0. Maailmassolokäsitykseni keskeisimpiin kysymyksiin sisältyy kysymys "tietämisestä". 

Ihminen ei ole tietävä "tieto-olento" vaan kuvitteellisten myyttiensä varassa elävä kulttuurieläin. 

*

Filosofiaa rakastava Jani Kaaro kirjoitti "ylen ikkunaan" kolumnin "On tietämistä ja melkein tietämistä" (yle.fi, TIETO, 24.7.2017).

Ihmiskunta on parhaillaan heräämässä (totaalisen katastrofin edessä) tietoiseksi "omasta tietämättömyydestään". 

*

"Tietämisen illuusiosta" on kuitenkin varoitettu Raamatussa jo tuhansia vuosia.

Ihmisen ei ole hyvä (kuivitella) "tietävänsä".    

Myös "tietäminen" pohjautuu kuvittelemiseen ja uskomiseen. 

*

Jani Kaaron kirjoituksessa on hyvää se, että "tietämistä" koskeva kysymys alkaa kiinnostaa nyt kun kaikki kulkee tähänastista "todellisuutta vastaan".

Ihmisen ei pidä myöskään kuvitella mitään mikä olisi "ihan oikeesti todellista". 

"Tietäminen" ei ole kone. 

"Tietämistä" ei voi paloitella osiin.  

Ihminen ei voi "tietää" myöskään "melkein tietämisestä".

*

"Tietäminen" ei ole vapauttanut ihmistä vaan johdattanut ihmiskuntaa ylitsepääsemättömiin ongelmiin. 

Olla "tietävä ihmisolento" on pelkkä illuusio. 

"Tietävä ihminen" (usko) on (ehkä) johtamassa siihen, että koko luonto ja ihmiskunta kuolee ja maapallo autioituu. 

Kokonaisuudet pysyvät ihmiselle ikuisesti arvoituksina. Ihminen voi vain unelmoida kaiken "tietämisestä ja hallitsemisesta". 

"Kaikkitietävyys ja kaikkivoipaisuus" kuuluu ainoastaan ihmisen palvomille kuvitteellisille Jumalille. 

*

Käsitesekamelska syvenee tässä uusimmassa postmodernissa kulttuurissa. 

Kari Enqvist aloittaa kolumninsa "Fasismin tieltä väistyvät ensin faktat" sanomalla: "Elämme kuulemma "TOTUUDEN jälkeistä aikaa..." (yle.fi, FASISMI, 26.7.2017).

Mikä "fakta" ja mikä "totuus"? 

"Totuus" ("tosi") ei merkitse samaa kuin "todellisuus".

Tämän käsitesekavuuden keskellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin uskoa maailmanvaltioon.

Sen tarpeellisuudesta meidän kaikkien tulisi olla nyt samaa mieltä.

*

Filosofi Juhani Pietarisen "kohtalo" muistuttaa  Spinozan "kohtaloa". 

Pietarisenkin kohdalla kävi (kuten esimerkiksi G. H. von Wrightin kohdalla), että ylin yhteiskunnallinen valtaeliitti jätti hänen kohdalla "tietoisesti" huomiotta "ajattelevan ihmisen". 

Havaitsin tämän kun kävin Turun yliopistolla Pietarisen läksiäisissä (tuon jälkeen Pietarinen siirtyi eläkkeelle). Minusta tuntui siltä, että olen tuossa tilaisuudessa ainoa Turun kaupungin edustaja. 

Lahjoitin Pietariselle muistoksi tekemäni maalauksen. Siinä "kummitteli taivas" (vrt. ilmastonmuutos). 

Pietarinen poikkesi monen mielestä liikaa yhteiskunnan valtaväylästä mutta ajatteleva ihminen ei voi tehdä paremmin kuin hän teki. 

Hän kirjoitti parhaat kirjoituksensa kriittisesti (kuten "tiedemiesten" pitääkin) käsitellen esimerkiksi ihmisen omaksumaa ongelmallista luontosuhdetta sekä "tietoyhteiskunnan vaaroja" esimerkiksi lapsille.     

*

Kun pakenin Turusta Kauhavalle, minäkin tunsin olevani filosofian harrastajana "eräänlainen Spinoza". 

*

Ensimmäinen havaintoni Kauhavasta oli se, että "täälläpä on outoja aallonpituuksia".

Törmäsin heti tuon jälkeen siihen, kuinka paikallinen lentosotakoulu oli kytketty teräsköysin kiinni paikan asuntoalueisiin, eikä se häirinnyt heistä ketään, päinvastoin. 

En voinut tehdä yhtään aamukävelyä luonnosta ja linnunlaulusta nauttien, koska horisontista kiiti heti aamuvarhaisella vauhdilla ja meluten "puukonterä pääni ylitse" (sotilaslentokone). 

Ymmärsin heti, että tämä on jatkoa valkoisen talonpoikaisarmeijan "sankariteolle" toimia  punaisten "lahtareina".   

*

Samaan aikaan kun lakeuden kansa kehuu itseään oman kulttuurin myyttisistä "voimista ja seudun komeudesta" se ei suvaitse, että "ulkopuoliset" lausuvat heistä jotain. 

Koska sekin on valtapeliä, on siksi viisainta sanoa siitä ainakin jotakin.

*

Suomen maatalousvaltaisimman kunnan Kauhavan kulttuurin pääpiirteen oppii ymmärtämään viimeistään siinä vaiheessa kun kaikki alkaa näyttää siltä, että kaikki puhelin- ja sähkötolpat ovat täällä kallellaan. 

Eikä se ole "sattuma" vaan jälki tolppien pytyttäjistä. 

Tolppien varsinainen kallistuminen etenee kuitenkin luonnonlakien mukaisesti "sattuman vyöryssä".   

*

Vaikka alun perin maatalousvaltainen Suomi on kokenut viimeisen sadan vuoden aikana monia rakennemuutoksia, suomalaisten syvin sielunelämä sykkii vieläkin "turpeeseen liimattuna" maaseutumaisemissa. 

Tämä on vakava ongelma Suomen paremman tulevaisuuden kannalta. 

Isoin syypää tuohon ongelmaan on valtapelipuolue "Suomen keskusta". 

*

Tämä johtuu siitä, että ensinnäkin Suomen keskusta on maannut aina rähmällään rikkaimpien ja rikkauksien edessä. 

Ja rikastumisen "sivutuotteena" aina syntyvistä köyhistä ihmisryhmistä (maaseudulla "rengeistä ja piioista") on keskustan kannattajien mielestä ainoastaan haittaa ja kustannuksia yhteiskunnalle.

Suomalaisenkin demokratian pahin ongelma on kuitenkin se, että kansalaiset eivät voi tuntea koko yhteiskunnan laki- ja määräysviidakkoa. 

Tästä aiheutuu kansalaisen huonoa kohtelua ja vääryyttä.  

*

Miksi lukemattomat suomalaiset ovat kuitenkin liittyneet keskustapuolueen jäseniksi ja kannattajiksi sekä äänestävät keskustalaisia eduskuntaan ja kuntien valtuustoihin?

Esimerkiksi yli puoli miljoonaan kesämökkiä Suomessa on äärimmäisen haitallinen ilmiö. Haitallisin on talviasuttava "kesämökkipaikka" keskellä korpea. 

Lapinjärven mummomökkini oli keskellä taajamaa. Kaikki rakentaminen tulisi keskittää Suomessakin taajamiin. Elollinen luonto niiden ympärillä pitää jättää "koskemattomaksi". 

*

Keskellä Helsingin metropoliakin asuu kokonainen maaseutuluontoon kiinnittynyt suomalainen "turvekansa". 

Missään muualla maailmalla ei tunneta vastaavaa "kaksinasumisilmiötä".  

Suomalaisten rasitejalanjälki on monessa suhteessa valtava.

*

Hyvä kansainvälinen valta.

Kaikkien onneksi keskustapuolue ja rikkaat metsänomistajat eivät päässeet rahastamaan Suomen metsiä. 

Heidän katkeruutensa on siksi nyt hyvin vuolasta. Viimeksi maakuntalehti Ilkassa oli tähän liittyvä mielipidekirjoitus 

"Suomi tukehtuu metsien määrään" (kirjoittanut Jussi Knuuttila, Seinäjoki).

*

Entisen Maalaisliiton (ns. "Suomen keskustan") nationalistisen ideologian mukaan "pelastus ja luonnonrikkaudet" kuuluvat Raamatunkin (Jumalan sanan) mukaan rikkaimmille (runsastuottoisimmille) ja hyväosaisimmille keskustapuolueen kannattajille ja jäsenille. 

Keskustapuolue ostaa oikeuden tuomaritkin, jottei puolueen läpimädästä valtaeliitistä jää kukaan koskaan kiinni mistään.

Nationalistisen valtiolaitoksen organisoima oikeus ei ole "oikeus" vaan valtapeli.

*

Mikä ihmeen "keskusta"? 

Tuo termi viittaa Kekkosen aikaiseen yhteiskunnalliseen valtarakenneajatteluun, jolla ei ole mitään suhdetta "uuteen todellisuuteen". 

*

Kauhavalainen "komia pallopäinen keskustalainen" kansanedustaja Antti Kurvinen on puhunut (Ilkka 20.7.2017) "maaseutupoliittisen voiman uhasta hajota" sekä "keskustapuolueiden hajoamisesta". 

Kurviselle "keskusta" merkitsee "Maalaisliittoa" yhdistettynä keskustapuolue ja siitä eronneet liikkeet ja puolueet (SMP, PS jne.). 

Onko keskusta muuttumassa 1930-luvun lapuanliikkeen henkiseksi äärioikeistoksi? 

*

Kaupungistuminen ja kansainvälistyminen merkitsee ps-mieliselle keskustalaiselle Kurviselle "uhkanavoimaa".  

Maatalousvaltaisemman Kanta-Kauhavan Kurvisella on sisällään väkevä perusuomalaisuusvire. 

PS:n kannatus vain nousi viimeksi Kauhavalla vaikka muualla Suomessa se romahti. Ehkä Kurvinen on liittymässä "uv-perussuomalaisiin" vaikka tuon liikkeen kannatus lähenee nollaa.

*

Palveluiden jatkuva tuottaminen tekee jatkossa mahdottomaksi "laakereilla lepäämisen". 

