uskoi palvelevansa taiteellaan yhteiskunnan muuttumista aiempaa paremmaksi mutta kommunistinen Neuvostoliitto alkoi jo "seitsemänkymppisenä" hajota ja romahti lopulta kasaan. Tuon jälkeen Venäjän federaatio on toteuttanut hyvin menestyksellisesti uusliberalistis-kapitalistista taloutta. Venäjä on parhaillaan kasvamassa kapitalismia hyödyntävän kommunismijohtoisen Kiinan rinnalle.       

Sartren yritys yhdistää yksilövapautta korostava eksistentialismi ja "yhteiskunnallinen marxilaisuus" jäi kuitenkin avoimeksi kysymykseksi.    

1970-luvun alusta lähtien yleistynyt kotitietokone on vaikuttanut ratkaisevasti siihen, että tähänastinen yhteiskunnallinen yhtenäistäminen ja massoittaminen on alkanut murtua ja vaihtua eksistentialistisen yksilöllisyyden korostamiseen.  

Tuon muutoksen pohjalta on syntynyt "itselleen olemisen taide". Sillä korostetaan yksilön vapautta tulkita "itselleen olemisessa" luovana ihmisolentona taideteoksiin liittyviä merkityksiä.      

*

Ukrainan sota merkitsi vanhojen haavojen ymmärtämätöntä avaamista lännen ja idän välille. 

Ukrainan sodan syttymisen jälkeen (2014) "itselleen olemisessani" tekemäni Musta valu on Kasimir Malevitšin Mustan neliön vastakohta. 

Minä en uskonut mustaa väriä valkoiselle pinnalle valuttaessani edistykseen vaan "sattuman vyöryyn". 

Minusta tuntui Ukrainan sodan sytyttyä siltä, että "maapallon valtapelit" ovat lipsahtamassa taas kerran ihmiskunnan käsistä totaalisesti.  

Mustan värin valuminen itsestään "ilman inhimillistä ymmärrystä, tahtoa ja toimintaa" tasaisella pinnalla viittaa sattuman vyöryn merkityksen korostamiseen. 

*

"Musta valu" viittaa siihen, että tietämiseen ja hallitsemiseen pyrkiminen on ihmiselle luonnotonta ja väärin. 

Ihminen voi vain kuvitella olevansa "kaikkitietävä ja kaikkivaltias" olento. Ihminen on kuitenkin kulttuurieläin maapallon kaiken muun eläinkunnan keskellä.     

"Taidetieteen" vastaisuus ei ole ainoastaan "näköiskuvan" ja abstraktin ilmaisun yksipuolisen korostamisen vastaisuutta. "Taidetieteen" vastaisuus on ihmisen "sisäiseen todellisuuteen" liittyvää ylittämistä päästäkseen maan päältä "itselleen olemiseen" saakka.  

*

Ensimmäisen maailmansodan synnyttämä dada merkitsi myös taiteen, ei vain "tietämisen ja hallitsemisen" vastaista maailmassaoloa. 

Myös "Musta valu" on "taidetietämisen" vastaisena dadaistinen teos.  

*

Vaikka arkkitehtuuri on eri asia kuin "vapaa taide" hyvän arkkitehtuuri sisältää myös "luovan  taiteellisen näkökulman". 

Kun olin arkkitehti, professori Reima Pietilän oppilaan "Oulun koulussa" keräsin hänen kirjoittamia artikkeleita "arkkitehtuurin suunnittelufilosofiasta" ja minusta ne oli helppo ymmärtää. 

Kun Pietilä piti Olun yliopiston arkkitehtiosastolla luentoa, hänen pöydällään oli rulla skissipaperia ja useita kyniä, kun hän luennoi ja piirsi samaan aikaan. 

Pietilä mursi siten auki minunkin mieleeni "luutuneet geometriset lukot" kohti vapaata luovaa ajattelua.    

*

Taide on "tiedon/tietämisen" vastakohta. Taiteessa ei ole kyse hyvästä "mausta" vaan "tuoksusta".

Jos taide kaapataan yhteiskunnallis-puoluepoliittisen "tieto on valtaa" -pelin välineeksi, taidetuoksu haihtuu ilmaan ja sen jälkeen ihminen kuolee.

Kukaan ei voi tietää eikä paljastaa (antaa vastausta, sanoa) "mitä taide on". "Taiteen ydin" säilyy ikuisena mysteerinä. Taiteen arvo on juuri siinä. "Taiteesta tietäminen" tapaa nopeasti "taiteen arvon". 

*

"Taidetietäminen" on korvattava yksilövapautta ja eksistentialismia korostavalla itselleen olemisen taiteella.

Taide ei ole "juoksemista maassa voimalla" (kuten on tieteelliseen tietotuotantoon pyrkiminen) vaan "leijumista miten sattuu". 

Taideteoksen syntymisen salaperäinen alkuhämärä ja teoksen päättymättömänä jatkuva tarina teoksen katsojissa on "kaiken alkukohtu ja ikuisuus". 

"Uuden taidekäsityksen" johtolanka on iskulause "mytologinen eläin" ja iskulause "kulttuurinen myytti".

*

Sartren eksistentialismi antaa hyviä vastauksia yksilövapaudesta mutta mitä kaikkea "taiteen vapaus" voisi sisältää ja merkitä?   

Yksilönä olemiseen nivoutuvalla "taiteella" ei ole mitään tekemistä "tietämisen" ("tiedon") kanssa. 

Tähänastinen "tieteellinen taidetutkimus ja taidetietäminen" on palvellut "taideteosten tulkitsemista, ymmärtämistä ja luokittelemista". Itselleen olemisen taiteessa sitä ei harjoiteta lainkaan. 

Uusi taide säteilee täysin eri "aallonpituudella" kuin "kuvitelma tietävästä ihmisestä".  

*

Taidetietämiseen liittyvä erehdys syntyi varsinaisesti vasta 1700-luvulla. 

Tuolloin Ranskan suuren vallankumouksen valistusaate "järki ja vapaus" vapautti inhimilliset voimavarat auktoriteettien ja perinteiden valtakahleista. 

Järki vapautti "ulkopuolisista vaikutteista" itsenäisiksi arvoalueeksi kolme "ajattelun sektoria" kun "klassista modernia" edustaneen Immanuel Kantin (1724–1804) ajattelutyö huipentui "tietoon, moraaliin ja taiteeseen" eli "totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen". 

*

"Kauneus" ei ole kuitenkaan taiteen ydin.

*

On väitetty, että "taide vapautui tuolloin rajoituksista palvella yleisön viihdyttämistä ja maailman mahtavien ylistämisen tarkoitusperiä" (katso Georg Henrik von Wrightin kirjoitusta "Edistuksen myytti" (Puheenvuoro keskusteluun modernista), kirjoitus on luettavissa myös teoksessa Tieto ja ymmärrys, 1999, sivu 237-238). 

Kuitenkin tuolloinen ja tämän päivän "taidemaailma" palvelee eniten suuren yleisön viihdyttämistä, rahavaltaa ja poliittista valtaa. 

Mistä tämä johtuu? 

*

Tämä muutos johtuu teollisen aikakauden yhteiskunnallisesta vallasta ja kapitalistisesta uusliberalismista.  

Taiteen pitäisi kuitenkin palvella pelkästään taideteoksen "lukijoita, katsojia ja kuulijoita". Sillä jos itselleen olemisen taide kuolee, myös ihminen kuolee.

*

Dadan mukaan "mikä tahansa voi olla taidetta".

"Postmoderni taide" liittyy puolestaan "modernin murtumiseen" sekä järkiperäisen tietämisen ja hallitsemisen päättymiseen.

Postmoderni taide on välivaihe siirryttäessä "uuteen taiteeseen".

*

Jos tämän päivän taidetutkija kuvittelee "tietävänsä," mitä "taide" on, hän sanoo samalla hetkellä "lopullisesti" sen, mitä on "hyvä taide". 

Mutta taidetutkija erehtyy tuolloin, sillä taideteosta voi tulkita äärettömän monella eri tavalla samoin kuin esimerkiksi niin kutsuttua "historiaa". 

*

"Vapaa yksilö" synnyttää "itselleen olemisessa" joka hetki omalla tavalla sen mitä taiteeksi kulloinkin kutsutaan.

"Tietäväksi itseään uskovan ihmisen" ei pidä kuvitella "liikoja".

*

Tieteen avulla määritelty taidetietäminen on nykyaikana ikään kuin suuren teräväkärkisen vuoren huipulla näkyvä jykevä linnoitus

Sen suojissa asuu teollis-kapitalistisen yhteiskuntamme ylin valta. Se "orjamoraalittaa "ammattitaiteilijoita ja -taideasiantuntijoita" ja jakelee suosikeilleen suuria rahasummia. 

Tuon "taidelinnoituksen" ampuma-aukoista sojottaa "taidetietäjien tykinpiiput". 

Vaikka noiden tykkien pauke kuuluu yötä päivää sinä ei aukene "taiteen ydin". 

Tietämiseen perustuva "taiteilijaopetus" ja taideteosten "tieteellinen tutkiminen" on syy siihen miksi tuo poliittiseen ja taloudelliseen valtapeliin liimautunut "taide-eliitti" vastustaa kaikenlaisia poikkeavia taidekäsityksiä.    

Tämän ilmiön taustalla on valistuksen ideologiasta käynnistynyt "klassinen moderni". Sitä on seurannut modernia totalitaarista nyky-yhteiskuntaa ylläpitävä "pehmeä fasismi" ja "olosuhteiden diktatuuri" (tämän termin olen lainannut G. H. von Wrightin kirjoituksesta "Ongelmallinen teollisuusyhteiskunta"). 

*

Dadassani (ajattelu, sanankäyttö ja kuvateoksen tekeminen) sisältyvät yksinomaan yksilölliseen vapauteeni ja itselleni olemiseen.

"Dadaa ei voi eikä luultavasti pidäkää ymmärtää" (Richard Hulsenbeck, Dada-rummunlyöjän muistelmat, 1974). 

Tämä lausahdus osuu suoraan "dadaistisen taiteen ytimeen".

Ä

Lontoossa tohtoriksi väitellyt taidehistorioitsija Amy Dempseyn mukaan (Moderni taide, 2008) "Dadan vaikutus on osoittautunut merkittäväksi ja pitkäaikaiseksi. Vuonna 1951 julkaistun antologian The Dada Painters and Poets (Robert Motherwell) myötä dada sai uutta huomiota osakseen 1950-luvulla. Vapaa taiteellinen lähestymistapa..."

"MIKÄ TAHANSA VOI OLLA TAIDETTA..." (Dempsey s. 119).

Niin kutsuttu käsitetaide pääsi nykytaiteen lajina oikeuksiinsa 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa. 

"Myös IDEA- JA INFORMAATIOtaiteeksi nimitetyn taidesuunnan perusperiaate on se, että todellinen teos muodostuu IDEOISTA JA KÄSITTEISTÄ" (Dempsey, sivu 240, tekstisuurennokset/JP). 

*

"(Joseph) Kosuthin mielestä taiteilijan haasteena oli PALJASTAA ja määritellä taiteen luonne ja kieli"..."KÄSITETAITEEN ideat ovat edelleenkin paljossa aikamme taiteen perusta" (Dempsey, sivut 240-243).     

"Äärimmillään KÄSITETAIDE (käsitetaiteesta on Dempseyn kirjassa oma kappale s. 240-243) – – välittää IDEANSA lausuttujen ja kirjoitettujen viestin muodossa – – Tärkeimpiä vaikuttajia olivat Marchel DURCHAMPIN teokset ja aatteet (DADASTA on Dempseyn kirjassa oma kappale sivu 115-119) – – hän KYSEENALAISTI taiteen säännöt – – ja piti IDEAA  erikoisasemassa perinteisten tyyli- ja kauneuskäsitysten yläpuolella – –" (Dempsey s. 240).  

(tekstilainausten SUURENNOKSET = JP)

 

Ilkka Niiniluodon kirjoittamasta teoksesta "Informaatio, tieto ja yhteiskunta" (Filosofinen käsiteanalyysi, 1989) käy hyvin selville se, ettei uutta uljasta yhteiskuntamuotoa eli niin kutsuttua tietoyhteiskuntaa voi tulla koskaan. 

"Tietoteknisissä iskusanoissa" käsitteet informaatio ja tieto ovat menneet sekaisin. 

Niiniluoto sanoo julkaisun sivulla 75, että 

"Tietokone EI TIEDÄ MITÄÄN". 

Ei ole vaikea ymmärtää sitä, että "KONE EI TIEDÄ". 

*

Eikä René Descartes luullut sattumalta olevansa ihmisenä kellonkoneiston kaltainen olento? Saman tyyppisesti ajatellaan myös modernin lääketieteen kohdalla ("tutkimus ja lääkitys"). 