Kiristyvä kansainvälisen ja kansallisen (erityisesti "maaseutukansallisen") voiman välinen jännite on johtamassa siihen, että tähänastinen keskiluokka murtuu.

Nyt yhteiskuntamme keskiluokkaa kikytetään ja kyykytetään köyhälistöksi niin, että yhteiskuntaan jää jäljelle ainoastaan rikkaimmat (kapitalistinen rahavalta). 

Köhiä työläisiä palkitaan nyt kiky-ruoskalla, varsinaisista palkankorotuksista on oltava vaiti.

Tämä kaikki johtuu siitä, että rajojaan aina vain tiukemmin sulkeva Suomi "lillii kusessa" ja koko laiva on menossa kohti aina vain pahempaa karia. 

Suomi ei kykene maksamaan ikinä takaisin jättimäistä velkaansa. 

*

Suomen keskusta (entinen Maalaisliitto) tekee nyt itseään aatteena ja puolueena tarpeettomaksi. 

Keskiluokan hupenemisen tarkastelemisen yhteydessä kannattaa vilkaista esimerkiksi Paavo Haavikon kirjaan "Murtuva keskiluokka" (1992). 

*

Nyt kun keskustan kannatus laskee niin samaan aikaan perussuomalaisista irtaantunut kiihkonationalistinen vaihtoehtoliike ("uv-loikkarikunta") kutistuu kuin "pyy ennen maailmanloppua".

Koska "moderni maaseutu-Suomi" ei pysty täällä kansainvälistymään ja citykulttuuristumaan riittävästi nationalistiset suomalaiset tekevät Suomesta muulle ihmiskunnalle muutostulpan. 

*

Entisestä Maalaisliitosta irtaantunut entinen SMP:läinen Timo Soini oli perussuomalaisena narsistinen manipuloija ja "kaikkeen jo sovittuun sitouttaja".

Timo Soini kehuu vieläkin ("oma pää omassa kainalossa") perustamansa puolueen (PS) sitoutumista hallituskelpoisuuteen ja "kaikkeen ennalta sovittuun". 

Soini perehtyy parhaillaan miljonääri Sipilältä saamiinsa Santeri Alkion päiväkirjoihin, koska sitäkin sovittiin. 

*

Vihreät ovat menemässä kannatusluvuissa keskustan ohi. 

Kun se tapahtuu tämä todistaa siitä, että "macronilaisuus" ulottuu nyt tänne pohjolaan saakka. 

Ensin hajosi "PS", seuraavaksi kutistuu kääpiöksi myös "Suomen Keskusta", koska keskustapuolueella ei ole mitään funktiota muotoutumassa olevassa "uudessa todellisuudessa". 

*  

Yhdysvaltain kirjakauppojen myynnissä on ollut viimeksi suuressa huudossa synkkien "science fictionien" (kuvitteellisten maailmanlopun tarinoiden) myynti. 

Tämä ilmiö johtuu muka Trumpin valtaannoususta (yle.fi, 18.7.2017). Kyseinen väite on kuitenkin harhautusta. 

Trumpin valtaannousun huomionarvoisin piirre liittyy siihen, että upporikas konservatiivi on noussut maailmanpoliisi-USA:ssa puolustamaan postmodernistisesti "omia köyhinä kurjistuvia ihmismassoja". 

*

Luonnontieteiden, matematiikan, valistuksen ja "tietotuotannon" noususta alkanut "uusin aika" on murtumassa nyt 2000-luvun alussa. 

Tähänastinen länsimainen kulttuuri ja historiankirjoitus on murenemassa. 

On tapahtunut "todellisuuden loppu".

Päivittäin vellova Trumpin vastainen liikehdintä johtuu tähän asti vallinneen "todellisuuskäsityksen lopusta". Ja siitä, että parhaillaan on käynnissä "uuden todellisuuskäsityksen" muodostuminen.

*

"Uusi todellisuus" on sitä, että maapallon kansat eivät usko eivätkä usko enää yhteiskunnallisen valtaeliitin tyrkyttämään perinteiseen käsitykseen "todellisuudesta", sen mukaan "tieto on valtaa -tietotuotanto ja -tietotehtailu" on johtamassa hyvään ja hallittuun kehitykseen maapallolla. 

*

Kansainvälisen kapitalistisen valtaeliitin tähän asti markkinoima käsitys "hallitusta todellisuudesta" sekä hallitusta rahavallasta ja ympäristövallasta on päättynyt. 

Tähänastiseen muka "todellisuutta" kuvaavaan informaation levittämiseen (kansainvälinen ja kansallinen mediavalta) ei luoteta enää. Luottamus siihen on romahtanut. Tämä on tapahtunut saman tyyppisesti kuin tapahtui Neuvostoliiton romahtaminen.      

Kun kommunistinen Neuvostoliitto päättyi amerikkalaiset uskovat, että länsi on taittanut lopullisesti pään idältä. Nyt on myös amerikkalaisten oma pää poikki. 

Yksikään luovasti ajatteleva ihminen ei usko enää, että kapitalistisen valtaeliitin tähän asti kauppaama "todellisuus" voisi johtaa elollisen luonnon ja ihmiskunnan kannalta parempaan tulevaisuuteen.  

Kaikki on menossa kulttuurimme "tieto-, matematiikka- ja konevaltapelissä" edelleenkin ongelmalliseen suuntaan. Sillä ei merkitystä kuka on kulloinkin vallassa mutta tähänastista "todellisuuskäsitystä"viljelleet valtapiirit" eivät voi estää "uuden todellisuuskäsityksen" nousua ja kukoistusta.

*

Vanha valta puhuu "uudesta maailmanjärjestyksestä" mutta tuo puhe on pötypuhetta. 

Kansalaisten pitää muistaa nyt joka hetki se, että aina kun joku vallan kahvassa oleva edustuksellinen poliitikko puhuu tänä päivänä "todellisuudesta" ja "totuudesta" se on pelkästään perinteistä vanhan "ohi kiitäneen todellisuuden" mukaista kuvittelua.

Tästä on tuore esimerkki sanomalehti Ilkan mielipidesivulla (19.7.2017). Siinä keskustapuolueen (entisen Maalaisliiton)  "monitoimikonesalarakas Mauri Pekkarinen" on huolestunut "uuden ilmastobisneskeskustelun" vääristelystä ja kehtaa väittää edustavansa "totuutta".  

Kepulaiset eivät usko vieläkään sitä, että keskustaa äänestäneet rikkaat metsänomistajat eivät saa kansainväliseltä valtaeliitiltä lupaa rahastaa Suomen metsiä. 

*

Ainostaan eksistentialistiset ajattelijat ja dadaistiset taiteilijat pystyvät antamaan taideilmaisun avulla vastauksia siihen, mistä tämä tähänastinen "tieto-, matematiikka- ja konekulttuurin kriisi" yleinen muutos johtuu. 

Ilman "uutta todellisuutta" edistävää "taiteen vallankumousta" ihmiskunta luisuu "järkihommassaan maailmanlopun portille".   

"Uusi todellisuus" alkaa "unelmasta paremmasta maailmasta" sekä uudesta "ihmis- ja maailmankuvasta". 

*

Eräässä kohdassa Kauhavaa on pieni punainen hirsimökki, jonka isot viereiset lehtipuut ovat sulkeneet rehevästi kainaloonsa ja tuota paikkaa syleilee joka päivä mitä kauniimmin ilta-aurinko. Tuo näky on minussa asuva unelma. 

Meissä jokaisessa, myös minussa, asuu unelma jostakin paremmasta.

*

Mutta unelmani ei liity mitenkään kauhavalaisuuteen, päinvastoin. 

Kauhavalaisuus on todistus siitä vähästä kulttuurista ja myytistöstä, mikä pyrkii ylläpitämään "vanhaa todellisuutta" ja nopeuttaa itsekkäänä ihmiskunnan suuren erehdyksen hädäksi muuttumista.   

Jos haluaa tutustua tarkemmin kauhavalaiseen kulttuuriin ja myytistöön kannattaa lukea Kauhavalla kirjoittamiani omakustanteita (kaikissa niissä on toisin kuin Turun julkaisuissani ISBN-numerot). 

Voi olla että valtaosa niistä lojuu kuitenkin jossakin Kauhavan kirjaston alimmassa laatikossa.     

*

Kauhava on sen "todellisuuskuvan vastakohta", minkä ääripää on maapallon laajuinen globaali järjestys ja maailmanvaltio. 

Tuohon mahtivaltaan verrattuna Kauhava on pikkuruinen "maaseutuvaltainen hyttynen valtavan paksunahkaisen kaupunkielefantin kyljessä".

Koska kaikista maapallon "tuppukylähyttysistä" ei voi kirjoittaa on kirjoitettava niistä yhdestä Kauhavasta. 

*

Ei pidä erehtyä kuvittelemaan, että täällä vallitsee enää ainoastaan "homeongelma" (kulttuurimme sairaasta luontosuhteesta pulppuava "mikrobi-vaurio").

Kapitalistis-teollinen yhteiskunta on tunkenut kaikenlaisiin esineisiin ja tarvikkeisiin mitä minkinlaista kemian teollisuuden tuotetta. Kemian teollisuus on valtava kapitalistinen bisnes. 

1960-luvulla kuviteltiin, että vain muutama kemiallinen yhdiste voi olla varallista luonnon hyvinvoinnille ja ihmisten terveydelle (esimerkiksi elohopea linnuille). 

Kemiakin on kuitenkin riistäytymässä niin suureen hallitsemattomuuskierteeseen, ettei siihen voi pystyä kukaan vastaamaan viisaasti.  

*

Niin kutsutut "rautakaupat" ovat rahanpyörityskoneita. Pääasia niille on se, että raha haisee", sillä ei ole mitään väliä mitä kaikkia seurauksia rakennustarvikkeiden rahanpyörittelyllä saattaa olla jälkikäteen.

1970-luvulla havaittiin rakennustarvikkeiden kuten lastulevyjen formaldehydi-altistus. Lastulevyn (puristettu puumurske ja liima) käyttö kiellettiin tuon jälkeen kokonaan. 

Formaldehydia vastaan myytiin 1980-luvulla maalia mutta vastaavaa maalia ei myydä enää. 