Lääkäri on "moderni taikuri" joka "tietää" mitä ainetta ihmiseen täytyy syöttää, jotta "ihmiskone toimisi" siten kuin sen pitää toimia.   

Mutta ihmislajin ei pidä samaistua koneeseen. 

Nykyisen atk-pohjaisen robottivillityksen innokkaimpia kannattajia ovat puoluepoliitikot koska he uskovat roboteilla saataviin rahallisiin säästöihin. 

Roboteilla korvataan siksi nyt kalliiksi tulevia ihmispalveluja. Ja siivotaan lopuksi koko ihmisen elinympäristö ihmisistä ja kaikesta inhimillisyydestä.   

*

Klassinen "tietomääritelmä" kuuluu: "Tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus". 

Tuon "tieto-opillisen" ajattelun on sanottu poikkeavan luulosta, erehdyksestä ja arvauksesta. 

Ihmislajin väkevin ominaisuus on kuitenkin kuvitteleminen ja väkivaltaisuus ei tietäminen ja hallitseminen. 

*  

Niiniluoto kertoo julkaisun sivulla 58, että antiikin ajoista lähtien monet ovat väittäneet, että ihmisen ei ole mahdollista "tietää" eikä löytää "totuutta".        

"Tietäminen" on myös eri asia kuin "informaatio" tai "data".

"Tietäminen" on myös eri asia kuin "viisaus". 

*

Dada on tullut taiteessa ajankohtaiseksi ennen maailmansotaa, sodan aikana ja  heti sodan jälkeen. Dada liittyy ilmiöön, josta käy ilmi se, ettei ihminen ole "tietävä olento". 

Jos puolustaa täydellistä yksilövapautta, haluaa kieltää samalla yksilövapauteen puuttuvan yhteiskunnallisen vallankäytön sen kaikissa muodoissa (arvot, tieto, kulttuuri jne.). 

Suomen valtion 100-vuotisjuhla on täysin epäeksistentialistinen. 

Sanalla idea viitataan filosofiassa aistimaailman ulkopuolella olevaan esikuvaan tai malliin. 

Kun jonkin teoksen idea toistuu aina samana olemuksena (esimerkiksi nationalismina, regionalismina ja kristillisyytenä), dadaistisen taideteoksen tekijä ei voi hyväksyä sitä mitenkään. 

Taideteoksen idean havaitsemisen jälkeinen teoksen tarkastelu perustuu nykyisin "taiteesta tietämiseen", tähänkin dadaisti vastaa että "EI KÄY".

Mutta nationalistien ja kristittyjen mielipiteistä mitään välittämättä dadaistit ovat valmiita hyväksymään myös homo- ja lesbopareille oikeuden adoptoida lapsia joka puolelta maapalloa. 

Miljoonat lapset odottavat maapallolla hyvää kotia. Jo syntyneistä lapsista vastuun ottaminen on nytkin tärkeimpiä asioita maapallolla.

*

Kun nykyisin käytetään yhteiskunnallisten konfliktien yhteydessä talouspakotteita, nykyinen valtaeliitti paljastaa omaksumansa suurimman arvon rahan

Rauha on tuossa yhteydessä toisella sijalla.

Luonto eli hirmumyrsky ja rankkasade repi 2017 riekaleiksi Yhdysvaltojen rannikkoalueita. Toisella suuntaa USA:ta riehui luonto kuivuutena ja tulipaloina. Meksikonlahden hirmumyrskyt liikkuivat 2017 ensimmäisen kerran Atlantille läntiseen Eurooppaan asti. 

Tämä on seurausta luonnon hallitsemispyrkimyksestä. Luonnon seuraamiseen pohjautuvassa luontosuhteessa ei olisi päässyt tapahtumaan vastaavaa. 

Nyt kun Pohjois-Korea uhittelee USA:n lähialueilla naapurivaltioita ydinohjuksilla, pidetään tärkeimpänä määritellä millä valtaryhmällä saa olla ydinase, ja millä ei. 

Maapallolla ei saa olla ENSIMMÄISTÄKÄÄN YDINASETTA.  

*

Täällä Kauhavan Kantolan kylässä taivaalla kaarteli kiljaisten kolme maakotkaa. Näyttää siltä, että yhdellä pesällä on kasvanut 2017 aikuiseksi ainoastaan yksi poikanen. 

Syy tähän ei ole arvoitus, tuokin ilmiö on seurausta siitä, että ihminen on kuvitellut olevansa kaiken hallitseva ja kaikkitetävä olento.

Kauhavalaisen juorun mukaan kasarmin (LSK:n vastaanottokeskuksen) nuoret pakolaismiehet ovat aiheuttaneet jo 67 kauhavalaisen avioliiton rikkoutumisen. 

Tämä todistaa eniten siitä, että agraarivaltaisten kauhavalaisten korvien välissä on vamma. 

Paikallisten "avioliittojen rikkoutuminen" johtuu kauhavalaisista itsestään. 

*

Eteläpohjalaisten yhtä perusongelmaa kuvaa parhaiten seudulle rannikonruotsalaisilta "varastettu" klassistien fooninkimiljöö. Kurinalaista klassismia henkivä fooninki on punainen leima "kaiken ulkopuolisen torjuvan" lakeuden kansan otsassa. 

Lakeuden agraaristaustaisen miljöön kautta paljastuu koko se kuvitteellinen kulissi, mikä kirkuu lakeuden kulttuurin pakkopaitamaista olemusta. 

Siihen ei sisälly yksilöllisyyttä korostavaa itselleen olemisen vapautta vähääkään. 

Lakeuden kansa on yhtä regionalistista massaa ja samalla hyvin militaristista.    

*

Taide ei  synny itsetarkoituksellisesti tietämisuskon häkissä vaan yksilön vapaassa olemassaolossa.

Aikamme taiteilijoiden tärkein tehtävä on paljastaa "tieto on valtaa" -valtapeleihin pohjautuvat valheelliset uskomukset ja päästää liikkeelle kokonaan uudentyyppiset huomisen taidevaltapelit.

*

Turkulaisen taidekauppiaan poika, Alahärmän Knuuttilanreitin fooninkimiljöössä asuva  taidemaalari ja yrittäjä Juhani Palmun taide tuoksuu konjakille ja kuvaa hyvin ahtaasti  eteläpohjalaisen ja suomalais-kansallisen kulttuurin olemusta

Eteläpohjalaisuus kuvataan Palmun teoksissa maaseutukulttuuria ja kristillistä kansanuskovaisuutta korostavana ilmiönä.   

Eteläpohjalaiset pitävät Palmun taidetta "ainoana oikeana hyvänä taiteena", koska Palmu on "nähnyt tekemisen vaivaa". 

Palmu maalaa paletti kädessä siveltimillä öljyväritöitä.

Moderneille ei-näköiskuva-ilmaisullisille taidenäkemyksille omaan nerokkaaseen olemukseensa uskovat eteläpohjalaiset sanovat: "Huijausta ja roskaa!" 

Samalla tavalla lausahtivat aikoinaan Saksan natsit.     

*

Yksilönvapauteen ja itselleen olemiseen perustuva taideteos on olemisen polku sekä alun loputonta uudistumista ja prosessin ikuisesti jatkumista. Siinä jokainen vapaa yksilö voi jatkaa lukijana, katsojana ja kuuntelijana eteenpäin oman mielikuvituksensa ja mieltymyksensä mukaisesti. 

Elämässä kaiken pääasiahan on tekstin lukija, kuvan katsoja ja äänen kuuntelija. Ei "taitelijamaestro" (taide ja arkkitehtuuri ammattina nationalistisessa yhteiskunnassa). 

Elämän tärkeimmät asiat eivät liity "tieteelliseen taidetekemiseen", "tieteelliseen taidetutkimukseen" eikä kansainvälisten gallerioiden taidebisnekseen. 

*

"Olemisen polussa" jonkun subjektin toteuttamasta luovasta tarinasta (sanateos, kuvateos, ääniteos jne.) alkaa syntyä lukemattomien vapaiden yksilöiden  katseissa ja maailmoissa äärettömän monia kuvitteellisia tarinoita. 

Osasta niistä syntyy yhteisökulttuurin myyttejä.    

Ihminen on olemassaolonsa ja luovan mielikuvituksensa pohjalta elämässä eteenpäin pinnistelevä mytologinen kulttuurieläin.

*

Taiteen voi ymmärtää äärettömän monella eri tavalla. Myös aivan toisin kuin minä taiteen ymmärrän. 

Taiteen voi ymmärtää myös siten, että taide liittyy ihmisen kuvitteelliseen olemiseen ja inhimilliseen maailmassa olemisen prosessiin, mutta ei tietämiseen, tieteeseen ja estetiikkaan vähääkään. 

*

Taiteen voi ymmärtää myös "itselleen olemisessa" tapahtuvana sattuman vyörynä.

Kun luopuu raajojen liikkeiden merkityksistä sekä siveltimenvedoista ja paletista ja antaa värin valua omalla painollaan pinnalla, luomisen prosessia alkaa leimata sattumakerronta.

Blogini "Dadavalu" (9.6.2015) käy esimerkkinä itselleen olemisen, prosessin ja sattuman merkityksestä kuvateoksen tekemisessä. 

*

Dadaistinen teos ei synny myöskään ilman luovaa hulluutta.

Dadaistiseen teoksen tekemiseen voi sisältyä myös "luova sanankäyttö". Dadaistisen teoksen syntyvaiheesta löytyy sanallinen kuvaus esimerkiksi omakustanteestani "Jukka Paason kuvataide", Kauhava 2014, ISBN 978-952. 

Katso 15.7.2014 päivätty kirjoitukseni "Uuden kulttuurin luomisen myyttipelistä (kuvataide)".   

*

Tietopohjaisen taidekäsityksen mukaan taideteoksen täytyy muka olla artefakti. Mutta myös luonnonesineillä on taiteen tekemisessä yhtä iso merkitys.  

Esimerkiksi halon näkeminen voi sytyttää idean ja inspiraation, josta ponnistaa uuden teoksen tekeminen ja tuon jälkeen teokseen sisältyy myös halko. 

Toisinaan löydetty luonnonesine toimii sellaisenaan taideteoksena.     

*

Taideteoksen syntyminen tapahtuu aina jo ennen "taiteilijan ensimmäisiä siveltimenvetoja tai ennen taiteilijan pienimpiäkään liikkeitä" ja taideteos elää "ikuisena arvoituksena tuhansia vuosia" teoksen "valmistumisen" jälkeen.  

Taideteos ei tule ikinä "valmiiksi". 

Sama ilmiö ilmenee "värileikin" ja "palettipuheen" kohdalla. 

*

Kun löytää kiinnostavan esineen ja käyttää sitä dadaistisen teoksen tekemisessä ensin tapahtuu esineen löytäminen, sen jälkeen luomisideaan herääminen, kolmanneksi filosofisiin pohdiskeluihin ryhtyminen ja neljänneksi mahdollisesti teoksen "varsinaisen toteuttamisen" aloittaminen. 

Kaiken lähtökohta on sattumalta löytäminen.

Jos dadaistinen teos syntyy, teoksen katsoja jatkaa sen pohjalta itse "tarinointia" eteenpäin. 

Tuonkin jälkeen monet muutkin saattavat innostua jatkamaan samaa prosessia. Noita prosesseja voi olla lopuksi äärettömän monia.      

*

Vanhojen myyttien mukaan niin kutsuttu "keskiaika" olisi ollut "pimeä", täynnä "tietämättömyyttä", raakuutta ja taikauskoa. Tämä on kuitenkin myytti. 

Kun ajattelemme, että "kaupunki" edustaa yhteiskunnallisen kehityksen korkeinta astetta maaseutukulttuurin verrattuna niin käsitys "pimeästä keskiajasta" vaihtuu "VALOKSI".

Näin on ajatellut esimerkiksi Lewis Mumford (kts. hänen teostaan Kaupunkikulttuuri, 1949). 

Mumford ylistää keskiajan kaupunkikulttuuria hyvänä esikuvana nykyajalle.

*

Suomen puoli miljoonaa kesämökkiä ovat "kansallisia juopottelukeskuksia". 

Tämän taustalla on se, että Suomen kansa (alun perin vaelteleva eräkansa) omaksui vuoden  1917 jälkeen "maaseutu-Suomen" aikaan nationalistisen arvomaailman ja vasta myöhemmin kaupunkikulttuuriin juontavan teknologisen elämäntavan. 

Vieläkin puhutaan siitä, että Suomen pitää olla koko pinta-alaltaan asutettuna vaikka siitä aiheutuu nyt 2000-luvulla aivan liikaa kustannuksia yhteiskunnalle. 

Riittää kun vain osa Suomen alueesta on asutettu. Tätä näkökulmaa tukee monet selvitykset, joissa korostetaan aluerakenteen tiivistämisen (kaupungistumisen) monipuolista edullisuutta maaseutukulttuuriin verrattuna. 