Uudet "eristysmaalit" on tarkoitettu muihin tarkoituksiin (kuin rakennusten vanhoihin lastulevyihin) ja ne maksavat maltaita. 

Tulevien uusien terveysongelmien havaitsemisen jälkeen tehdään taas kerran vauriokokeita hiirillä ja säädetään uusia lakeja vaarallisten rakennustarvikkeiden kieltämiseksi.

Ja tämä "homma" paisuu ja paisuu.

Mutta moderni "tietotuotantoteollisuus" ei pysty ikinä katkaisemaan tätä kierrettä. Tämäkin ongelmakierre jatkuisi vanhassa "todellisuudessa" ikuisesti. 

*

Kilpajuoksu vakavasti sairastumisen ja ihmisten parantamisen välillä jatkuu. 

"Hallittu ympäristöterveys" on tässä kulttuurissa utopia.

*

Mannerlaatatkin liikkuvat ikuisesti ja aiheuttavat seuraavienkin tuhansien vuosien ajan maanjäristyksiä, joihin ihminen ei voi vaikuttaa. 

Vaikka ihminen on oppinut selvittämään joukon irrallisia konkreettisia ilmiöitä maailmasta vallitsevat kokonaisuudet pysyvät ikuisesti ihmisen ulottumattomissa. 

Ihminen ei ole pohjimmiltaan vähääkään "tieto-olento". 

Ilmiöiden "hallitsemisesta" ei pidä edes puhua.    

 

1. Käväisin taas kerran myös Turussa.

Turku on kaukana Itämeren pohjoissivulla sijaitseva suomalaisittain vanha (paavin ja Ruotsin alue- ja talousvaltauksiin liittynyt) imperialistinen kristillisen uskon ja orjamoraalin  "viljelemiskeskus". 

Turku on eräs "valloituskeskus", jota palvotaan täällä Suomen valtiolaitoksen kohtuna. 

Turku (muinaisvenäjäksi "turgu" eli "kauppapaikka") on entinen niin kutsuttu kirkkokaupunki.

Turku toimi pitkään ennen muuta kristillisen uskon organisoimisen ja kristillisen vallankäytön keskuksena Suomenniemellä (kts. Jukka Paaso, Turun kirkkoaika. Turun kuva 2. osa, 2006, ISBN 952-99502-3-3). 

Vaikka nykyinen Turku on lähes kokonaan maallistunut ja juppiutunut vanha "kristillinen pohjavire" värähtelee turkulaisessa kulttuurissa ja myytistössä vieläkin, varisinkin paikan oikeistolais-nationalistisessa arvomaailmassa ja asenneilmastossa sekä identiteetissä.

*

Kun kävin viimeksi Turussa, kyselin ensimmäiseksi itseltäni "mikä on todellista?" ja mitä "todellisuus on?". Turku oli minulle "todellisuutta" 30 vuotta mutta tuon jälkeen olen kokenut uusissa olosuhteissa "uutta todellisuutta".

Kun tulin Turkuun, viestitin eräälle tutulle ja läheiselle ihmiselle:

"Olen Turussa mutta EN TIEDÄ MISSÄ", sekä: 

"RUNOILIJAT eivät piittaa TODELLISUUDESTA". 

*

"Todellisuustunteen" voi aistia ainoastaan yksilöllisellä tasolla. 

Puhe "kaikille yhteisestä todellisuudesta" on kuvitteellisuutta ja harhautusta. 

"Todellisuus" voi olla "kuvitteellista" tai "konkreettista todellisuustunnetta". 

"Kuvitteelliseen todellisuuteen" vaikuttaa ihmisen lajiominaisuus (ihmisen luontainen taipumus kuvitella maailmassa olemisen yhteydessä kaikenlaista) sekä (siihen vaikuttaa myös) yksilön elämänsä aikana omaksumat kulttuuriset myytit.  

Tuntea "konkreettista todellisuustunnetta" perustuu siihen, että ottaa itse (vapaana yksilönä) selvää asioista (monista eri näkökulmista käsin) niin ettei heittäydy "yksisilmäisenä" esimerkiksi puolueiden ja mediavallan tyrkyttämään ja markkinoimaan todellisuuskuvaan.

*

Esimerkiksi kun media arvostelee päivittäin USA:n uutta presidentti Trumpia, se liittyy kiistaan "todellisuuden olemuksesta" ja "todellisuuskuvan muutoksesta".

Trumpin ja EU:n välit kirisyvät kiristymistään. 

Mikset Trump saisi puolustaa köyhiä työttömiä amerikkalaisia? 

*

Turussa näin, että kaupungin päätori Kauppatori on vieläkin entinen rähjäinen tori. Kaupungin vanhempi ja "pienempi Suurtori" oli kumma kyllä asvaltoitu (mukulakiveys oli poistettu). 

Turun kulttuuripääkaupunkivuosi 2011 ei edistänyt Turun päätorin uudistamista vähääkään. 

*

Aloitin Turun virassani (1. apulaisasemakaava-arkkitehtina vuodesta 1987) ensimmäisenä suunnittelijana kyseisen torin uudistamissuunnittelun 1980-luvun puolivälissä. Torilla oli tuohon aikaan brutalistisia betonilaatikoita (istutuslaatikoita), joihin spurguilla oli tapana pissata. Nuo laatikot poistettiin mutta "äijien torielämä" ja Turun kulttuuri säilyi entisenä.  

Piirsin samaan aikaan Läntisen Rantakadun pohjoispäähän (Aurasillan kylkeen asti) myös Turun ensimmäisen kävelykatusuunnitelman. Kävelykatu rakennettiin kuitenkin Yliopistonkadulle koska demarit olivat niin jo kauan sitten päättäneet. 

Valtapoliitikot vetävät Turussa aina viimeisen viivan. 

*

Ruostunutta ja "laajaa peltoaukeaa" sekä ajoittain pahalle haisevaa "satamakenttää" muistuttaa uudistamaton Turun päätori. Turun torilla ei ole suoraa vesiyhteyttä, torin esikuva on (rutikuivan sisämaan) venäläinen ruutukaava (vuodelta 1828). Tämäkin on huomattava "todistus" turkulaisen kulttuurin ja myytistön erikoisuudesta. 

Huomatkaa torin keskipisteen satamalle tyypillinen "taivaita hipova ufovalaisin". 

Kauppatorilla kirkuu nytkin "mitään ei saa muuttaa". 

Turun Kauppatori on koko kaupunkiseudun keskipiste! 

*

Turkulaiset ja koko kaupunkiseudun väestä haluaa kaiken tapahtuvan Turussa ikuisesti samalla tavalla kuten aina enennenkin. 

Mieluiten kaiken toivotaan menevän taaksepäin, kohti sitä jotain "Turun alkuperäistä kullalle kimaltanutta suuruutta". 

Mutta tuota "Turun suuruutta" ei ole koskaan ollut. Turun historia on ollut jatkuvaa ankaraa taistelua olemassaolosta. Kaikki muu on pelkkää kuvittelua.

*

Taipumukseni pohtia historian liittyviä kysymyksiä huomattiin jo Loviisan lukiossa. 

Kun tein Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolla harjoitustyön Porvoon vanhoista kartoista porvoolaisen sanomalehti Uusimaan päätoimittaja Rauno Vellin pyysi minua kirjoittamaan Porvoosta historiateos. 

Kirjoitin ja kuvitin tuon jälkeen Porvoon historian minkä nimeksi laitoin "Porvoon kuva" (Oy Uusimaa, 1980). 

Ajatus "historiasta kuvana" liittyi tuossa vaiheessa teoksen kuvittamiseen. Piirsin kuvitteellisia karttoja ja maisemia muinaisesta Porvoosta koska sellaisia ei ole säilynyt.

Seuraavaksi ryhdyin laatimaan tekstein ja kuvin "kuvahistoriaa" Turusta. Tuossa vaiheessa kiinnostuin historian kirjoittamisesta myös filosofisena kysymyksenä ja tutustuin siksi myös alan kirjallisuuteen. 

*

Esimerkiksi Johan Huizinga sanoo teoksessa Historian olemus (Esseitä ja tutkielmia, 1967), että "...historialla on tunnettavissa oleva ulkonainen muoto, selvä hahmo, ja että se esiintyy silmissämme määrättyinä KUVINA..." (kirjasen sivulla 91, tekstisuurennos JP). 

Sen jälkeen kun olin syventynyt eksistentialismiin, käsitykseni historiasta vaihtui taas kerran toisenlaiseksi. Kysyin tuossa vaiheessa esimerkiksi, että "onko historiaa edes olemassa?".  

Moderni historiankirjoitus on tähänastisen "tietotuotannon (tieteen) eräs suuntaus" ja historioiden "tietotuotanto" pohjautuu "lähdemurusiin sieltä ja täältä" sekä uskomukseen "tieto on valtaa". 

Historiankirjoitusta käytetään valtapelien lyömäaseena (samalla tavalla kuin taidetta), jolla pyritään esimerkiksi kirkastamaan hyviksi pahoja tekoja sekä todistamaan "mikä on moraalisesti oikein ja todellista". 

Vallan "sankarihistoriat" ja "taidevaltapelit" ovat kuitenkin pelkkää pahuutta. 

*

Historiateksti ei voi kuvata muuta mitään kuin kuvitteellista olemassaoloa ja maailmaa. 

Historiateos ei ole koskaan "faktojen maailma". 

Suurin historiankirjoituksen huijaus tapahtuu nationalistisen historiankirjoituksen yhteydessä.  

*

Esimerkiksi Turun tuomiokirkon ja Turun linnan "virallista historiaa" on kirjoitettu nationalistisen ideologian pohjalta. 

Turun tuomiokirkko on keskiajan jälkeen muutettu basilikaksi. Kyseinen Suomen ainoa itä-länsi-suuntainen basilikamainen pitkäkirkko symbolisoi läntistä kristillistä kirkkoa. Turun Kauppatorin varrella on lisäksi myös itäistä kristillistä uskoa julistava ortodoksinen kirkko, turkulaisittain "ryssänkirkko", minkä pohja on ympyrän muotoinen. Kaupunkia komistaa samalla kaksi erilaista läntisen kirkon maailmankuvaa. Idän kirkkoa ei kuitenkaan korosteta nationalistisessa turkulaisessa kulttuurissa, vaikka keisarillisen Venäjän vaikutus Turkuun on ollut hyvin väkevä.     

Nationalistisen myytistön mukaan Turun linna on merkki renessanssin Suomeen saapumista ja Suomen aateliston syntymistä linnan loistokkuuden yhteydessä. 

Turun tuomiokirkon ja linnan nationalistinen tarkoitus on julistaa sitä, että korkeampi sivistys on täällä omaa suomalaista "tietotaitoa ja osaamista". Se on kuitenkin kulkeutuneet Suomenniemelle Ruotsin kuningaskunnan ja Venäjän keisarikunnan "ruokkimana ravintona". Eniten tähän vaikuttivat Suomenniemen rannikolle syntyneet ruotsalaiset "siirtomaakaupungit" ja niiden puutalocitykulttuuri. 

Myös "lakeuden renessanssi" (esimerkiksi klassistinen fooninki) on kulkeutunut ruotsalaiselta rannikkokaupunkiseudulta maatalousvaltaiselle lakeudelle, jossa maatalousvaltaisessa sisämaassa ei syntynyt koskaan aatelistoa.        

*

Käsitys historiasta on ollut jatkuvassa muutostilassa ja sitä se tulee olemaan ikuisesti. 

Mitään lopullista "historiatotuutta" ei voi kirjoittaa kukaan koskaan mistään. 

Jokainen vapaa yksilö voi vain muodostaa oman käsityksensä menneisyydestä ja historiasta ja kirjoittaa omia historiateoksia. 

Ne ovat yhtä arvokkaita kuin on kenen muun tahansa vapaan yksilön kirjoittamat menneisyyskuvaukset. 

Ja jos ajattelee, ettei historiaa ole olemassa, voi jättää kirjoittamatta menneisyydestä. Myös se on oikea ja arvokas ratkaisu.     

*

Kirjoitin Turussa usein paikan kulttuurista, myyteistä sekä turkulaisesta mentaliteetista sanomalehtiin. Esimerkiksi Aamuset-lehti julkaisi 23.5.2007 siihen liittyvän uutisen toisinajattelustani otsikolla "Turgu enen Åboa". Turku on alun perin vanha virolais-venäläinen kauppapaikka. Tästä on olemassa vahvoja arkeologisia löytöjä.  

Myöhemmin Loviisan Sanomain (LS) toimittaja haastatteli minua "Lapinjärven mummonmökillä" ja teki lehteen uutisen "Myyttien kaataja asettuu Lapinjärvelle" (Loviisan Sanomat 18.11.2008). 

Vaikka tuossa LS:n kirjoituksessa on muutama ns. "asiavirhe", se kuvaa hyvin käsitystäni Turun kulttuurista ja myytistöstä.  

*

Turkulaiset ovat kuitenkin tänä päivänäkin (kuten aina ennenkin) sisäänpäin kääntyneitä ja uppiniskaisia. 

Taipumus avautua ulospäin (tuntemattomille) ja uudistua ihmisenä on turkulaisille tuntematon asia. 

Turku ei ole "Pariisi".

*

Turkulaiset eivät ole olleet koskaan pääkaupunkilaisia (Turkukin oli ennen vuotta 1808 osa Ruotsia), mutta he ovat muka menettäneet pääkaupunkiasemansa Helsingille.

Helsinki on turkulaisten mielestä aivan liian suuri "kivikaupunki". 

Turkulaisia hirvittää joutua keskelle Helsinkiä. Kun turkulaisdelegaatio käy ystävyyskaupunki Pietarissa turkulaiset kiertävät kehä kolmeakin kauempaa Helsingin ohi.  

Koska tämä turkulaisten kompleksi pohjautuu vanhaan myyttiin sen ei saisi antaa vaikuttaa Turun nykyarkeen. Mutta tuo myytti elää ja vaikuttaa. 

Turkulainen on aina turkulainen ja pysyy ikuisesti turkulaisena.

*

"Turun kulttuuripääkaupungin 2011 jälkeisestä "Turun avantgardesta" puhuminen on pintakiiltopuhetta (tarinaa päällä näkyvästä muodosta) ilman "konkreettista ja uutta henkistä sisältöä". Turku ei ole muuttunut tai uudistunut sisältä päin lainkaan.

Monet turkulaiset kuvittelevat kuitenkin muuttuneensa vuoden 2011 aikana aiempaa sivistyneimmiksi ja paremmiksi ihmisiksi.   

Laskekaa nyt turkulaiset nokkanne lopultakin alas maahan. 

Eikä "Turun tautikaan" ole hellittänyt yhtään.  

*

Turun kulttuuripääkaupunkivuosi 2011 valmisteltiin samalla positiivisuusmarkkinoinnin periaatteella kuin toteutettiin Neuvostoliitto ja toteutetaan parhaillaankin nationalistisen valtiolaitoksen ylläpidossa. 

Siinä pyritään massoittamaan koko omahyväinen kansakunta yhden ainoan oikean "perussuomalaisen" aatteen ympärille ja luodaan massalle yksi ainoa "kaikille yhteinen isänmaallinen todellisuus". 

Militarismi pyritään siinä kohottamaan suurimmaksi arvoksi.

Ylimmän vallan tuossa systeemissä kaappaa itselleen valtaeliitti, joka alkaa "edustamaan kansaa". Tämä tapahtuu tietysti kulissien takana eliitin kabineteissa ja niin ettei kansa sitä huomaa. 

Eliitti alkaa suosimaan piilopaikoissaan "sopivia kansalaisia" ja syrjii samaan aikaan "sopimattomia kansanryhmiä". 

Pahimmat "häirikköyksilöt" karkotetaan Turusta. 

"Hyvästä positiivisesta kansamassoittumisesta" kieltäytyneitä eksistentialistisia vapaita yksilöitä aletaan ennen karkottamista kuulustelemaan ja kiduttamaan.     

Pahimmassa tapauksessa eksistentialismi leimataan terrorismiksi ja eksistentialisti terroristiksi. 

*

Turussa nimettiin aluksi (2000-luvun alussa) kuumeisesti Turun kulttuuripääkaupungin suuruudet (kirjailijat, kuvataiteilijat jne.) ja työnnettiin syrjään kaikki pikkutekijät ja ns. "räksyttäjät". 

Kaikki Turusta löydetyt suuruudet olivat kuitenkin pienuuksia. 

Mutta aivan ensimmäiseksi perustettiin säätiö (Säätiö 2011). 

Säätiöjärjestelyllä varmistettiin (samalla tavalla kuin tehdään puoluejärjestelyssä) se, että projektista tulee ihan varmasti valtaeliitin hanke mihin kansalaiset eivät pääse osallistumaan ja vaikuttamaan.  

Kulttuuripääkaupunki-hankkeeseen kytkettiin myös Turun kaikki valtainstituutiot ("tietotuotantotehdasta" eli yliopistoa myöten). 

Myös paikallinen media (neljäs valtiomahti) "ohjeistettiin" pitämään huolta siitä, ettei julkisuuteen ilmesty "säätiörauhan aikana vääriä ja haitallisia mielipiteitä".  

Kaikenlainen toisinajattelu kiellettiin. Siis "turpa kiinni". 

Tällä kaikella estettiin "ulkopuolisten" (arjen tavallisten kadunmiesten) sekaantuminen valtaeliitin "hyvään hankkeeseen". 

*

Turun kulttuuripääkaupunkiprojektilla 2011 tähdättiin Turun taudin "likapyykin pesuun". 

Eräs Turun taudin aktiivisimmista juoksupojista lausahti alkuvalmistelun jälkeen, että "tämä ei riitä". Hänen mielestään Turussa piti tehdä vielä paljon enemmän kaikkea ns. "hyvää" (Turun kuntaorgaanin ja bisnesmaailman huonon maineen kirkastamiseksi). 

*

Tuossa likapyykin pesussa oli kyse "joustavan menettelyn" pohjalta toimivan Turun taudin näkyvistä häivyttämisestä ja  Turun uudesta "joustavasta kirkastamismenettelystä 2011".       

Paikallinen media sensuroi Turun kulttuuripääkaupunkivuoden yhteydessä katkeamatta mielipidekirjoituksia. 

Minun laatimia mielipidekirjoituksia sensuroitiin puolisen sataa.

Koska säätiöjohtoinen Turun kulttuuripääkaupungin valmistelu oli vuosikausia epädemokraattinen ja monin kohdin kuntalain vastainen kantelin hankkeesta oikeuskanslerille (kts. Turun Sanomat 23.10.2009, kantelustani oli myös TV :n alueuutisissa 23.10.2009).       

*

Heti tuon jälkeen minut leimattiin toisinajattelijaksi, syyllistettiin, pidätettiin ja karkotettiin lopuksi Turusta. 

Heti Kanta-Kauhavalle keväällä 2011 tultuani minut toivotettiin lakeudella tervetulleeksi sanomalla "me emme tarvi muita". 

Vaikka en tuntenut tuossa vaiheessa juuri lainkaan Kauhavaa kirjoitin ja kuvitin heti ensimmäiseksi alkukesällä 2011 pienen julkaisun "Kauhavan kuva" (ISBN 978-952-67631-0-1).  

*

Syvennyin noiden ikävien valtapelikokemusten jälkeen Kauhavalla taiteeseen ja eksistentialismiin. Yritin unohtaa koko Turun. 

Kauhavalla törmäsin hyvään ja huonoon. Parasta Kauhavalla on luonto ja linnut, huonointa luonnon riistäminen ja itsekäs hyväksikäyttö (luuytimeen asti). 

Havaitsin myös, että Kauhavan valtaeliitti on synnyttänyt ikioman "Kauhavan taudin". Sairasta valtapeliä pyörittää Kauhavalla pääasiasa paikallinen klikki, jolla on taskussa keskustapuolueen jäsenkirja. 

Kotona isäni ja setäni, Maalaisliiton kansanedustaja Hannes Paaso, olivat innokkaita keskustalaisia. Tämä sekä Turun valtuuston keskustalaisiin tutustuminen aiheutti minussa romanttisen kuvitelman keskustapuolueesta "inhimillisenä vallankäyttäjänä". Tämä käsitys romahti kuitenkin kasaan Kauhavalla keskellä "maalaisliiton kohtua" (Santeri Alkio vaikutti Laihialla). 