Paras osa Suomen valtiossa on "Helsingin kaupunkiseutumetropoli". 

Viimeksi tästä aiheesta ovat esittäneet puheenvuoron Kjell Nordström (yle.fi 26.9.2017) ja Mari Vaattovaara (yle.fi 27.9.2017). 

*

Äänestämällä vaalissa "maaseudun tulevaisuudesta" huolestunutta ja kaupunkikulttuurin vastaista keskustapuoluetta (entistä Maalaisliittoa) jarruttaa samalla aluerakenteen tiivistämistä ja kaupungistumista. 

Suomen loppu lähestyy keskustapuolueen omaksuman valtapelin takia entistä nopeammin.           

*

Nykyajan käsitys "todellisesta historiasta" yhtenä "modernin tieteen" sektorina on äärimmäisen kiistanalainen. 

Yleisen historian päälinjat voi hahmotella lukuisista eri lähtökohdista käsin. 

Maapallon historian voi kuvata lukemattomilla "oikeille tavoilla". 

Historiankirjoituksen perinteeksi tullut "dialektinen käsitys" yleisen historiallisen kehityksen etenemisestä ristiriitaisuuksien kautta kohti jatkuvasti korkeampaa tasoa on edistysuskoon liittyvä myytti.

Kapitalistis-teollinen nykyaika on osoittautunut monella tavalla ja tasolla taantumukseksi. 

Esimerkiksi ilmastonmuutos, elollisen luonnon lisääntyvä hätä, nykyajan yhteiskunnalliset konfliktit (maailmansodat jne.) sekä esimerkiksi niin sanottu "subjektin kuolema" viittaavat siihen, että länsimaisessa kulttuuripiirissä toteutettu vallankäyttöperiaate "tieto on valtaa" on johtamassa ihmisen ja muun elollisen luonnon kannalta katastrofiin. 

Yleinen kehitys ja "edistys" on valunut viimeksi kohti aina vain "alempaa tasoa".    

*

Kirjan Opas taiteen historiaan (Länsimainen taide varhaisrenessanssista nykypäivään, 1994) ensimmäisen luvun alussa (1 GIOTTO JA 1300-LUVUN TAIDE) sanotaan, että "Keskiajan lopulla syntyivät jäljittelyyn ja silminnähtävän TODELLISUUDEN JÄRKIPERÄISEEN TARKASTELUUN (suurennos JP) perustuva muotokieli, joka loi perustan KOKO NYKYISELLE TAIDEKÄSITYKSELLE (suurennos JP) – – Tuntuu siis luonnolliselta aloittaa Euroopan taiteen esittely juuri 1300-luvusta. Vuosisadan merkittävin taiteilija oli epäilemättä firenzeläinen Giotto de Bondone; hän päätti keskiaikaisen perinteen valtakauden luodessaan maalauksillaan uuden suhteen yksilön ja maailmankaikkeuden välille – – Giotto kehitti aivan uudelaisen maalaustuulin; sille oli ominaista voimakas TUNNELATAUS – –" (tämän tekstin on kirjoittanut Loretta Secchi).

Kirjassa Modernin ulottuvuuksia (toimittanut Jaakko Lintunen, 1989) on Julia Kristevan kirjoitus "Giotton ilo" (sivu 209-). Sen alussa hän sanoo "Olen valinnut kirjoitukseni kohteeksi Giotton (1267-1336) siksi, että hän loi uudenlaisen tavan KOKEA KUVAN ARKKITEKTONIIKKA (sanan alkuosalla "arkki" viitataan alkumuotoon perustyyppiin) ja VÄRI (avasi väripinnan viettien tilaan – – VIETTIEN MUUTTAMINEN VÄREIKSI, historian taitekohta..." (sanan selvennös ja tekstisuurennokset JP).  

Kirjoituksensa kappaleessa "PADOVAN SININEN" (sivu 224-) Kristeva sanoo, että "SININEN on ensimmäinen väri, joka osuu capella degli Scrovegnin hämäryyteen tunkeilevan vierailijan silmiin. Kirkkaudessaan Giotton harvinainen sininen muodostaa jyrkän VASTAKOHDAN bysanttilaisten mosaiikkien ja siennalaisten freskojen tai Cimabuen tummalle väritykselle...Giotton maalaukset luovat ensiksi vaikutelman värillisestä aineesta, ei muodosta eikä arkkitehtuurista vaan muotoutuneesta VALOSTA (suurennos JP), josta SININEN nousee esiin...". (suurennokset JP)

Tekstinsä seuraavassa kappaleen alussa Kristeva kertoo että "Purkinjen laki ("Jotta sinisen valon näkisi, sitä ei saa katsoa", lisäys JP) toteaa, että heikossa valossa lyhyet aallonpituudet näkyvät paremmin kuin pitkät...". 

Giotton kuvataide ja "Padovan sininen" on kuitenkin mahdollista ymmärtää myös lukemattomilla muilla tavoilla ja samalla tähän liittyvät havainnot voi yhdistää täysin muihin ilmiöihin ja seikkoihin kuin Kristeva on tehnyt.   

*

Georg Henrik von Wrightin kirjoituksen "Edistyksen myytti" (Puheenvuoro keskusteluun modernista, Tieto ja ymmärrys, 1999) (kirjoitus on alun perin teoksesta Mivervan pöllö, Esseitä vuosilta 1987-1991) alussa von Wright sanoo, että "1. Viime vuosina käyty keskustelu "kulttuuriarvoista" on keskeisesti liittynyt "MODERNISUUDEN IDEAAN" (tekstisuurennos JP). Saadaksemme käsityksen keskustelun sisällöstä meidän on ensiksi pyrittävä ainakin jonkin verran täsmentämään itse ideaa". 

Kirjoituksensa lopussa von Wright mainitsee modernin aikakauden alkamista ilmentäneen mullistuksen kolme iskusanaa (liberte, egalite, fraternite) ja toteaa että "Niiden voimien dialektiikka, joiden avulla kahta ensimmäistä ihannetta (vapaus ja tasa-arvo yhtäläisyys/ lisäys JP) on pyritty juurruttaa, on vähitellen vienyt perustan ja kuluttanut uskon edistykseen...".     

*

Tänä ihmistä ja luontoa koskevien vakavien kriisien aikana on tärkeintä korostaa "tietämisen loppua, koska ihminen ei ole luonnostaan "tietävä olento".

Usko siihen, että ihminen on tieto-olento, on "paha usko" (vrt. Sartre) ja "harhainen olemiskäsitys". 

Ajatus "tietävästä ihmisestä" on kuvittelua.  

*

Nykyihmiset kuvittelevat kuitenkin olevansa myös jopa "viisaita", ei vain "tietäviä". 

Mutta kun kansaa edustavat poliitikot käyttävät vallankäytön huipulle päästäkseen valtapeleissään "tieto on valtaa"-periaatetta, ihmisten suhteellisuudentaju horjuu. 

Myös puhe "kyllä kansa tietää" on pelkkä valtapelitemppu.  

*

Vaasalainen Matti Hurme kirjoitti tähän ilmiöön liittyvän hyvän mielipidekirjoituksen "HÄLYTYS, HÄLYTYS, HÄLYTYS" (Ilkka 25.8.2017). 

Hän aloitti kirjoituksena muistuttamalla ihmisiä siitä kun natsit tappoivat "huomaamatta" kaikessa rauhassa kuusi miljoonaa juutalaista, kokonaisen kansan tuhoamiseen tähdänneillä teollisilla kuolemanleireillä. 

Tuota tapahtumaa on syytä verrata myös äskettäin sattuneeseen "Turun puukotukseen". 

Uusimpien tietojen mukaan puukottajan oikea nimi onkin Abderrahman Bouanane (yle.fi 28.8.2017). Kyseinen henkilö on käyttänyt useita "valenimiä". 

Turun puukotusten yhteyksistä "organisaatioterrorismiin" ei ole löytynyt todisteita.  

"Turun isku" herättää kysymyksen siitä "mitkä ovat kulttuurimme ja yhteiskuntamme pahimmat perusongelmat". 

Niistä kaksi valavinta koskee ihmistä ja luontoa. Ihmisen täytyy kunnioittaa toista ihmistä paljon tähänastista paremmin "ihon väriin katsomatta" ja luontoa täytyy oppia "seuraamaan".  

*

Ihmiset kuvittelevat, että on olemassa joku lopullinen "varma tieto" ja kaikkien ymmärrettävissä oleva  yhteinen "objektiivinen todellisuus".

Sellaista ei voi kuitenkaan olla olemassa. 

Turkulaiset kuitenkin kuvittelevat tietävänsä, että "Turun kantaväestössä" on parempia ihmisiä kuin ovat niin kutsutut "maahanmuuttajat, pakolaiset ja turvapaikanhakijat".   

*

Niin kutsuttu objektivismi liittyy yhden ajatuksen mukaan siitä, että "tieto" paljastuu ainoastaan "kokemusten ja havaintojen" kautta. 

"Objektiivisen tiedon ja todellisuuden" todistamisesta on kuitenkin olemassa lukemattomia erilaisia käsityksiä ja niiden "paikkansa pitävyydestä" käännetään jatkuvasti kättä. 

*

"Tiedosta, tietämisestä ja todellisuudesta" ei tule olemaan koskaan yhtä "yhteisesti hyväksyttävissä olevaa selitystä".

"Tieto ja todellisuus" aistitaan ja koetaan aina yksilöllisesti. On olemassa ainoastaan "subjektiivista tietoa ja todellisuutta" 

Jokainen vapaa yksilö pystyy puhumaan ainoastaan omasta yksilöllisesti koetusta omasta "tiedosta ja todellisuudesta".  

*

Mutta "moderni totalitäärinen yhteiskunta" ja pehmeä nationalismifasismi syntyi siten, että alettiin kuvittelemaan ja uskottelemaan, että olisi olemassa yksi ainoa kaikille yhteinen todellisuus.

Kirjapainotaidon sekä radion ja television keksiminen mahdollisti tietyn asian tai ajattelutavan levittämisen "teollisen massiivisesti" suurelle ihmisjoukolle niin, että kokonainen kansa alkoi uskoa "yhteiseen todellisuuteen". 

Tämä mahdollisti "totalitaristisen kansanmassavallan toteuttamisen" ja "subjektin hävittämisen" massoittamisen tieltä. 

Tämän nationalistisen strategian konkreettinen kukkaan puhkeaminen tapahtui kun "kuvitellun erilliskansan" "oikeutta itsemääräämiseen" alettiin soveltamaan (oman aikansa käsitysten pohjalta) kansan "kielen ja rodun" pohjalta.   

*

Viimeksi tuon uskon mukainen "yhteinen todellisuus" on ollut Suomessa hetken vallassa uusnationalismina "perussuomalaisuuden" nimisenä. 

Sen vastakohta on eksistentialismi. 

Kun eksistentialismin omaksunut yksilö oppii vapauden "itselleen olemiseen" ja alkaa tulkita itse kaikkia merkityksiä, hän on milloin tahansa valmis antamaan saman vapauden myös kaikille muille ihmisyksilöille. 

Sitä vastoin perussuomalaisuuden omaksuminen merkitsee omasta yksilöllisestä vapaudesta "massauskovaisena" luopumista "yhteisen valtion" hyväksi. Sen jälkeen hän tahtoo pakottaa myös kaikki muut "samaan kansaan ja kieliryhmään" kuuluvia liittymään ja pysymään samassa "nationalismiuskossa".  

Mutta jos joku tuhon uskoon liittynyt yrittää irtaantua tuosta uskosta häntä rangaistaan "uskonpetturina verisesti".

*

Perussuomalaisten äkkijyrkkä valtaannousu ja heidät yllättänyt vallan huipulta alas romahtaminen on hämmentänyt viimeksi eniten äänestäneitä. 

Maailma ei muuttunutkaan siten kuin tuo kansanosa kuvitteli ja uskoi perussuomalaisia vallan huipulle nostaessaan. 

Se on luonnollista, sillä ihminen ei voi tietää ikinä tulevaisuudesta. Kaikki etenee tässä maailmassa sattuman vyöryssä. 

Jäljelle jäi pettynyt ja katkera kansanjoukko sekä pelko siitä, että "kansallinen hätätila" jatkuu. Mutta mitä muutakaan voisi tapahtua "tänä kansainvälistymisen myrskynä"? 

*

Muutama vuosi sitten Suomea ravistellut pakolaiskysymys nousi uudestaan "kansallisena uhkana" otsikoihin Turun puukotusten jälkeen. 

Nykyinen puoluepoliittinen valtaeliitti on nykyisin eniten huolestunut globalisaation voimistumisesta ja kansainvälisyyden noususta ja nationalismin heikkenemisestä. Se yrittää siksi kääntää katseet "ulkoisiin uhkiin". Varsinkin "tänne kuulumattomiin ulkomaalaisiin".

*

Usko siihen, että Suomi voi sulkea täysin valtiorajansa ja palauttaa jopa "isänmaallinen markka" on herännyt taas hetkeksi.        

Maailma kuitenkin kansainvälistyy vauhdilla ja kansallisvaltioiden väliset konfliktit kovenevat. 

Perinteisen nationalismin loppu lähestyy. 

*

Monet yksilöt, yhteisöt valtapuolueet yrittävät kuitenkin tästä kaikesta huolimatta todistella "tietävänsä" mikä on "tosi, totuus sekä todellista ja todellisuus". 

Tämä johtuu siitä, että ihmisten luomat valtaorganisaatiot kilpailevat vallasta

*

Kauhavalla kasvatetaan nuorisoa jääkäriliikkeen historiasta lähtien yhteen ja ainoaan oikeaan "maailmassaolon olemukseen". Yksilöllinen vapaus on kauhavalaisnuorille tuntematon seikka.   

Kauhavalaisnuorille tosi ja todellisuus on yhtenä ja samana massana olemista.

Maailma jakaantuu siinä kahtia "omaan kotikauhavaan ja ulkopuoliseen maailmaan".

*

Perussuomalaisten kannatus kasvoi viime vaaleissa konservatiivisella maatalousvaltaisella Kauhavalla, vaikka koko Suomessa puolueen kannatus romahti. 

Eteläpohjanmaalaiseen nykykulttuuriin sisältyy "vihervasemmistolaisuuden" tiukkapipoinen vastustaminen. "Uuslapuanliike" on nousussa. 

Tästä todistaa kuvaavasti vihreiden uuden puheenjohtajan Touko Aallon arvostelemiseen liittyvä ja lakeuden Ilkassa äskettäin 3.9.2017 julkaistu mielipidekirjoitus "Vihreä verka" (Tapani Nokua, Seinäjoki).   

*

Kauhavalaisten "agraarikulttuurista todellisuutta" ylläpitävä paikallislehti Komiat kertoi (lehden osiossa "Tapetilla", 24.8.2017), että Kauhavan perussuomalaiset ovat jättäneet viime valtuustokokouksessa kaksi valtuustoaloitetta.

Kauhavan entisellä kasarmialueella (yksityisomistuksessa olevalla lentosotakoulualueella) toimii nykyisin pakolaisten vastaanottokeskus, johon mahtuu enintään noin 600 turvapaikanhakijaa, alueella on nyt 400 pakolaista. 

*

Molemmissa valtuustoaloitteissa suhtaudutaan pakolaisten vastaanottamiseen konservatiivisesti uhkatekijänä.   

Aloitteissa puolustetaan nationalistisen yksipuolisesti "omia" (ns. "suomalaista kantaväestöä"). 

Aloitteet pohjautuvat "omien kauhavalaisten kulttuurin ja todellisuuden" puolustamiseen se edesauttaa "totalitaarisen yhteiskuntarakenteen" rakentumista.     

Kauhavalaiset vain kuvittelevat tietävänsä, että Kauhavalla ei saa asua yhtään "ulkopuolista". Heidän mielestään jokainen "Kauhavalle sopimaton muukalainen" täytyy karkottaa, vaikka se tekisi hyvää myös seudun DNA-rakenteelle. 

Uunituore ihmisen ihonväriä kokeva geenitutkimus viittaa vakuuttavasti siihen, että "ihminen on yhtä rotua" (yle.fi 18.10.2017). 

Musta ja valkoinen ihminen ovat yhtä ja samaa ihmistä. 

*

Ensimmäisen aloitteen mukaan suomalaisille lapsille on palautettava kouluissa oikeus "ääneen lausuttuun ruokarukoukseen", kuten "vanhat hyvät tavat edellyttävät". 

Kristillisen uskon merkityksen korostaminen on "omaan ympyräänsä sulkeutuvan" maatalousvaltais-kristillisen ja keskustalaisen (maalaisliittolaisen) arvomaailman mukaista.  

*

Autoliikenteelle avatussa Kangas-Annalassakin on viimeksi rukoiltu ja laulettu visiä paikallisen kulttuurin mukaisesti, mutta siitä ei ole paikallisessa mediassa tuolloin edes hiiskuttu, että kyseessä on kansainvälinen lintujensuojelualue (IBA). 

*

Toinen aloite liittyi siihen, että kuntalaiset ovat Kauhavan turvapaikkakeskuksen takia huolestuneita turvallisuudestaan "Kanta-Kauhavan" keskustassa. 

Tämän "turvattomuusvärähtelyn" taustalla on "Turun puukotus" ja sitä seurannut "ulkomaalaisvaltainen jälkiaallokko". 

*

Uuden Suur-Kauhavan nimeksi sopisi parhaiten ilmaisu Härmämaan kunta, sillä sana "Kauhava" uuden suurkunnan nimenä korostaa liikaa entisen Kauhavan kirkonkylän  (viimeksi muodollisesti "kaupunki", nykyisin ns. "Kanta-Kauhava") asemaa neljän liitokunnan uudessa kokonaisuudessa. 

"Kanta-Kauhava" on "nielaissut viimeksi suuhunsa" suurkunnan rahavaroja kohtuuttomasti esimerkiksi Kangas-Annalan tiehankkeen toteuttamisen kohdalla. Vaikka kyseinen tieyhteys ja silta loukkaa kansainvälisiä sopimuksia ja on liikenteellisesti turha ja myös ylläpidon takia katkeamaton rahareikä.    

Kansainvälisen kehityksen syventyessä Suomen valtio ja sen kunnat tulevat aina vain kalliimmaksi. Tuoreen selvityksen mukaan (Valtion taloudellinen tutkimuskeskus) kuntien kokonaismenot eivät ole juurikaan vähentyneet valtakunnallisen suurkuntauudistuksen takia. Mitä heikommin suukuntauudistukseen yhdistetyt säästötoiveet jäävät toteuttamatta, sitä kireämmin Suomi roikkuu kansainvälisen velan hirttonarussa. 

Suomalainen edustuksellinen valtaeliitti vain kuvittelee tietävänsä rakenneuudistusten poikivan säästöjä.

Suomen aluerakenteen uudistamisen kustannuksia ja suurkuntauudistukseen liittyviä aluesuunnittelukysymyksiä ei ole selvitetty seikkaperäisesti ollenkaan. 

Suomalainen valtaeliitti seisoo vaan "tumput suorina".

*

Perussuomalaisten uusi puheenjohtaja Jussi Halla-Aho on ehdottanut viimeksi turvapaikkakeskusten sijoittamista aiempaa eristetymmin niin, ettei "kantaväestö" joudu kosketuksiin "ulkopuolisten, tänne kuulumattomien kanssa". 

Pakolaisia ja kielteisen turvapaikkahakemuksen saaneita voisi sulkea Halla-Ahon mielestään esimerkiksi Suomen "saarille säilöön". 

Halla-Ahon puhe pakolaisten laittamisesta kontteihin ja saarille karsinoimisesta ja "vangitsemisesta" on ihmisarvoa loukkaavaa. Samoin on loukkaavaa luokitella sotaa ja luonnonkatastrofeja pakoon lähteneitä ihmisiä esimerkiksi maahanmuuttajiksi, pakolaisiksi, turvapaikanhakijoiksi ja kiintiöpakolaisiksi. Samoin on loukkaavaa ajatella, että kansallisvaltioille tulisi antaa oikeus "poimia" aidatuista leireistä niiden kannalta "turvalliset ulkomaalaiset". 

Me ihmiset olemme kaikki yhtä ja samaa "kansaa ja rotua" ihon väriin, tapoihin, uskontoon ja kulttuurin katsomatta.   

*

Valtiovalta on ollut "Turun puukotusten" jälkeen kovin kiinnostunut Suomessa oleskelevien pakolaisten palauttamisen nopeuttamisesta ja tehostamisesta. 

Päällimmäisin syy tähän on ollut rahalliset säästöjen lisääminen sekä nationalistisesti Suomen kansalaisten turvallisuuden lisääminen.  

Suomen valtionjohto on ahdistunut nopeasti kasvavasta Suomen valtion kansainvälisestä velasta ja tuon velan takaisin maksusta. 

Samaan aikaan nationalistit yrittävä uskotella, että yhdellekään suomalaiselle ei voi tapahtua joka suhteessa oikealla tavalla "organisoidun valtiolaitoksemme ansiosta" koskaan mitään ikävää. 

*

Nykyinen pakolaisvihaa lisäävä puhe on kuitenkin kostautumassa.

Turussa nähtiin ja kuultiin 1990-luvun alusta lähtien jatkuvasti rasistisia ulkomaalisvastaisia hyökkäyksiä. 

Julkinen valta ja media suhtautui kuitenkin niihin hyvin "suvaitsevasti". Sen mielestä oli hyvä se, että turkulaisella "kantaväestöllä" on "joku kanava purkaa henkistä ahdistustaan" maahanmuuttajakysymyksen hoitamisen aiheuttamien yllättävien käänteiden takia. 

*

Miksei sitäkään huomioida nyt, että Turun puukottajalla (lähes teini, muutama vuosi sitten hän oli vielä "lapsen isässä") oli vakava yksilöllinen ahdistustila. 

Äskettäisessä "Turun puukotuksessa" nähtiin yksipuolisesti vuosikymmeniä "kantaväestöä hemmotelleen" virheellisen puheen seuraus.    

1970-luvun Länsi-Saksassa media varoitti jatkuvasti "kostosta" mikä on tapahtumassa "huomisessa" kun huonosti kohdellut "toisarvoiset kansalaiset" eli maahanmuuttajat aikuistuvat. 

Venäjänkieliset tv-uutiset kertoi 1.9.2017, että pidätettynä on enää puukottaja itse. Jos kansainvälinen poliisi ei löydä mitään merkittävää kansainvälistä yhteyttä tapaukseen, teko on ollut yksilöteko. Kyse ei olisi "organisoidusta terrorismista".  

*

Yhteiskunnallinen poukkoilu laidasta laitaan lisääntyy Suomessakin. 

Ennalta ehkäisevät rakenteelliset ja muut turvallisuusjärjestelyt ovat tulleet viimeksi muotiin niin kovalla vauhdilla, että seuraavassa vaiheessa yhteiskuntamme on heräämässä modernin yhteiskuntatotalitarismin mukaiseen pehmeän fasismin poliisivaltioon.

Siihen "kansainvälinen terrorismi" pyrkii. 

"Modernin sivistysvaltion pehmeässä fasismissa" kansalaisten valvonta kasvaa äärimmilleen ja ihmisten vapaudet kutistetaan. 

Ihminen on leikkivä eläin, joka elää luonto-olentona luonnostaan kuvitteellisessa olotilassa. Sen "yli ponnistaminen" on jokaiselle vapalle yksilölle kova ponnistus (eksistentialistisen yksilövapauden ja omien ratkaisujen merkityksen omaksuminen). 

Vaarallisinta on omaksua "paha tietousko". 

Vaikka ihminen havaitsee, aistii, keksii, muistaa ja oppii oivaltamaan kaikenlaista mutta se ei ole sama asia kuin "tietäminen" ja "todellisuus".

*

Mitä "tietäminen" on? 

Käsitteillä "tieto", "tietäminen", "todellisuus" ja "tosi" on läheinen suhde toisiinsa.

Jos väittää, että "ihminen ei tiedä", tämä merkitsee samalla sitä, ettei ihminen pysty sanomaan myöskään sitä mikä on "todellisuutta ja todellista". 

Helpointa on havaita se, että "kone ei tiedä".

*

Ilkka Niiniluoto kertoo julkaisussa Informaatio, tieto ja yhteiskunta (1989), että Suomen kielen sana "tietää" on johdettu sanasta "tie". 

Tämän mukaan "tietäminen" on tarkoittanut alun perin "tien tuntemista" ja "tien löytämistä", toimia menestyksellisesti ja "päästä perille" (sivu 14). 

Nyky-yhteiskunta on epäonnistunut siinä täydellisesti.  

*

Platon kutsui opetuksessaan filosofiaa "viisauden rakastamiseksi". Viisauden alkuperää on etsittävä ainakin esisokraattiselta ajalta ja sitä edeltäneestä jumalien, ennustajien ja myyttien aikakaudesta. 

Myös tiedon ja tietämisen alkuperää on etsittävä samalta suunnalta. 

*

"HULLUUS (suurennos JP) on viisauden kohtu...on jotakin joka edeltää jopa hullutta: MYYTTI (suurennos JP)  viittaa vieläkin kaukaisempaan alkuperään (Giorgio Colli, Filosofian synty, Tutkijaliitto 1997, sivut 22-23). 

Myös luovan taiteen alkuperää on etsittävä myyttien maailmasta. 