Opin ymmärtämään, että Suomen keskusta (entinen Maalaisliitto) suosii eniten hyväosaisia ja rikkaita ja että puolue kokee vieläkin "köyhälistön" yhteiskunnallisena ongelmana.     

*

Kaupunkisuunnittelijan hyviä ammatillisia periaatteita (yliopistokoulutus) sai toteuttaa Turussa vain harvoin. 

Törmäsin siksi Turussa 1980-luvun lopulla heti Turun tautiin. Liityin siksi poliittisiin vihreisiin ja minut valittiin kahden tuhannen äänestäjän voimalla suoraan valtuustoon. Vihreiden valtuustopaikat nousivat samalla yhdellä iskulla yhdestä seitsemään. 

Kirjoitin Turussa vuodesta 1991 lähtien omakustanteita Turun taudista (vihreät ja valkoiset vihot). Vuonna 1994 kirjoitin julkaisut "Vallan vankina" ja "Minän filosofia". Siirryin tuohon aikaan käsittelemään enemmän luontoa, taidetta ja yhteiskunnallisia kysymyksiä.

2000-luvun alussa aloitin "Turun kuva"-sarjan kirjoittamisen, se liittyi aluksi lähinnä Turun virallisen historian "tarkistamiseen". Arvostelin tuolla sarjassa myös poliittisia vihreitä. Siirryin usein aivan uusiin aiheisiin. 

Tuo aika merkitsi minulle uusien suuntien etsimistä maailmassa olemisessani.   

*

Kauhavalla havaitsin, että omakustanteeni ("Kauhavan kuva" -sarja, "Etelä-Pohjanmaa"-sarja jne.) joutuvat jostakin syytä pääkirjaston alimpaan laatikkoon. 

Seuraavaksi haastoin "Suomen kuva"-kirjoitussarjallani koko suomalaisen yhteiskunnan keskusteluun ja väittelyyn. Nationalistinen ideologia ja liike joutavat siinä roskakoriin.  

Parhaillaan nationalistinen valtiosysteemi tekee kuolemaa ja uusliberalistista kapitalismia köytetään uudella tavalla niin, että "alati kasvava hirviö" voi niellä kitaansa koko tähänastisen kapitalismin. 

Maapallon laajuinen kansainvälinen muutos ja uudistuminen antoi aihetta pohtia myös uusien globaalien puolueiden perustamista sekä "vapaiden yksilöiden maailmanvaltiota".     

*

Koska Turun kulttuuripääkaupunkiprojektissa 2011 oli kyse myös valtaeliitin suosiman "Maan tavan" suhteen ja kannalta ns. "hyvästä hankkeesta" eurooppalaiseen Turun kulttuuripääkaupunkiprojektiin sidottiin myös koko Turun seutukunta ja Suomen valtio-orgaani.

Hankkeella ei markkinoitu maailmalle "puhtaan kirkkaana valona" ainoastaan Turkua, vaan myös koko Suomea. 

"Hyvähankkeinen turkulainen neuvosto-liitto" tuli näin valmiiksi.

Tästä kaikesta seurasi kuitenkin lopuksi (vuoden 2011 jälkeen) hirveä krapula ja kirvelevä jälkivaikutus.

*

Olin kirjoittanut Turun Ylioppilaslehteen tuota krapulaa "ennustaneen" kirjoituksen (mikä ihme kyllä julkaistiin Turun yo-lehdessä).   

Turun krapulan saattoi todeta jokainen viimeistään kun valtiovalta vaati projektin päättymisen jälkeen Turun kaupunkia palauttamaan miljoonia kulttuuripääkaupunkiprojektissa "väärin käytettyjä" valtion rahavaroja. 

Nyt alkoi vuoden 2011 jälkeinen "kirvelevä jälkivaikutus". Kiista on vieläkin (2017) ratkaisematta.

*

Turun vanhan "vapisevan kaupunkiytimen" ympärillä kiemurtelee "turkulaisten ikiomana hirttonaruna" betonimöykyistä kasattu monikulttuurinen lähiökehä. 

Tuo hirttoköysi ei tule antamaan turkulaisille armoa. 

Tuo köysi voi vain kiristyä koska turkulaisilla on vahva perinteinen taipumus syrjimiseen ja rasismiin. 

*

Eduskunnan nykyinen perussuomalainen puheenjohtajakin (PS) on noussut valtaan Turun Varissuolta, Suomen maahamuuttajarikkaimmalta asutuskeskittymältä maahanmuuttajavastaisuudella. 

Suomen nykyinen hallituskin (sen pääministerinä on keskustalainen miljonääri Sipilä) on maahanmuuttajavastainen. 

Suomen hallitusta on kritisoitu varsinkin pakolaisten mielivaltaisesta palauttamisesta Suomen turvapaikkakeskuksista sotaa käyviin "kotimaihin".

*

"Tuppukylä-Turku" (rahalla isoksi paisutettu pikkukaupunki) yrittää nyt suurennella keskustan uusilla pronssipatsailla "metropoliksi asti", mutta Turku ei ole ollut koskaan Prahan kaltainen isojen kansainvälisten tapahtumien keskus.  

"Perus-Turku" on ollut vanha "hirsihökkeleiden tuppukylä". Sen jälkeen Turussa on rakastettu aina eniten "syntistä rahan hajua".

*

Turkulaiset ovat itserakkaita ja arkoja. 

Uudistumiseen sisältyvä muutos ja toisenlaisuuden suvaitseminen saa turkulaiset "kauhun partaalle". 

Kun turkulaiset lähtevät Helsinkiin, "suurentelu ja meteli" on kova mutta kun turkulaiset ovat palaamassa takaisin Turkuun he vaikenevat ja kutistuvat kääpiöksi jo kauan ennen Turkuun paluuta. Varsinkin Helsingistä Turkuun palatessaan. 

Hiljaisuus on Turun junassa ja bussissa tuolloin suorastaan "korvia repivää".   

*

Turun kauppahalli on "turkulaisten halli" vieläkin.

*

Kun kävelin pitkin Turun katuja ja katselin kaikkea ympärillä näkyvää, tunnistin joka mutkan ja kulkupinnan kallistumisen sekä muistin hyvin se, kuinka tämä kaikki oli kymmenen vuotta sitten "todellisuuttani". Koin olevan osa tuota kaikkea. 

Mutta "todellisuus" ei ole ainoastaan "ketjumaisuutta", jossa aistii paikkoja.

Todellisuus on "kuminauha".

"Turkulaistenkin todellisuudet" ovat nykyisin aivan uudessa tilanteessa. Ja kolmenkymmenen vuoden päästä "turkulaistenkin todellisuudet" ovat taas kerran täysin uudenlaisia.

* 

Minussa heräsi myös kysymys siitä, mikä on "Turun taudin alkuperä?". 

"Turun taudin alkuperä" poikkeaa suuresti agraarisen "Kauhavan taudin alkuperästä".  

"Turun taudin alkuperä" liittyy 1500-luvun Italia-myytiin sekä siihen kun Juhana-herttua heitti ennen avioliittoa Katariina Jagellonikan kanassa väliaikaisen jalkavaimonsa linnasta lapsineen ulos sekä myrkytti sen jälkeen uuden italialaistaustaisen vaimonsa kanssa arsenikilla kuninkaana toimineen Erik-veljensä. Sitä ennen Erik pahoinpideltiin vankilassa vammaiseksi asti. Tämä kaikki tapahtui mafiamaisesti valkoiset hanskat kädessä.  

Myrkytysteoria vahvistettiin 1950-luvulla Ruotsissa tehdyssä laboratoriokokeessa (kts. Lars-Olof Larsson, Arvet efter Gustav Vasa, 2005), mainitsen tämän seikan "Turun kirkkoaika" -julkaisussani (Turun kuva 2. osa) sivulla 12. Myrkyttäminen kuului tuohon aikaan poliittiseen valtapeliin aivan yleisesti. Erikin ruumiista löytyi arsenikkia.  

Nationalistisessa myytissä kuvattu "Turun linnan kulta-aika" oli täysin päinvastaista aikaa,  julmaa valtariitaa, mafia-aikaa.

*

Jos taideteosten alkuperä liittyy ihmisenä olemiseen sekä siihen miten koetaan "todellisuus" (vrt. Heideggerin "Taideteoksen alkuperä" 1935–36) "modernin Turun taudinkin alkuperä" täytyy liittyä samantyyppiseen ilmiöön.

Kyse on "todellisuuskäsityksestä".

Niin sanotussa nykyajan Turun taudissa ei ole kyse yksinkertaisesti "virka- ja liikemiesten pahasta jäljestä" vaan Turun taudissa on kyse myös paikan kansanluonteesta.

Paikan henkinen yleisrakenne, kulttuuri, mentaliteetti ja paikan ilmapiiri vaikuttaa myös Turun taudin ilmenemiseen. 

Turunkaan tautia ei olisi ilman turkulaisten omaksumaa paikallista kulttuuria ja myytistöä. 

*

Koti on Turun "modernin taudin sylttytehdas". 

Yhteiskuntahan perustuu vuorovaikutukseen. Demokratia (kansanvalta) on se eräs muoto. Edustuksellisessa demokratiassa aikuiset ovat saaneet oikeuden valita yksilöinä edustamaan toisia henkilöitä jäseniksi edustuksellisiin vallankäyttöelimiin. 

Vallankäyttöehdokkaat valitsee organisoitu valtapuolue

Äänestäjien omat käsitykset sekä omaksuma kulttuuri ja myytistö vaikuttaa siihen keitä he haluavat edustuksellisen vallan käyttäjiksi. Äänestäjien valitsemat vallankäyttäjät heijastavat heidän (paikallisen väestön) arvomaailmaa. 

Jos uskoo kuvitteellisuudessaan voimakkaaseen henkilöön vallankäyttäjänä, uskoo "messiasjohtajuuteen". Tuolloin kannattaa katsoa myös itseä peilistä. 

Turkulaiset etsivät aina "messiastaan".

*

Millainen kulttuuri ja kansanluonne Turussa vallitsee? Mitkä ovat sen peruspiirteet?

Turkulaisen kulttuurin alkuperä liittyy Lounais-Suomen maaseutukulttuuriin. Tämän voi havaita parhaiten Turun murteesta ja "turkulaisten kierosta kansanluonteesta". 