Myytti on tarina. Myytti on samalla "ääriviivamalli", jonka pohjalta syntyy ihmisyys. Myyttejä on muokattava ja uudistettava koko ajan.   

*

"Taiteen maailma" on täysin eri asia kuin "taidetietäminen" ja "taidetiede".

"’Antitaide’ eli ’DADA’ syntyi – – ensimmäisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen nuorten taiteilijoiden liittyessä yhteen ilmaisemaan suuttumustaan sotaa kohtaan. Sodan lisääntyvät kauhut osoittivat heidän mielestään kaikki perinteiset arvot epäonnistuneiksi ja kaksinaamaisiksi. Heidän hyökkäyksensä kohteena oli vallitsevan poliittisen ja yhteiskunnallisen järjestelmän lisäksi myös vakiintunut taidejärjestelmä – –" (Amy Dempsey, Moderni taide, 2008, sivu 115).

*

Olin seurannut yhteiskunnallista muutosta tiiviisti opiskellessani arkkitehtuuria Länsi-Saksassa 1971-1973 ja sen jälkeen Oulun yliopistossa. 

Ukrainan sota käynnistyi huhtikuussa 2014. Seurasin tuon jälkeen tarkkaan Euroopan poliittista kehitystä ja minusta alkoi tuntua siltä, että kaikki siihenastinen suurten valtablokkien välinen "veljeily" alkoi murtua ja vaihtua uudeksi lännen ja idän väliseksi vihakierteeksi. 

Malevits maalasi mustalla värillä ensimmäisen maailmansodan aikoihin (Pariisin rauhansopimus solmittiin 1919, Venäjä ei ollut tuolloin konferenssin edustajana) ja kommunistien ollessa nousemassa Venäjällä valtaan "uutta realismia" edustaneen "Mustan neliön valkoisella pohjalla". Tuolloin tuhottiin kaikki vanha. 

Kirjoitin kulttuurivihkoihin 8.4.2015 päivätyn kirjoituksen (blogin) "Musta valu". Minulla oli tuona aikana voimia ainoastaan kaataa purkista mustaa väriä valkoiselle pohjalevylle. 

*

Mitä "ihmettä" nyt oikein tapahtuu? 

Pitäisikö "entinen ulkoministeri" Timo Soini palauttaa perussuomalaisten puheenjohtajaksi. Ja pitäisikö kaikki pakolaiset palauttaa takaisin lähtömaihinsa? Pitäisikö kaikista Suomen supermarketeista poistaa ulkomaiset tuotteet ja lisätä karjalanpiirakoiden myyntiä.  

Eikö sotaa ja luonnonkatastrofeja (ilmastonmuutosta) pakoon lähteneitä saisi enää auttaa koska se tulee velkaiselle Suomelle kalliiksi ja aiheuttaa nationalistiselle valtiollemme epäjärjestystä, riitoja ja turvattomuutta.

*

Pitäisikö pääministeri Sipilän ja perussuomalaisten aloittaa uudestaan äskettäin nähty "yhteinen isänmaallisuusmarssi"? 

Tulisiko seuraavaksi tapahtua se, että Suomi  sulkee täydellisesti rajansa korkeilla aidoilla ja palaa takaisin perinteiseen kansantalouteen ja "kekkosaikaiseen markkaan".  

Jos niin tehtäisiin (DNA-selvitysten pohjalta) kaikki suomalaisetkin pitäisi karkottaa saman tien Suomesta. Isoin ongelma siitä tulisi se, että Venäjä ei suostuisi vastaanottamaan "suomalaispakolaisia".

*

Pitäisikö autonomian ajan (suomalais-nationalistien näkökulmasta) "kenraalikuvernööri ja terroristi Bobrikovin" pistoolin laukauksella murhanneen "yhteiskunnallisesti radikalisoituneen Eugen Sachaumanin" muistoa kunnioittaa tähänastista enemmän.   

Pitäisikö Santeri Alkion päiväkirjateksteihin sisältyvistä "hyvistä arvoista ja asenteista" laatia kouluihin "aitonationalistisen puolueaatteen sisältöä kuvaava oppikirja"?

Pitäisikö Suomen eduskuntaan houkutella palaamaan takaisin "vanhoja kokeneita kansanedustajia"? Pitäisikö "nuoria kokemattomia" kansanedustajia erottaa eduskunnasta.  

Ja pitäisikö Turun kaupunginjohtaja Randellin jälkeen valita rötöksistä tuomittu Turun entinen kaupunginjohtaja Juhani Leppä Turun ensimmäiseksi pormestariksi? 

*

Vaikka ihmislaji ei ole "tieto-olento ollenkaan" niin kutsutut "tiedemiehet" väittävät, että ihmislajilla on kyky sanoa minä hetkenä tahansa "TOSI TIETOA" siitä mitä on ja mitä on parhaillaan  tapahtumassa. 

Mutta tuo "kuvitelma ja uskomus" ei ole sama asia kuin "tosi, totta". 

*

Ainoastaan taide voi kertoa joka hetki mitä parhaillaan on tapahtumassa.  

"Tietouskoinen ihminen" on "taidekerronnan" rinnalla mykkä inhimillinen olento.

*

Esimerkiksi "historiatietoa" (muka) hallitsevat "historioitsijat" sanovat, että tarvitaan 20–30 vuotta ennen kuin historian kirjoittaja voi kirjoittaa jostakin tapahtumasta. 

Mutta siitä tulee tuon jälkeenkin pelkkä sepitelmä. 

Kun tapahtuu "tietämisen loppu", tapahtuu myös "todellisuuden loppu".

*

Mitä "tiede" on?

Termillä tiede voi viitata tiedeinstituutioon, tutkimusprosessiin, tieteelliseen menetelmään ja "tieteelliseen tietoon"

*

"Tiedolla" viitataan "tietämiseen"  

Mitä "tietäminen" on? 

Tietämisestä on lukemattomia määritelmiä. "Tietämisen" määritteleminen "objektiivisesti ja lopullisesti" täysin mahdotonta. 

*

Modernissa länsimaisessa filosofiassa "tieto ja tietäminen" on määritelty perinteisesti tavallisesti siten, että "tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus". Mutta ihminen ei ole kuitenkaan luonnostaan "tieto-olento". 

Kuvitteleminen ottaa luonnostaan jatkuvasti "yliotteen" ihmisestä.  

*

Se mitä "tajuaa" jotain on eri asia kuin "miten ilmiöt ja asiat on".

"Tiedon" katsotaan olevan "totta" kun se on "heijastus todellisuudesta" ja vastaa "objektiivista todellisuutta" (tätä ajattelutapaa kutsutaan "totuuden korrespondenssiteoriaksi"). 

Poliittisten puolueiden välinen "tieto on valtaa" -valtapeli perustuu tähän. 

Tuossa kilpailussa kansaa edustavat puolueet ja puoluepoliitikot julistavat kansalaisille käsittelevänsä ja hallitsevansa myös "totuutta ja todellisuutta".

*

Kolmannessa "tietoa" koskevassa ajattelutavassa korostetaan todellisuuden erillisyyttä (huomion kohteena on tällöin aistiminen, "empirismi")

Neljännen ajattelutavan mukaan "tiedon" ensisijainen lähde on ajattelu ja järki ("rationalismi").

Viidennen ajattelutavan mukaan "tieto" avautuu yhdistämällä empirismi ja rationalismi" (Kant).   

Kuudennen "tieteenfilosofisen" ("tietoteoreettisen") ajattelutavan mukaan "tietämisen" lähde liittyy toimintaan. Siinä "todellisuus" ei ole staattinen tila vaan jatkuvasti toiminnassa oleva prosessi, tätä ajattelutapaa kutsutaan "pragmatismiksi".

*

Seitsemännen (7) "tieteenfilosofisen ajattelutavan", Edmund Husserlin transsendentaalisen fenomenologian mukaan, "inhimillinen tietoisuus" ja "todellisuus" perustuu "subjektiivisesti koettuun" (arkiseen elämismaailmaan jne.). 

Siinä korostetaan yksilöllistä kokemusta. 

Husserlin kritiikin mukaan (objektiiviset) "faktatieteet" tekevät ihmisistä "faktaolentoja".  

Kahdeksannen (8) ajattelutavan mukaan, Martin Heideggerin HERMENEUTTISEN filosofian mukaan se, mikä on "todellista" selittyy ihmisläheisen ymmärtävän otteen pohjalta eli tulkinnan, kielen ja kommunikaation pohjalta.    

Yhdeksännen (9) ajattelutavan, vapaana ihmisyksilönä olemiseen pohjautuvan eksistentialistisen Jean-Paul Sartren luoman filosofian mukaan, "virallisen tieteen" mukainen "tieteellinen asennoituminen" ja käsitys "tietoisuudesta ja todellisuudesta" on "huono usko".

Siinä ihminen pettää itseään uskottelemalla, ettei ole olemassa omaa yksilöllistä valintaa ja ihminen pakenee tuolloin samalla vapauttaan

*

Taiteilija ja filosofi Sartre sai ihmisenä olemista korostavaan filosofiaansa vaikutteita Husserlin ja Heideggerin ajattelusta.   

Vuoden 1970 filosofian tilannekatsauksessaan Georg Henrik von Wright mainitsee marxilaisen ja loogis-analyyttisen filosofian ohella eksistentialisimin yhdeksi modernin filosofian pääsuuntaukseksi.  

*

Ajatus tietoteknisestä tietoyhteiskunnasta on fenomenologisen, hermeneuttisen ja eksistentialistisen filosofian sekä uskonnon pohjalta arvioituna (kohdat 7-9) virheellinen.  

Tästä syystä "tietoteknistä tietokäsitystä" ja "tekoälystä" markkinoivat "unohtavat" kirjoittaa oppikirjoihinsa näistä filosofisista suuntauksista käsin.    

Jos tekoälyrobotti vaikuttaa "viihdyttävän" vanhusta, se on eri asia kuin konkreettinen vuorovaikutus kahden ihmisen välillä. Jos tietokoneen tekoälyllä runoa  kirjoittava saa tietokoneelta kehotuksen lisätä runoluonnokseen adjektiiveja kohtaan x ja z, tuo prosessi on täysin eri kuin vapaan runoilijan (ihmisen) "todellisuudesta piittaamaton runoilu". Jos tietokoneen tekoäly kehottaa lisäämään tietokoneella tehtyyn maalaukseen värien kokonaispinnan "väritasapainon" takia punaista ja keltaista väriä, tuosta maalauksesta ei tule ihmisenä maailmassa olemisesta todistava teos ollenkaan.    

Mitä enemmän ylistetään "tietoteknistä tekoäly-yhteiskuntaa" sitä kovempaa vauhtia ihmiskunta törmää "tietämisellään" luonnonmukaista luontoa päin. 

Ja sitä nopeammin loppuu koko elämä maapallolta. 

*

Miksi kuitenkin "kaiken tietokoneistamista" rakastetaan? 

Tietokoneen monimutkaisuus tekee siitä (esineenä ja tavarana) kapitalistiselle maailmalle kullan arvoisen . 

Koska tavaroita, johon tietotekninen laitteisto on asennettu ei voi itse korjata kuluttajat joutuvat ostamaan kapitalisteilta kokonaan uuden "seuraavan sukupolven" laitteen. Siis: pääasia, että "bisnes pyörii ja raha kilisee".  

Ja valtapoliittinen eliitti ja valtamedia seuraa tuota prosessia sivusta tyytyväisenä verotulojen lisäämisen ja talouskasvun kiihdyttämisen takia. 

Suurin häviäjä "kuluttajakansa" on saatu samalla joka tavalla "kiikkiin". 

Kansan ja yksilöiden tehtäväksi jää "kuluttaa tavarat" teollisen kapitalismin kierrossa ja heittäytyä "uskovaisena" vapaudesta luopuneen orjan asemaan.    

*

Ihminen on hermeneuttinen, merkityksiä tulkitseva ja ymmärtävä luonto-olento. Koska "koneen tietämiseen" ei sisälly vastaavia ominaisuuksia ihmisen ja koneen välisestä suhteesta tulee aina aivan erilainen kuin ihmisten välisistä vuorovaikutuksista.     

Poliittinen valta ja rahavalta vierastaa tästä syystä fenomenologiaa, hermeneutiikkaa ja eksistentialismia. Valtaeliitin mielestä nuo ymmärtämistä sekä ihmisenä olemista ja elämistä painottavat filosofiset suuntaukset tekevät nuorista "epäisänmaallisia anarkisteja" mikä on valtaeliitin mielestä "terveelle, tasapainoiselle ja yhtenäiselle yhteiskunnalle" vaarallista.  

Ihmisen "tietämisellä" ("tieto on valtaa") aikaansaamat vakavat ongelmat eivät ratkea "tietämisen ja kaiken tietokoneistamisen" avulla.

*

"Tietoyhteiskuntausko" lujittaa "totalitaarista teollis-kapitalistista yhteiskuntaa" ja sen ilmenemistä "pehmeän fasismin" muodoissa. 

"Tietoyhteiskunnasta" on tullut hirviö mikä on kääntynyt jo kauan sitten elollista luontoa, ihmistä ja ihmisläheistä yhteiskuntaa vastaan. 

Valtaeliitin syöttämistä järkyttävimmistäkin uutisista on muokattu siksi kansalle viihdettä. 

Nyt tehdään viihdettä myös kokonaisesta kansanmurhasta. 

Ja eliitin mielestä "itku auttaa".     

*

Kirjoitin 1980-luvun lopulla maantieteilijöiden julkaisuun Aluesuunnittelulehti kirjoituksen "Kaupunkikone". Sain tuosta kirjoituksestani palautetta Suomen tunnetuimmalta filosofilta Georg Henrik von Wrightiltä. Hän sanoi minulle lähettämässään kirjeessä, että kirjoitukseni on "tendenssiltään" oikea. 

*

Nyt kun monien amerikkalaisten kaupunkien viemärijätteetkin ovat nousseet ilmastonmuutoksestakin johtuvassa rankkasateessa pintaan, kun terveellinen puhdas vesi on kortilla ja kun esimerkiksi sähkölinjat, sillat ja rakennukset ovat tulleet uusimpien ilmastokatastrofien jälkeen käyttökelvottomiksi, tuo kirjoitukseni "Kaupunkikone" on entistäkin huomionarvoisempi. 

Kun USA:ssa valtion on luvannut "maksaa viulut" käynnissä olevasta miljöökatastrofista kauhavalaiset ovat tottuneet maksamaan paljosta yhteiskunnan puolesta omasta lompakosta – esimerkiksi oman asuinpaikan viereisen kunnallisteknisen verkoston ja pikkusiltojen korjauksia. 

Maatalousvaltaisella Kauhavalla koko seudun väestö pitää nykyisinkin itseään ikivanhan perinteen mukaisesti yhtenä perheenä.

Yhtenä esimerkkinä tästä kulttuurista mainittakoon tuolla alueella löytämäni pieni puinen joen ylittävä silta (josta puuttuu kaiteet kokonaan) ja jonka toiseen päähän on tehty öljytynnyrin pohjalevystä omatekoinen painorajoitusta osoittava liikennemerkki (ajoneuvon suurimmaksi sallituksi massaksi on merkkiin kirjoitettu harvinaisen pikku luku).

Täällä ei voi olla huomaamatta sitä, että myös tämän tyyppisissä yhteyksissäkin tällä alueella vallitsee vieläkin jokin ennen kirjoitettua lakia vallinnut ikivanha kulttuuri. 

*

Kun ajattelee Härmä-Kauhavan häjyjen sekä lapuanliikkeen yhteenottoa rajusti valtiovallan kanssa sekä tuon saman seudun nykytilannetta (kulttuuria vallankäyttöä arvoja asenteita) sekä sitä, että moderni valtio perustuu kulttuuriseen yhtenäisyyteen ja yhdenmukaisuuteen eli samaan lakiin ja arvomaailmaan sekä asenteisiin, sekä kaikille yhteisiin normeihin ja määräyksiin, ymmärtää sen, että Härmänmaa-Lapuan kulttuuri poikkeaa siitä tänä päivänäkin jyrkästi. 

Tämä todistaa samalla suomalaisen valtiolaitoksen pirstaleisuudesta. Puhe yhtenäisestä Suomesta ei pidä paikkansa.  

*

Kovin kritiikki tule kohdistumaan jatkossa "tietoyhteiskunnan, etätoiminnan, robottien ja tekoälyn" aiheuttamiin ongelmiin ja turvattomuuteen sekä jatkuvan taloudellisen kasvun ideologian virheellisyyteen.      

Uusi "tieto- ja etäyhteiskunta" on konkreettinen ongelmayhteiskunta. 

Kuvitelma, että kun talouskasvua tapahtuu, sitä täytyy koko ajan kiihdyttää kasvun myötä syntyvien "ongelmien korjaamiseksi". 

Kaikkia kasvulla ja kehityksellä aiheutettuja ongelmia ei voi kuitenkaan korjata. Ja mitä täydellisempi on kasvun kiihdyttäminen, sitä nopeammin ihmiskunta luisuu kohti elollisen luonnon ja ihmiskunnan loppua.   

*

"Turun terroriepäilty kirjoitti manifestin" (Iltalehti 30.8.2017). Manifestin kirjoittaminen ja terroriteon tekeminen ovat kaksi eri asiaa. 

Mieleeni tulee nyt myös "kommunistisen puolueen manifesti".

Kymmenennen ajattelutavan eli marxilaisen filosofian mukaan Hegelin luoma "henkifilosofia" on idealistinen. 

Vaikka väitettäisiin, että Marx ei olisi käsitellyt loppuun asti aineen ja hengen suhdetta koskevaa kysymystä eikä olisi avannut sitäkään miten "tietoisuus" suhtautuu "todellisuuteen", voi väittää, että Marxin ajattelutavan mukaan todellisuus on materialistinen. Yhteiskunnan "asiallinen muutos" pitää pohjautua Marxin mukaan "materialismiin".  

Kun Marx pohti tajunnan suhdetta olemiseen ja henkisen suhdetta materiaaliseen, hänen (ja Feuerbachin) mukaan "ihmisen sukuolemusta" ei tule etsiä ajattelusta ja järjestä vaan konkreettisesta olemassaolosta, sillä ihminen on sidottu siihen, että ihminen on luonnonolento.

Ihmisen yhteiskunnallisen olemisen "määrää" ihmisen tajunta. Ja "tajunnan" suhteessa "olemiseen" on merkittävintä konkreettinen olemassaolo.

Myös Sartre omaksui ateistina ja marxilaisena tämän tyyppisen ajattelun.

*

Yhdennentoista ajattelutavan eli jonkun uskoon suuntautumisen mukaan "todellisuutta vastaa henki", mikä vaikuttaa jossain ihmiselle käsittämättömässä "ulkopuolisessa ulottuvuudessa". 

Uskonnossa ihminen luopuu kokonaan pyrkimyksestä tietämiseen ja hallitsemiseen ja luovuttaa kaikki tietämiseen ja hallitsemiseen liittyvät asiat "orjamoraalisesti" (alistumalla) "kaikkitietävälle ja kaikkivaltiaalle" hengelle eli Jumalalle.

"Aidossa uskosuhteessa" ihminen ei pyri olemaan eikä tulemaan "tieto-olennoksi".

*

Näiden esimerkkien pohjata voi väittää, että filosofisia käsityksiä "todellisuudesta" ja "tiedosta" on yhtä monia kuin on ihmisiä maapallolla. 

Jokaisen tähän maailmaan syntyvän yksilön sisällä asuu "kohdusta vanhuuteen" oma "yksilöllinen todellisuus ja tieto". 

Koska en halua painottaa käsitteitä "tieto ja tietoisuus" puhun eksistentialismin yhteydessä "tietoisen olemassaolon" sijasta konkreettisesta olemassaolosta (sen aistimisesta ja kokemisesta).

"Konkreettisen olemassaolokokemiseen" ei voi päästä muuten kuin irtaantumalla kaikista "harhauttavista uskomuksista", "taistelemalla henkisesti" (saavuttaa oma yksilöllinen vapaus sekä tehdä omat johtopäätökset ja ratkaisut) sekä tarkastelemalla asioita ja tapahtumia mahdollisimman monipuolisesti.  

*

Saman tyyppinen tarkastelu voidaan tehdä myös "taiteen" kohdalla. 

Modernin "tieteellisen taidetutkimuksen" (ns. estetiikan) piirissä on olemassa esimerkiksi "kauneusteoria", "jäljittelyteoria", "ilmaisuteoria", "taide avoimena käsitteenä"-teoria sekä "taide yhteiskunnallisena instituutiona"-teoria. 

Ennen noita moderneja taidekäsityksiä on vallinnut monia erilaisia uskomuksia siitä "mitä taide on?". 

*

Lopullista vastausta kysymykseen "mitä taide on?" ei ole löytynyt eikä tule löytymään koskaan. Vähiten "tiedon ja tietämisen" pohjalta. 

*

Dadaistisessa taidekäsityksessä ei haluta käsitellä "taidetta" lainkaan "tiedon ja tietämisen" pohjalta. 

Taide on siinä korvaamassa kokonaan "tietämisen".      

*

Valtiollinen Yle pantiin vuosia sitten "uuteen uskoon". 

Työnantaja otti tuolloin käyttöön uutta atk-tekniikkaa, organisoi työn tekemisen "uusliberalistisella" tavalla ja irtisanoi vanhoja työntekijöitä. 

Nyt Yle mainostaa "konkreettisiin tapahtumiin" liittyvien "uutisten" yhteydessä "rentoa ajanvietettä".

Postmodernia uutisviihdettä tyrkyttävän valtiojohtoisen Ylen toimitus muotoilee nykyisin uutisensa täysin uudelta pohjalta. Siinä muotoillaan "taiteellista jännitettä", ensimmäiseksi esimerkiksi kehutaan jossakin asiayhteydessä USA:n uutta presidenttiä Trumpia mutta heti sen jälkeen häntä arvostellaan jossain toisessa asiayhteydessä yhtä kovasti. 

Kaiken tuon jälkeen teeveekatsoja oivaltaa "tietämisen lopun" mikä on koko ihmiskunnan paremman tulevaisuuden kannalta hyvä asia.  

Aikakautemme vakavin ongelma koskee sitä, että ihmislajilla on väärä käsitys itsestään ja samalla "maailmassa olemisesta".

*

Pelkkä konkreettinen tapahtuma tai asia ei houkuttele enää kansaa television ääreen. 

"Uutistiedon" täytyy sisältää tänä aikakautena yhä enemmän viihteellisyyttä.   

Tämänkin muutoksen taustalla on kapitalistinen talous eli se, että kansainvälistyvä uusliberalistinen kehitys kiristää valtioiden välistä kilpailua äärimmilleen.

Taistelu rahan tuottamisesta ja katsojista kovenee. 

Viihde on siksi valtaamassa kaiken. 

Saman tyyppinen kehitys leimasi myös muinaista Roomaa ennen tuon "maailmanvaltakulttuurin" tuhoutumista.

*

Muinoin kirjoitetussa vanhassa testamentissakin varoitetaan ihmistä "tietämisestä". 

Sokrates menetti henkensä perinteistä jumalauskoa loukanneen "järkeilyn" johdosta.  

*

Platonista lähtien ihminen lisäsi jatkuvasti "tiedon" hankintaa". Antiikin aikana ihmistä varoitettiin ottamasta käyttöön teknisiä apulaitteita (esimerkiksi pyörivän liikkeen edestakaisliikkeeksi muuttavaa koneistoa) mutta toisin kävi. Ja sen jäljet ovat nyt silmiemme edessä. 

Ja kun "tietäminen" ja "tekninen laite ja kone" yhdistettiin, tultiin nykyiseen "tietämishuumekulttuuriin" eli "tietotekniikkahurmokseen". 

"Tietokoneiden" avulla kaiken ikävän uskotaan nyt kääntyvän lopuksi "parhain päin".    

*

Taloustieteen professorin Richard Baldwinin globalisaatiomuutosta käsittelevä kirja The Great Convergence – infomation technology and the new globalization (2016, kts. yle.fi 25.8.2017) perustuu vallalla olevaan "tieto-, kone- ja tietoyhteiskuntauskoon". 

Baldwinin mukaan käynnissä oleva ylikansallinen kehitys avaa jatkossa palvelualojen työpaikat kilpailulle ja tavaraglobalisaatiota (halpaa tavaroiden tuottamista) seuraava virtuaaliglobalisaatio romahduttaa korkeasti koulutettujen palkat.  

Vasta kun tuohon globalisaation muutoskuvaukseen lisätään myös tieteellisen "tieto- ja koneuskon" romahtaminen lähestytään käynnissä olevaa "konkreettista maailmanmuutosta". 

Siinä tapahtuu lukemattomasti täysin yllättäviä käänteitä. Ne murskaavat uskon "tietoon ja hallitsemiseen" sekä romuttavat nationalistisia valtioita ulko- ja sisäpuolelta niin täydellisesti, että jäljelle jää ainoastaan maapallon laajuinen kansainvälinen valta.   

*

Myös "nationalismin taikausko", ei vain perinteinen "tieto- ja todellisuuskäsitys" on hajoamassa parhaillaan murusiksi. Se on hyvä asia koska muussa tapauksessa ihmiskunta uskoisi jatkossakin "kaikille yhteiseen kansallisvaltioyhteiskuntaan ja todellisuuteen" ja tähänastiseen "tietämiseen ja hyvän tuottamiseen". 