Nykyisten turkulaisten esivanhemmat ovat usein Turun tehtaisiin töihin tulleita köyhiä maalaisia, jotka aloittelivat kaupunkikulttuurin alkeiden opiskelun. 

Turku oli heti toisen maailmansodan jälkeenkin lounaissuomalaista maaseutukulttuuria väkevästi heijastanut pikkukaupunki.   

*

Turkulaiseen kulttuuriin ja myytistöön kasvetaan kotona. Kotona opitaan siinä myös monia mafiamaisia tapoja, mutta siinä ei ole kyse italialaisen mafian kaltaisesta kulttuurista.  

Italia on Turun kulttuurissa suuruusmyytti, ei mitään muuta. 

Samaa myyttiä kehutaan tänä päivänäkin "Turun yhtenä todellisuuselementtinä", mutta sitä ei ole konkreettisesti olemassa. 

Firenzessä turkulaisilla ei ole muuta tekemistä kuin hävetä alemmuuskompleksiaan.  

*

Aurajoen Siniset venetolpat eivät tee Turusta Suomen VENETSIAAKAAN. 

Alvar Aallon hengenheimolaisen Erik Bryggmanin (1891-1955) oli myös nuorena "klassisti-funktionalisti". 

Bryggmanin piirtämä (Turun kävelykadun varrella sijaitseva) portaikko-aukko kohti Betel-kirkkoa kellotornineen (tornin mauton paksuntaminen pilasi alkuperäistä tunnelmaa pahasti) on pieni romanttinen Italia-jäljitelmä. 

Se yhtyy kylmäjärkiseen funkkikseen keskellä keskustan tylsää betonikerrostalomössöä. Noiden betonilaatikoiden alla on murusia lähes tuhansista puretuista puutaloista. 

Suomalaiset ovat varastaneet kaiken "neroutensa" ulkomailta. 

Esimerkiksi Marimerkon estetiikka on varastettu matkimalla Muranon lasin värillisiä nauhoja.

Kupittaan savesta kannattaisi turkulaisten olla kokonaan vaiti.

*

Pietarin taideakatemian arkkitehtiprofessori Juri Kourbatov kysyi minulta kerran: "mitä mieltä olet Jukka, oliko Bryggman postmodernisti?"

Perusturkulainen Bryggman oli äärettömän varovainen ja konservatiivinen. Hän vetäytyi toimistossaankin takahuoneeseen, omaan yksinäisyyteensä. 

Bryggmanin vastakota on "täysillä avautuva moderni anarkisti" joka työntyy voimalla muiden ihmisten joukkoon uudistamaan maailmaa ihan konkreettisesti.  

*

"Oliko Bryggman postmodernisti?" Ennen kuin tuohon kysymykseen voi vastata jotain täytyy filosofoida siitä mitä kaikkea termi "moderni" voisi tarkoittaa ja mihin kaikkeen termillä "postmoderni" voisi viitata.  

Tässäkään seikassa ei voi löytyä yhtä "kaikille yhteistä todellisuutta" (vastausta). 

"Todellisuuksia" on yhtä monia kuin on ollut ja on parhaillaan eläviä ihmisiä maapallolla. 

*

Turkulaiset ovat mieleltään hentoja, säikkyjä ja arkoja. 

Mutta ohuen lasin lailla murtuvan itsetunnon omaavilla turkulaisilla on paksu jääräpäinen taipumus nostaa ylpeästi nokkansa ylös korkeuksiin. 

Myytti eurooppalaisista kulttuuripääkaupunkilaisuudesta voimisti tuota turkulaisten sisäistä ristiriitaa entisestään. 

Mutta turkulaiset eivät toiseksi ja muuksi muutu "vaikka voissa paistaisi". 

*

Nuoret turkulaisnaiset esiintyvät kesällä usein ohuissa läpinäkyvissä vaatteissa mutta siihen ei pidä kompastua. 

Pietarilaisnaisten pukeutumiskulttuuri muistuttaa hämmästyttävästi samaa ilmiötä.  

Turkulaisuus on usein "pintakiihottamista" ja "suurta liehumisteatteria" minkä tarkoitus on karkottaa läheltä "ulkopuoliset" jotta voi sulkeutua täydellisesti omaan kuoreensa. 

*

Muoto on aivan eri asia kuin sisältö. 

Vaikka olisi kuinka kiiltävä päältä sisältä voi olla täysin läpimätä. 

Vaikka Turussa on sata erilaista kulttuurista vähemmistöryhmää, Turussa kaikella on vahva taipumus tulla yhdeksi turkulaiseksi uppiniskaisuudeksi.  Turkulaiset ovat pohjimmiltaan itäisiä, he myös rakastavat (vaikkakin salaa) eniten itää. Tämä paljastuu turkulaisten kirkuessa katkeamatta täysillä ääneen läntisyyttään.

Kaikkien nationalismimielisten suomalaisten alkuperä on "ryssä". 

Tämä koskee myös turkulaisia, monilla turkulaisilla on DNA:ssa aimo annos "ryssää". 

Turkulainen puhe Hansan "kloosikulttuurista" on hölynpölyä.   

*

Turussa asuu onneksi myös "konkreettisesti anarkistisia" nuoria. 

Valtaosa turkulaisradikaaleista on kuitenkin pelkkiä keinotekoisia "muovianarkisteja", heille on tärkeintä pelkästään "esittää radikaalia". 

 

2. Maaseutuhenkisten kauhavalaisten arki paljastaa monessa heidän agraarisen arvomaailmansa ja myytistönsä. 

Kauhavalaiset ovat kuin yhtä maatilakeskusväkeä. Siinä seurataan tarkkaan toinen toista ja mitään ei jätetä huomaamatta. 

Liikkuessaan kauhavalaiset tietävät myös ilman virallisia ohjeita ja määräyksiä (kuten liikennemerkkejä) miksi ja missä kohtaa toista täytyy väistää.  

*

Kanta-Kauhavan entisen kirkonkylän kohdalla on korkean teräksinen ristikkomanistorni, sen yläreunassa luki Kauhavalla muutettuamme: "Tervetuloa Kauhavan kaupunkiin". 

Muutaman askeleen päässä tuosta paikasta on viljeltyjä peltotilkkuja. 

Nuoret pörräilevät traktoreilla keskellä "kaupunkiaan". Talvella pitkin jokea,  peltoalueita ja teitä on vilissyt lumiskoottereita. Taivaalla (aivan matalalla) on jyrissyt vuosikymmenet korvia repiviä sotilassuihkukoneita. 

Kauhava oli sekoitus rauhanomaisuutta ja vihamielisyyttä, siviilielämää ja militarismia, ikivanhaa maatalousvaltaista kulttuuria ja moderneja kaupunkikulttuurista kulkeutuneita tyylejä. 

Teollista aika ja kaupunkikulttuuri on jättänyt irrallisia jälkiä maatalousvaltaisen Kauhavaankin. Mutta henkisellä tasolla kauhavalaiset elävät omaa outoa aallonpituutta.

*

Kauhavalaisia näkee keskustaa aina yksittäin. 

Kanta-Kauhavan "keskustabulevardilla" ei näe koskaan (lukuun ottamatta häitä ja hautajaisia) liikkuvan kantaväestön sosiaalisia ryhmiä.  

Keskustassa on saanut myös "etsimällä etsiä" yhtä penkkiä mihin istuisi. Eihän "kartanollakaan" ole penkkejä muualla kuin sisällä tuvassa.

*

Poikkeus vahvistaa kuitenkin säännön: joskus keskusta-alueella vilahtaa köysin sidottuja palvelutalon asiakkaita taluttavia ryhmä. 

Ainostaan uuden vastaanottokeskuksen (entisen kasarmin) Lähi-idän pakolaiset liikkuvat kulttuurisista syistä johtuen jatkuvasti ulkona ryhmissä.  

Kanta-Kauhava ei ole bulevardien metropoli-Pariisi. Eikä Seinäjokikaan ole "Pohjolan Pariisi".

*

Kauhavalaisyksilöt liikkuvat usein samaa rataa pitkin. Ja tavallisesti samalla myös samaan kellonaikaan. 

Monet kauhavalaiset liikkuvat pakkomielteisesti joen suuntaisesti mutkittelevilla vanhoilla maanteillä (kuten eteläpohjalaiset aina ennenkin) erehtymättä kulkuvälineellään yllätykselliseen moderniin oikotiehen.  

*

Kauhavan keskustaa kiertää useita autoliikenteen kehäväyliä. Eräässä kohtaa tuon pääväylästön katkaisee (poikittainen katu) väistämisvelvollisuutta osittava kolmio (liikennemerkki). 

Kyseinen liikennemerkki on pystytetty aikoinaan armeijan takia. Tuo merkki on samalla syvä kumarrus Suomen sotavoimille. 

Kasarmin upseeristo on voinut mennä siksi konjakkihöyryisenä upseerikerholtaan suorinta tietä keskustan ainoan kapakan baaritiskille pitkäripaisen eteen.  

Mutta vaikka lentosotakoulu on lakkautettu ja alueella toimii nykyisin "ulkopuolisten, tänne kuulumattomien ihmisten" pakolaisten vastaanottokeskus kauhavalaiset eivät ole rohjenneet vaihtaa tuota kolmiota uuteen paikkaan. 

*

Se, että "kauhavalaaset" sanoo muutokselle ja uudistumiselle "EI", todistaa siitä, että maatalous- ja maaseutuvaltaisuutta korostavalla seudulla vanhan myytit eivät uudistu ja että "uutta todellisuutta" ei synny.  

Vaikka kauhavalaiset ylistävät koko ajan vanhaa käsityöperinnettä, he ovat samaan aikaan konehulluja. Alueen omakotitalojen pihoilla pörrää siksi usein nurmenleikkuurobottikin.

*

Samaan aikaan köyhimmät ihmiset kiertelevät kävellen, rollaattoreilla ja polkupyörillä yhtä ja samaa rataa samaan kellonaikaan etsien roskapönttöihin ja maahan heitettyjä tyhjiä oluttölkkejä.

Köyhyyden näkyvää läsnäoloa ei voi olla huomaamatta "Kanta-Kauhavan kirkonkylässä".