*

Ihminen on syntynyt ja kehittynyt muun elollisen luonnon kanssa yhdessä ja samassa evoluutiossa. Ihminen on siinä luonnostaan jatkuvassa vuorovaikutuksessa ihmisten ja muun elollisen luonnon kanssa. Kaiken "tietämiseen ja hallitsemiseen" pyrkiminen on aiheuttanut ihmisen vieraantumisen toisista ihmisistä ja muusta elollisesta luonnosta.

"Tietämiseen ja hallitsemiseen" pyrkivä ihminen on luonut kokonaisen koneilla ja muilla teknisillä laitteilla toimivan utopistisen "tieto- ja etäyhteiskunnan". Siihen sisältyy tietokoneita, älypuhelimia, palvelurobotteja, pienoishelikoptereita ja tekoälyn avulla toimivia liikenneverkkoja, joita puuttuu autoja ajavat ihmiset.

*

Uskoa "tietoyhteiskuntaan" ja "etätyöhön" on mieletön ajatus.

"Tietoyhteiskuntaan" rakentuvassa yhteiskunnassa ihminen on ulkoistettu ja lähikontakti on kielletty. 

Täydellisen "hajayhteiskunnan" toteuttamiseksi etätoiminnot on myös kilpailutettu. Joukkoliikenne on kielletty, kaikki rullaa paisuvan yksityisautoilun varassa.    

Tärkeintä tuon uuden helposti haavoittuvan ja lamaantuvan yhteiskunnan luomisessa on koneiden ja muiden teknisten laitteiden ja kojeiden valmistaminen, markkinointi, myyminen ja kuluttaminen. Tärkein päämäärä tuossa yhteiskunnassa on rahakasojen katkeamaton tuottaminen ja pääomakorkojen varassa eläminen.    

Luonnonkatastrofi, ilmastonmuutos voi kuitenkin murskata koko tuon "häkkyrän" yhdellä hujauksella toimimattomaksi.

*

"Ennen vanhaan" kunnat houkuttelivat ihmisiä muutamaan kuntaan talouskasvun kiihdyttämiseksi. Tämä on toisinaan päinvastoin.  

Suur-Kauhavalla ei saa asua enää muut kuin maa- ja metsätalousyrittäjät ja muut omalla hankinta- ja ylläpitokustannuksella "pitkin etäkyliä" elävät. 

Yksipuoliseen elinkinorakenteeseen pohjautuvasta suurkunnasta on tulossa kokonainen varakkaiden "maatalousneuvostoliitto". 

Kaiken muun ehto on "tieto- ja etäyhteiskuntaan" uskominen. 

Suurkunnan yhteiskuntarakenteeseen ei sisälly esimerkiksi yleinen joukkoliikenne sillä sitä pidetään "kommunismina".

*

Kirjoitin viimeksi 29.8.2017 sanomalehti Ilkkaan tämän mielipidekirjoituksen (Ilkka julkaisi kirjoitukseni 30.8.2017 otsikolla "Myytissä pahakin kääntyy hyväksi"):

 

MYYTISSÄ PAHAKIN KÄÄNTYY HYVÄKSI JA INHO IMUKSI

Markus Aaltonen kirjoitti Ilkkaan (28.8.2017) "Mikä piru ylläpitää häjyilyperinnettä?". Minulla on tuosta "pirusta" oma käsitys.  

Heikki Ylikangas on kirjoittanut historiaa nykyaikaiseen valtio- ja oikeuskäsitykseen hyvin istuvan "puhtaan järjenkäytön" korostamisen pohjalta. Ylikangas on myös arvostellut osuvasti "nationalistista historiankirjoitusta". 

Ylikankaan "rationalismipainotteinen historia" (Härmän häjyt ja Kauhavan herra, 1977) ei kuitenkaan selitä kaikkia Härmän häjyjen historiaan liittyviä puolia. Suurin epäkohta koskee vanhojen kulttuuristen myyttien merkityksen hylkäämistä.   

Suomenniemen vanha asutus keskittyi etelään Suomenlahden yhteyteen. Ristiretkien johdosta väestö ja sen vanha kulttuuri ja myytistö (kts. niin kutsutut "kalevalaiset kansantarinat") alkoi kulkeutua kohti pohjoista, koillista ja itää. Siellä ne on myös kirjoitettu muistiin.  

Kustaa Vaasa määräsi 1500-luvulla rannikon ruotsalaisia siirtymään sisämaahan ja tuon jälkeen tapahtui kahden eri tyyppisen kulttuurin kohtaaminen Lapuanjokilaaksossa (Storgård eli Isotalo jne.).   

Suomenkielisten muinaiseen kulttuuriin ja myytistöön sisältyi vanhoja yhteisöllisiä käsityksiä (suku, klaani ja heimo) ja kun ne törmäsivät moderniin valistuneeseen yhteiskuntajärjestykseen (Ranskan suuri vallankumous 1700-luvulla) syntyi konflikteja, jotka tunnetaan 1800-luvun "härmäläisen häjyilyn" ja 1900-luvun "lapuanliikkeen nimellä". 

"Modernit kansanlaulut" ovat kääntäneet nuo "tositapahtumat" ympäri uusiksi myyteiksi. 

Modernin oikeusjärjestelmän puuttuessa erimielisyydet ratkaistiin muinoin väkivaltaisesti puukolla (häjyt) ja moderni valtiollinen ristiriita ratkaistiin oman yhteisön kourassa (lapuanliike)."

*

Kristinusko tuli Suomeen ensin idästä. Kun Karjalan ortodokseja alettiin aikoinaan käännyttämään luterilaisiksi, monet heistä pakenivat rajan yli Venäjälle (kts. Pentti Laasonen, Novgorodin imu, 2005).  

1200-luvun lopulla ruotsalainen kolmas ristiretki sekä sitä ennen tapahtunut venäläisten hyökkäys Hämeeseen (novgorodilaisen kronikan mukaan hyökkäys tapahtui 1292 jKr.) aiheutti turkismetsästystä ja kalastusta harjoittaneen pakanallisen hämäläistaustaisen väestön pakenemisen läheisiin metsiin ja eräreittejä pitkin pohjoiseen Kyröön. 

Kyseisellä alueella, lähellä Vaasaa, on ollut joku ikivanhan kansainvälinen kauppapaikka. Osa kyseisestä suomalaisväestöstä alkoi pysymään paikallaan ja harjoittaa maataloutta.  

*

Kristinusko kulkeutui ensimmäiseksi Vaasan seudulle Merenkurkun takaa. Kyröläisten kristinuskoon kääntyminen tapahtui paljon myöhemmin kuin tähän asti on kuviteltu. Uusimpien selvitysten mukaan Ison Kyrön kirkko rakennettiin vasta 1513-1533 jKr. 

Myytin mukaan kirkon kivimuuriin toi Simpsiöltä "Töysän Tohni" suuren kiven (Väinö Tuomaala, Tarujen Simpsiö, 1986, sivu 9.). Tämä myyttikertomus todistaa siitä, että Lapuan Simpsiön ja Kyrön kristillisen kirkon välillä on vallinnut pakanauskon ja uuden kristillisen uskon suhde. 

Siinä pakanat luopuvat "väärästä uskosta" ja sitoutuvat "oikeaan uskoon".  

Taikauskoon liittynyt perinne jatkui kuitenkin vielä vuosisatoja Lapualla. Tästä saa hyvän käsityksen Aulis J. Alasen kirjoituksesta Lapuan "noidat" (Kytösavut III, 1947). Mainitsemassani lähdeteoksessa on sivuilla 176 ja 184 valokuvakin 1954 kuolleesta "maanlääkäristä" ("noidasta") Sanna Fossista. 

Kytösavut V:ssä oleva (1952) Ville Luhon kirjoitus "Eräs harvinainen muinaislöytö Lapualta" valaisee myös Lapuan muinaista taustaa. Lakeus on muinaista merenpohjaa ja Simpsiö on ollut alun perin saari. Löydetty tuhansia vuosia vanha esine  viittaa hylkeidenpyyntiin. Kyseinen pyyntiväline ja elinkeino on kansainvälinen ja tunnetaan myös Viron Riianlahdelta (kts. A. Kriiska ja A. Tvauri, Viron esihistoria, 2007). Jatkuva liikkuminen ja vuorovaikutus on tyypillistä muinaisille kulttuureille.   

*

"Nationalistisen historiankirjoituksen" mukaan "kaikki elämä" olisi ollut suomalaista alkuperää ja kaikki olisi tapahtunut ainoastaan (Suomen kansalle vartun) Suomenniemen alueella. "Ulkopuolisia vaikutteita" olisi kulkeutunut tuon ideologian mukaan Suomenniemelle ainoastaan länsimaisesta kulttuuripiiristä. 

Tuon aikansa eläneen mukaan eteläpohjalaiset olisivat olleet alun perin eteläistä länsisuomalais-germaanista kansaa (vanha arkeologiatulkinta). Toisaalta eteläpohjalaisia on pidetty "nationalistisen teorian" mukaan muinaisina kainuulaisina sekä pirkkalaisina (vaeltelevina metsästäjinä ja kalastajina).   

*

Armas Luukon toisen maailmansodan jälkeinen nimitutkimus (kts. Etelä-Pohjanmaan historia II, keskiaika ja 1500-luku, 1950) kytki eteläpohjalaisten taustan vakuuttavasti hämäläisiin. 

Läheisestä sijainnosta huolimatta "kauhavalaisten hämäläisyyden" sekä "lappajärveläisten savolaisuuden" välillä on suuri ero.   

Uusin käsitys eteläpohjalaisista ei perustu yksipuolisesti "nationalistiseen historiankirjoitukseen" vaan myös "rajantakaiseen" kansainväliseen vuorovaikutukseen.       

Esimerkki valaisee tätä asiaa. Övre Norrlands historian ensimmäisessä osassa on Ruotsin puolella muinoin sijainneista kauppapaikoista. Niihin kuljettiin myös Merenkurkun kautta ja kyseisellä reitillä liikkui ainakin ruotsalaisia, suomalaisia, saamelaisia ja venäläisiä. 

DNA-selvitykset vahvistaisivat tätä näkökulmaa. Esimerkiksi Kauhavan härmänmaalaisten mustatukkaisuus saattaa juontaa myös lappalaisiin tai saamelaisiin, ei välttämättä ainoastaan esimerkiksi romaaneihin. 

Pohjanmaan suomalaisasutuksesta on vanhoja muistiinpanoja jo ainakin 1400-luvulta lähtien.   

Kustaa Vaasan 1500-luvun puolivälissä antama käsky asuttaa ruotsalaisväestöllä myös sisämaa aiheutti ruotsalaisten siirtymistä rannikolta kohti sisämaata. 

"Kyrön sekakansaakin" alkoi siirtyä kohti itään Ilmajoen ja Lapuanjoen laakson suuntaan, tuolla suunnalla tapahtui myös suomalaiset ja ruotsalaisten kohtaamista (puolet Aalhärmästä kuului muinoin Uuteenkaarlepyyhyn).     

Idässä Lapualla kohosi entisen merenpohjan yläpuolella (sinisenä vuorimaisena silhuettina) koti taivasta suomalaistaustaisen pakanakansan seudullinen palvontakeskus Simpsiön vuori. 

Simpsiö oli suuralueen (koko seudun) pakanallinen keskuspaikka ja siksi kyseisen vuoren juurelle perustettiin myöhemmin uuden uskovallan merkiksi hiippakuntakeskus. 

Väinö Tuomaalan Simpsiöstä keräämä suullinen perintötieto (Tarujen Simpsiö, 1986) johtaa seudun pakanahistorian lähteille. Simpsiö on tutkittava arkeologien toimesta ennen kuin sen maanalaiset muinaismuistot tuhotaan bisneksenteon yhteydessä. 

1500-luvun lopulla tapahtui nuijasota. Tuossa vaiheessa seudun suomalaiset olivat omaksuneet aiempaa täydellisemmin maatalouden. 

*

Pietarin perustaminen tapahtui 1703. Tuon jälkeen Venäjä kilpaili sata vuotta Ruotsin kanssa Suomenniemen valtaamisesta. Lopuksi Venäjä valloitti koko alueen itselleen (1808).   

1700-luvun puolivälissä siirtyi rannikolta sisämaahan "ruotsalainen klassismi" fooninkeineen ja jussipaitoineen. Nyt tapahtui jo toisen kerran sisämaan ruotsalaistumista. 

Kyrön suunnalta oli vaeltanut Lapuan suuntaan myös turkiksia metsästänyt ja kalastusta harjoittanut "puukkojunkkarikansa". Heidät tunnetaan Lapuanjokilaakson häjyinä ja 1930-luvun fasistis-talonpoikaisen lapuanliikkeen johdosta. 

*

Lakeuden barbaariväestön kulttuuriset myytit vaikuttavat vieläkin. Mutta kukaan muu kuin härmänmaa-kauhavalaiset itse kuvittelevat, että Härmänmaa-Kauhavalla on konkreettisesti "poweria" enemmän kuin muissa suomalaisissa. "Power"-puhe on pelkkää imagovaltapeliä. 

Kauhavan aikaisemman kunnanjohtajan kerrotaan sanoneen, että Kauhava ei tarvitse omaa juristia, koska hän (kunnanjohtaja) tuntee Suomen lainsäädännön riittävän hyvin. Kauhavan kulttuurin ja myytistön tarkasteleminen "todistaa" kuitenkin aivan muusta.  

Erä-, maaseutu- ja kaupunkikulttuurin ero liittyy eniten vuorovaikutukseen (sen kasvu ja monipuolisuus). 

Erä- ja maatalouskulttuurilla on läheinen yhteys, niissä korostetaan sitoutumista suvun, klaanin ja heimon perinteisiin. Sitä vastoin kaupunkikulttuuri mahdollista yksilönä joukkokurista irtaantumisen ja yksilöllisen vapauden valitsemiseen. 

Modernia kaupunkikulttuurista kehitystä tapahtuu lakeudella ainoastaan Seinäjoella. Esimerkiksi maatalousvaltaisella Kauhavalla siitä ei näy juuri merkkiäkään.   

Kirjoitin 2.9.2017 häjyilyyn liittyvän ja kyseistä ilmiötä selventävän jatkokirjoituksen (se julkaistiin Ilkassa 6.9.2017) : 

 

"HÄJYILYN ALKUPERÄ

Kirjoitukseni "Myytissä pahakin kääntyy hyväksi" (Ilkka 30.8.2017) ansaitsee lisäperustelun.   

Ristiretkien aikana (noin 1025-1150/1300 jKr.) Suomenniemen väestö keskittyi etelään, Länsi-Suomeen, Hämeeseen ja Itä-Suomeen. Niemi eli jatkuvassa kansainvälisessä ristitulessa. 

Venäläisten (1292) ja ruotsalaisten (kolmas ristiretki) hyökkäykset Hämeeseen aiheuttivat alueen pakanallisen väestön sisämaahan pakenemisen. 

Eteläpohjalasten "alkuperä" liittyy tähän. 

Pakanallista väestöä kulkeutui tuo jälkeen eräreittejä pitkin Kyrön seudulle asti. Armas Luukko on osoittanut nimitutkimuksella vakuuttavasti eteläpohjalaisten hämäläistaustan. 

Kyrön kivikirkko on rakennettu vasta 1513-1533. Seudun suomalaisväestö ylläpiti tämän mukaan pitkään pakanallista kulttuuria ja myytistöä. Tuohon väestöön oli sekoittunut koko ajan myös muita kansallisuuksia. 

Seuraavan kerran samaa väestöä lähti liikkeelle kohti sisämaata sen johdosta, että Kustaa Vaasa määräsi 1500-luvun puolivälissä rannikon ruotsalaisväestön asuttamaan myös sisämaa.  

Kyrön suunnalta lähtenyt suomenkielinen väestö harjoitti samaan aikaan myös maataloutta. Nuijasota käytiin 1500-luvun lopulla, tuohon sotaan vaikutti "Merenkurkun kansainvälisyys".  

Etelä-Pohjanmaa "lakeus" on muinaista merenpohjaa. Lapuan Simpsiö oli aluksi saari, siitä tuli koko lakeuden pakanallinen pääkeskus. Siksi Simpsiön kylkeen perustettiin "vastavetona" kristillinen hiippakuntakeskus.

Pakanallista muinaiskulttuuria ylläpitänyttä väestöä siirtyi nyt Lapuanjokilaaksoon. 

"Häjyilyn alkuperä" liittyy tähän. 

Nykyinen "power-häjyily" on pelkkä "puoliamerikkalainen imagopelimyytti". 

DNA- ja veriryhmätutkimus sekä arkeologia vahvistaisi "häjyilymyytin" taustalla näkyvän "konkreettisen tapahtumasarjan"." 

*

Samaan aikaan kun yhdellä suunnalla sataa vettä liikaa, toisella sivulla on rutikuivaa tai valtavia tulipaloja ja kolmannella sivulla uhitellaan ydinaseilla. Poliittinen valta koittaa samaan aikaan vaikuttaa, että kaikki on hallinnassa, kunhan sovelletaan periaatetta "tieto on valtaa". 

Tämä ei pidä kuitenkaan paikkansa.

*

Suomessa on tuhansia ja tuhansia toinen toisistaan poikkeavia pienten yhteisöjen yhdyskuntia ja niihin kaikkiin sisältyy erilaisia kuvitteellisia käsityksiä "todellisuudesta ja tietämisestä". 

Samaan aikaan maapallolla on joka hetki yhtä monta käsitystä "todellisuudesta ja tietämisestä" kuin on ihmisyksilöitä.

Valistuksen sekä Hegelin aikainen käsitys yhteen "yhtenäiseen olemukseen" rakentuvasta "yhtenäisestä kansakunnasta" on kuvittelua ja utopia. 

Koska se on myös totalitaarisen yhteiskuntamuodostuksen ja maailmansotien syttymisen syy kansalliseen yhtenäisyyteen pyrkivissä valtapeleistä pitää luopua kokonaan.     

*

Ihmisten tänä päivänä kokema pahoinvointi ja sairastelu johtuu tietouskoon pohjautuvan harhaisen olemiskäsityksen aiheuttamasta luonnon pahoinvoinnista.

Tähänastiselle suurten valtapuolueiden eliitille kansan on sanottava pikimmin "EI". 

Hetken päästä nykyisen yhteiskunnan uudistuminen voi kuitenkin olla myöhäistä. 

*

Tietokirjailija Markus Aaltosen eteläpohjalaista häjyilyperinnettä koskeva huoli on myös tänä päivänä ajankohtainen (Markus Aaltosen kirjoitus "Mikä piru ylläpitää häjyilyperinnettä", Ilkka 28.8.2017).

Käsitys myyttiensä varassa elävästä ihmislajista on oikea havainto. Vanha kulttuuriperinne elää aina syvällä ja pitkään. 

*

Tähän viittaavat Ilkassa 5.9.2017 ja 6.9.2017 sekä esimerkiksi Ilkassa 19.9.2017 ja yle.fi:ssä 22.9.2017 olleet uutiset. Ne liittyvät suurkunta Kauhavan Alahärmässä tapahtuneisiin koulutappeluihin. 

Koulutappelut "kantaväestön" ja "ulkomaalaisten" kesken olivat ehkä alkaneet keskisormen näytöstä ja ihmisten päälle syljeskelystä. 

Kun kävin Kanta-Kauhavan kirjastossa lukemassa koulutappeluista näin että tien toiselle puolelle rakennetun vanhan nuorisotalon seinään oli kiinnitetty suuri juliste, jossa luki "häjy klubi".

Häjyilyssä on kyse merkitykseltään pahasta hyväksi käännetystä paikalliskulttuurisesta myytistä.     

*

Nuorisotalon pihapiirissä näkyi myös toinen paikalliskulttuurinen palvontakohde ja paikallinen myytti eli "kone-power"  (nuorten autot, "koppikset", mönkijät ja skootterit). 

Nykyaikaisessa maataloudessa koneilla on hyvin keskeinen merkitys. Kone työllistää tavallisesti vain yhden henkilön.

*

Kauhavan Kaupunki vetosi perjantaiksi (22.9.2017) Alahärmässä kaavaillun mielenosoituksen järjestäjiin ylioppilaskirjoitustyörauhan takaamiseksi. Se oli tekosyy. 

Mielenilmaisu keräsi paikalle perjantaina parisensataa henkilöä. Osa osallistujista oli myös Suur-Kauhavan muista entistä kunnista sekä muualta Suomesta. 

*

Mielenosoituksen taustalla oli syyskuun alussa (4.9.2017) alahärmäläisessä koulussa tapahtunut koulutappelu. Poliisi oli joutunut käymään tappelun takia koulussa samana päivänä kahteen otteeseen. 

Poliisi pidätti neljä alakoulun poikaa epäiltynä pahoinpitelystä, pidätetyillä on maahanmuuttajatausta. Kouluttappelun uhreja oli kuusi. 

Uutisten mukaan Alahärmän yläkoulusta on erotettu turvapaikanhakijoita ja kunta on ryhtynyt selvittämään Kauhavan koulujen turvallisuuskysymyksiä. Myös ajatus oman poliisiaseman perustamista Kauhavalle on esitetty. 

*

Vanhalla maatalousvaltaisella "tuppukyläseudulla" on liikkeellä katkeamatta huhuja. 

Päällimmäisenä tuossakin tapahtumassa on kuitenkin se, että koska asiasta ei uskalleta keskustella, siitä ollaan vaiti. Seudun vanha kulttuuriperinne "ei uskalla naamansa näyttää" elää yhä.   

Oman "kantaväestön" näkökulman puolustaminen on ollut paikallisen virkavallan ja poliittisen vallan päällimmäisenä huolena "äänestäjäkikkailun" takia. 

Myös seudun valtamedia on ollut siksi varovainen kannanotoissaan. 

Kun asiaa käsitellään seuraavaksi oikeudessa siihen tulee myös muita näkökulmia. Mutta jos turvapaikanhakijoilla olisi oma sanomalehti kertomuksessa näkyisi monia uusia piirteitä heti alun perin.       

*

Alahärmän koulutappelu on jatkoa Kauhavan lentosotakoulun lakkauttamista seuranneelle tapahtumasarjalle. 

Turvapaikkakeskuksen perustaminen entiselle kasarmialueelle synnytti paikan ja seudun vanhassa kulttuuri-ilmapiirissä heti alussa suurta vastenmielisyyttä ja epäluuloa. Nyt se purkautui väkivaltaisena yhteenottona ja suorana toimintana. Jäljelle jäi molemminpuolinen epäluulo ja pelko.    

Koulutappelun taustalla on uusin kansallinen ja kansainvälinen kehitys. Kansainvälistymisen lisääntyessä eri kulttuurien kohtaaminen purkautuu usein kivuliaasti. 

Vanhojen myyttien uudistuminen ei tapahdu hetkessä. Uuteen kulttuuriin on vielä pitkä matka.   

*

Sunnuntaina 24.9.2017 pidettiin Saksassa liittoparlamenttivaalit. Huomion arvoisin seikka noissa vaaleissa oli se, että saksalaisetkin saivat nyt "ikomat perussuomalaiset". 

Maahanmuuttajavastainen ja uusi "turvallisuusintoinen AFD-puolue" eli "vaihtoehto Saksalle" sai vaalissa niin suuren kannatuksen, että se heikentää CDU:n ja Angela Merkelin valtaa sekä jakaa taas kerran Saksaa kahtia. 

Suuri osa AFD:n suosion noususta perustuu siihen, että puolueen kannattajista iso osa on entisen DDR:n alueelta. 

Toisaalta iso osa AFD:n kannatuksesta tuli "turvattomuutta kokeneilta naisilta", jotka ovat olleet aikaisemmin CDU:n kannattajia. Tämän ilmiö selittyy vallitsevalla saksalaisten naisten  konservatiivisella kulttuurilla.      

Jos Saksassa alkaa "kuohua" koko Eurooppa helahtaa.

*

Ranskan Macron on ryhtynyt kilpailemaan Saksan Merkelin asemasta unionin johtavana vallankäyttäjänä.   

Katia jakautuneen Yhdysvaltojen Trump on käyttänyt äskettäin valtaansa estääkseen yhä useampien "epäluotettavien ulkopuolisten" matkustamisen USA:aan. 

Myös Itävallan nuori Kurz tulee vaikuttamaan suuresti käynnissä olevaan muutokseen.  

*

Jännite uuden avoimen ylikansallisen (kansainvälisen) ja vanhan suljetun nationalistisen kulttuurin välillä kiristyy nyt kiristymistään monilla eri tasoilla ennen kuin nuo vastakohtaisuudet laukeavat uusiin suhteisiin.    

Kun Saksassa, Ranskassa, Britanniassa ja Espanjassa tapahtuu nyt "uutta kuohuntaa" se heijastuu koko Euroopan valtapolitiikkaan ja kulttuuriin. 

*

Elämme parhaillaan uusien suurten mullistusten aikakautta. 

Viihteellisyyden ja "tietotuotantotehtailun" lisääminen (uutiset jne.) ei käännä nykyisen kehityksen vallitsevaa pääsuuntaa vähääkään. 

Vanhaan valtapeliin ei pidä uskoa eikä luottaa.

Tietokonettakin on pidettävä nyt entistä tietoisemmin koneen. Eikä ihmistä ei saa pitää vähääkään koneena. 

Ihmisyys on nostettava nyt konkreettisesti arvoonsa.

ILMOITUS