*

Kapitalistis-teollinen yhteiskunta on johtanut viimeksi hyvin suuriin yhteiskunnallisiin ja valtiollisiin muutoksiin sekä moniin isoihin murroksiin ihmisten arjessa. 

Kapitalistis-teollisen tavaratulvan ja bisneksen pyöriessä muodot ja tyylit ovat nyt jatkuvassa muutoksen tilassa. Mutta kukaan ei "tiedä" sitä mihin kaikki on johtamassa.   

Kaikista uusin kehitys on merkinnyt kansainvälisen toiminnan jatkuvaa laajenemista ja tiivistymistä. Siinä ylikansallinen talous heiluttelee nationalistisia kansallisvaltioita  ja valtiot joutuvat tekemään yhteiskunnissaan katkeamatta ns. "rakenteellisia uudistuksia" pysyäkseen yleistyvän kansainvälisen kehityksen kyydissä. 

Kansainvälistyminen heijastuu suljetun nationalistisen valtion tasolle saakka. Tuon muutosprosessin jäljet tuntuvat rajuimmin maatalousvaltaisilla seuduilla kuten Kauhavalla.

Siksi vastarinta kansainvälistymistä vastaan on kovaa. 

*

Esimerkiksi maatalousvaltaisen Kanta-Kauhavan liittyminen suurkuntauudistukseen, lentosotakoulun lopettaminen, rautatieyhteyksien hekentyminen sekä kunnantalon ja koulukeskuksen purkaminen johtuvat suurimmaksi osin kansainvälistymiskehityksestä.

Toiseksi tuo muutos ravistelee agraaris-regionalistista kulttuuria ja myytistöä.

Tapahtunut muutos on johtanut siihen, että Kauhavalla on kehittynyt "vääristynyt logiikka", jossa ilmiöt ja asiat ymmärretään eri tavalla kuin muualla Suomessa. 

Esimerkiksi moderni lainsäädäntöön kirjattu rakennussuojelu ja luonnonsuojelu ovat Kanta-Kauhavalla sisällöltään tarkemmin tuntemattomia seikkoja. 

*

"Kauhavalainen säilyttäminen" merkitsee "vanhan silleen mätänemään jättämistä". 

Rakennetun ympäristön ja miljöön suojeluarvoista ei Kanta-Kauhavalla puhuta koskaan mitään koska tuo kysymys on heille täysin tuntematon.    

*

Olen kuullut Kanta-Kauahvalla tämän lisäksi monia muitakin aivan kummallisia asioita. 

Kanta-Kauhavalle on esitetty esimerkiksi "taajamametsuri", jonka tehtävä olisi kaataa moottorisahalla kokonaisia keskusta-alueita puista. Siis samalla tavalla kuin kaadetaan metsätaloudessa talousmetsää.   

Keskellä Kanta-Kauhavan entistä "kirkonkylää ja kaupunkia" yksi iso julkinen leikkipaikka. Sen yhdellä sivulla on viljelty pelto, mikä vaikuttaa välillä ihmisten terveydelle vaaralliselta ratkaisulta.

Kun Lapualle oli saatu kaupunginarkkitehti, hänen ensimmäinen päätehtävänsä oli "häätää" lehmät Lapuan keskusta-alueelta.   

Tämä liittyy samalla maatalouselinkeinoa ja maatalouskulttuuria korostaneen valkoisten talonpoikien (sisällissota) ja Lapuanliikkeen (sisällissodan jatkosota) historiaan. 

Talonpoikaisjoukot taistelivat kivääri kädessä teollista ja kaupunkimaista kulttuuria vastaan. 

*

Lakeuden maakuntalehti Ilkassa on katkeamatta tuon mielipidekirjoituksia "vapaata luontoa" vastaan luonnon hävittämiseksi ja hyödyn irtioton (eli rahastamisen) hyväksi. 

Uhkaileva nimimerkki "Kirveellä töitä" kirjoitti kirjoituksen "Kurjennevan pesäkiista", mikä liittyy kalasääsken pesintään soisella "turvetuotantoalueella" (Ilkka 20.7.2017).  

*

Kanta-Kauhavan wanha keskusta heijastaa valtaosin maatalouskulttuurista perinnettä.  

Olen kuullut Kanta-Kauhavalla ainoastaan kerran sen, kun joku asukas huutaa ääneen, että "taas kerran puretaan vanhaa Kauhavaa".

Viimeksi näin sen, kun "puukkotehtailija Järvenpään" kotitalon pihapiiriin sisältynyt ulkorakennus purettiin maan tasalle, vaikka se olisi ollut suojelun arvoinen rakennus. 

Tuota ennen samalta pihalta on purettu useita muita rakennuksia (paja jne.).

*

Kangas-Annalaan tehtiin uusi maantie ja pitkä betonisilta keskelle kansainvälistä lintujensuojelualuetta (IBA) mutta nyt kyseiseltä aluetta pidetään väestön kokoontumispaikkana (siioninvirsiä lauleskellen) hiiskahtamatta mitään lintujensuojelusta.

Kanta-Kauhavalla tarvittaisiin vieläkin valtiollista lakia ja määräyksiä valvovaa nimismiestä. 

*

Kun Suomen itsenäistymisen jälkeen alttiin puhumaan kansallisen rakennusperinteen säilyttämistä Kauhavalla huomio kääntyi Kosolanmäkeen. 

Valtiollisesti pahasti myöhästyneenä perustettu Kosolanmäen ulkoilmamuseo merkitsi rakennussuojelun keskittämistä yhteen paikkaan. 

Kosolanmäen museoalueen vieressä ja ulkopuolella purkamista ja uudisrakentamista on jatkettu vuosikymmenet. Siinä yhtyy "suojelu" ja uudisrakentaminen. 

Kosolan regionalistisen kotiseutumuseon muodostaminen merkitse sitä, että tuolle kukkulalle on rakennettu myyttiä kauhavalaisista itsestään. 

Mäeltä sijainneita taloja muutettiin ja muokattiin komeammaksi ja vanhoja hirsitaloja purettiin ja vietiin pois ja niiden tilalle tuotiin uusia hirsitaloja.

"Suojelutoimintaa" ei ohjannut asiantuntijuuteen pohjautunut konkreettinen rakennussuojelua, vaan kuvitteellisten myyttimaisemien rakentelu. 

Tuo merkitsi imagopeliä kauhavalaisen "elokuvakaupunkimaineen" hyväksi. Mutta Kauhavalta ei löydy edes ensimmäistä elokuvakameraa, elokuvaohjaajista puhumattakaan.  

Kauhavalaiset pitävät kyläänsä elokuvakaupunkina koska kameraryhmä on käynyt muutaman kerran kuvaamassa Kauhavalla. 

Kosolan ulkoilmamuseolla kaikki ruma on vaihdettu "komiaksi" ja kaikki paha on väännetty kansan suussa hyväksi. 

Samalla tavalla tapahtui Kauhava-Härmänmaan puukkojunkkariuden yhteydessä, kansanlaulajat veistelivät puukkoväkivallan suureksi sankaruudeksi. 

*

Maatalousvaltaisen Kanta-Kauhavan julkinen hallinto (myös kirkollinen hallinto) on toiminut aina yksivaltaperiaatteella. 

Kuntalaisten hallintoon ja suunnitteluun osallistuminen ei ole demokraattinen Kauhavalla tänä päivänäkään. Kanta-Kauhavan virkamiesjohto opettaa alamaisiaan pysymään maassa rähmällään. 

Kaikki toimii kauhavalla siten kuin paikallinen pikkuruinen yksinvaltaeliitti tahtoo.  

*

Kanta-Kauhavan nykyisen kuntadiktaattorin nimi on Suomen Keskusta.

Sen matemaattista valtapeliä harjoittaa pieni yksinvaltiasjuntta, "kauhavatautinen puoluejunttausosasto". 

*

Tyhjiä liiketiloja on nykyisin Kanta-Kauhavan keskustan joka sivulla. Mutta paikallinen väestö ei tiedä vielä sitä miksi niin on. 

Kauhavalla asukkaille ei kerrota koskaan mitään jo ennalta.  

Kanta-Kauhavan nykyinen keskusta, jossa sijaitsee tuon alueen kaikki tärkeimmät palvelut, on parhaillaan siirtymässä aivan uudelle alueelle. 

Tämä keskusta-alueen muutos on jo ainakin kolmas. Asukkaat eivät ole voineet koskaan siihen lausua, koska kuntaorgaanin valtaeliitti ei lähesty heitä. 

Nyt kun nykyisen keskustan toiminnallinen ja kaupunkikuvallinen kokonaisrakenne hajoaa taas kerran levälleen, se muotoutuu taas kerran "ties miksi ja millaiseksi".

Näin toimii Kauhavan hallintovalta. 

Sen suurin houkutin on "rahavalta" ei kuntalaiset.

Kanta-Kauhavalla on kuntalaisten huomioimista tärkeämpää pyrkiä yrittäjien rikastuttamiseen sekä paikan suurten puolueiden puoluekassojen paisuttamiseen. 

Edustuksellinen hallintovalta lupaa Kauhavalla aina kaikkea kanista mutta lopputuloksesta tulee täysin päinvastainen. 

*

Maaseutu- ja maatalousvaltaisella Kanta-Kauhavalla "kauhavalainen keskustauudistus" merkitsee "kulissit kuntoon" -porvarillista politiikkaa eli sitä, että kaikki vanha puretaan ja hävitetään maan tasalle viimeistä piirtoa myöten (Turun virassani harjoitin keskustauudistusta, jossa tutkitaan ensin kaikki säilyttämisen arvoinen).

Kun kaikki on purettu, alueelle rakennetaan totaalisen uutta Kauhavaa.

Kauhavalainen valtaeliitti haluaa maalta Kauhavasta "ulkopuolisille" kuntaorgaanistaan mahdollisen "Komian Kauhavan kiiltokuvan".

Köyhien tehtävä on pitää tämä valtapelin aikana turpansa kiinni, vaikka näkisivät mitä tahansa aivan järkyttävää. 

Ja kaikki arvostelijat leimataan suoraan kommunisteiksi. 

*

Samaan aikaan kauhavalaisilla maatilakartanoilla kaikki tavarat pannaan talteen ja maatila "SÄILYTETÄÄN ikuisesti puoliksi LÄPIMÄTINÄ". 

Syvyyspsykologit voisivat tutkia tarkemmin mitä kaikkea tämä paljastaa "KAUHUKAUHAVALAISESTA kulttuurista ja myytistöstä". 

Seudun "IKIOMA KOMIA" paikallislehdistö pitää huolen siitä, että näin on ja näin toimitaan ikuisesti Kauhavalla.

*

Kansainvälinen kapitalismi on tunkenut juurensa kaikkiin kansallisvaltion rakenteisiin. Ja kansainvälistä rahaa valuu samalla myös puolueiden kassoihin (päätöksentekopalvelurahana) ties kuinka paljon. 

Kauhavalla ei ole ollut ikinä omaa kaupunginarkkitehtia. Ainostaan pankinjohtajat ja varatuomarit saavat luvan toimia Kanta-Kauhavalla "kaupunginarkkitehteina" (parhaiten nuo "kehittämisjohtajat" ovat perehtyneet rahoittamiseen, sijoitustoimintaan ja kiinteistöbisnekseen).   

Kauhavan keskustaan nousee nykyisin sinne tänne "isoina torahampaina" korkeita tornitaloja symbolisina merkkinä siitä, että Kauhava on "kehittyvä kaupunkikunta".  

*

Suomen suurkuntauudistuksen pääideaan sisältyy ajatus siitä, että uusista suurkunnista tulee yhtenäisiä kokonaisuuksia. 

Suur-Kauhavaa hallinnoidaan ja suunnitellaan sitä vastoin siten, että kuntaliitoksen neljä kuntaa jatkavat elämänsä omina kuntina kuten aina ennenkin. Viimeksi on tehty samaan aikaan neljää keskustaosayleiskaavaa koska kuntaliitossopimuksessa luvattiin, että kaikkia keskustoja (Antti Kurvisen "kyliä") kehitetään tasapuolisesti. 

Mutta tämä ei voi toimia ikinä. Suur-Kauhavalle syntyy kuitenkin luonnonlakien mukaisesti yksi ainoa pääkeskusta. Kuntapalveluidenkin hajottaminen neljään entiseen kuntakeskukseen on mielipuolinen ajatus. Asukkaan matka noihin neljään palvelupisteisiin voi nousta sataan kilometriin.

Maatalousvaltaisen Suur-Kauhavan suurkuntauudistus makaa maassa rähmällään ja kirkuu täyttä kurkkua "mitään ei saa muuttaa". 

Muutos ja uudistuminen on kauhavalaisille yhtä tuskaa.

*

Kanta-Kauhavan yleiskaavallinen uudistaminen on kiireellinen ja se tulisi toteuttaa siten, että asukkaatkin voivat siihen vaikuttaa. Mutta niin ei ole tapahtumassa vaikka kaikki on muuttunut. 

"Muistelovitriinejä" on pystytelty innolla ja lähes "puolet" keskusta on purettu.  

Kauhavan keskustan palvelukeskuksen siirtymisen uuteen kohtaan käynnisti muutama vuosi sitten "kansainvälinen kapitalistinen raha". 

Uudelle keskusta-alueelle nousee ensimmäiseksi liikuntahalli, se istuu joka tavalla hyvin kauhavalaiseen nationalismikiihkoiluun ja urheiluhulluutteen. 

Enää puuttuu vain kunnallinen "sotilasampumarata".

*

Lapualle suunniteltu valtava "merisalohenkinen kauppakeskus ja asuntoalue" eli "Ideapark" tyhjentää toteutuessaan koko Lapuan nykyisen liikekeskustan. 

Lapuan vanhaa keskustaa on ehditty komistaa viimeksi monella eri tavalla. Mutta sillä tulee olemaan Raision keskustan kohtalo. 

Viereinen rahamylly jauhaa Lapuankin vanhan keskustan tyhjäksi. Ja Suur-Kauhavalle nousee kokon joukko omia vastaavia myllyjä. 

*

Jos kauhavalaiset osaisivat suunnitella ja rakentaa auton siihen tulisi neliön muotoiset renkaat. 

*

Lapuan Ideaparkin läheisyys (vain 10 km päässä Kanta-Kauhavasta) sekä Kanta-Kauhavan Etelärannan uusi omakotitaloalue (alueella asuu kunnan paksulompakkoisin keskiluokka uusissa omakotitaloissaan) sanelivat rahan voimalla Kanta-Kauhavan tulevan uuden keskustarakenteen. 

Siis segregaatiokin on hiipinyt Kauhavalle mutta siitä ollaan julkisuudessa vaiti.

Kun Kanta-Kauhavan keskustan uusi keskusta syntyy entisen taajaman päätori jää kauas sivuun ja keskustassa asuvat vanhukset uuvuttaa kuoliaaksi ylipitkät rollaattorimatkat omalta asunnolta uudelle komialle "IKEA-alueelle" (muutama vuosi sitten sanomalehdet kirjoittivat siitä, että tuolle alueelle on tulossa IKEA). 

Ikean sijasta Kanta-Kauhavan uudelle keskusta-alueelle, johon on rakennettu jo valmis uusi katu katuvaloineen, on tulossa ensimmäiseksi ABC-huoltamo sekä liikennemyymälä, ruokakauppa ja ravintola. 

Tuon jälkeen alueelle siirtyy taajaman nykyisestä liikekeskustasta iso joukko palvelupisteitä. Ensimmäisenä nykyinen S-market. 

*

Muualla Suomessa tällainen peli ei vetelisi". Ja "suuressa maailmassa" syntyy protestiliikkeitä "vääryyttä vastaan". 

Mutta kauhavalainen yleisö tuijottaa vastaavassa tilanteessa "orjamoraalisena maahan".

Mitä alhaammalla maassa rähmällään paikallinen kansa, sitä ylhäämmällä sitä edustava valtaeliitti.  

Kauhvalaiset eivät tunne edes Suomen lainsäädäntöä (MRL) ja siihen sisällytettyä osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa (rakennusasetuksen 30 §, vuorovaikutus, OAS) voidakseen sanoa ihan itse näkemyksensä tässäkin hankkeessa.   

*

Kanta-Kauhavan keskusta on tänä päivänä kuin sodan jäljiltä. 

Uuden keskusta-alueen lähellä on purettu mm. kunnantalo ja 1970-luvulla rakennettu suuri koulukeskus.  

Taidetalo on samalla alueella tyhjänä ja sen viereen rakennetaan parhaillaan uutta palvelutaloa. Eikä tietenkään pelkästään kunnan omin varoin.    

Ja paikallisen keskustapuolue-osaston puoluekassa on pullollaan rahaa, jolla aiotaan ostaa kansalaisten äänet seuraavissakin vaaleissa.

Ja Antti Kurvisen vaalimainoskuva sen kun suurenee. 

On se niin "komia poika".

*

Kansainvälistymisen edetessä murtuu yleensä "orjamoraalisena kansalaisena oleminen" ja sen korvaa "demokraattinen valmisteluun osallistuminen" sekä yksilöllinen vapausajattelu, jossa on keskeisintä "itselleen oleminen". 

Tämä ei kuitenkaan ole tapahtumassa patavanhoillisella maatalousvaltaisella sekä perhe- ja maatilakeskeisellä Kanta-Kauhavalla. 

Kauhavalaisten "perinteisen todellisuuden" kantavat pilarit murenevat kuitenkin säpäleiksi hitaasti.  

*

Romukoppaan on jo joutunut vanhoista paikallisista myyteistä, esimerkiksi myytti "ainutlaatuisen korkeatasoisesta kauhavalaisesta käsityötaidosta" sekä myytti Kauhavasta "elokuvakaupunkina". 

*

Koko eteläpohjalaisen "agraarilakeuden myytistö" murenee sitä mukaan kun lakeuden keskus Seinäjoki arkityyleissään kaupungistuu ja vaihtuu uudenlaiseksi työpaikka-alueeksi.  

Keskustapuolueen (entisen maalaisliiton) ja perussuomalaisten suuri suosio Kanta-Kauhavalla, kommunismista puhumisen kieltäminen sekä vasemmistolaisuuden ja vihreiden vastaisuus todistavat muutosvastarinnasta yhteiskunnan yleistä muutosta kohtaan. Keskeinen piirre tuossa muutoksessa on kansainvälistyminen. 

Vihreiden ja vasemmistolaisten pääsy Kauhavan valtuustoon ei näytä siksi onnistuvan.   

Tuo "muuri" on siksi murrettava.

*

"Kauhavalaisia sänkyjuttuja" olen kuullut vain muutamia. 

Mielenkiintoisin noista lausahduksista on sanonta "mitä serkumpi sen herkumpi". 

En myöskään tiedä onko heränneiden uskovaisten Kauhavallakin "maa yhtä likaista ja syntistä" kuin se on lestadiolaisessa Lapissa (kts. Timo K. Mukan romaania "Maa on syntinen laulu", 1969).

*

Lakeudella ei inhota ainoastaan homoja ja lespoja. Lisäksi maatilan omistajan ja tilan työntekijöiden "määräilijäisännän" rooli suhteessa naissukupuoleen on alistava. 

Länsimainen patriarkaalinen yhteiskunta synnyttää ja ylläpitää tässä yhteydessä koko joukon hyvin erikoisia naista alistavia ilmiöitä. 

Onko maaseutuvaltaisen lakeuden alistettu nainen ainakin jossakin mielessä "miehensä huora"?  

*

Lainsäätäjän säätämän avioehtosopimuksen tarkoitus on estää se, ettei toinen aviopuoliso pääse hyötymään avioliiton kautta toisen taloudellisesta varallisuudesta.

Miehen ja naisen välinen tasa-arvo koskee myös taloudellisia suhteita. 

Jotta miehen ja naisen välillä vallitsisi tasa-arvo naiselle täytyy maksaa samasta työsuorituksesta sama palkka kuin miehelle. Toiseksi naisten täytyy ottaa sama taloudellinen vastuu perheen aineellisesta ja rahallisesta toimentulosta kuin mies. 

Tässä suhteessa "maatilavaltainen omistajakulttuuri" on iso ongelma. Naisen paksu avainnippu "kartanolla" ei ole siinä tasa-arvon merkki vähääkään.   

Kauhavalla ei saa käsitellä "akkootten kans" miesten asioita. Ja uskovaisten ruokakupasta on turha etsiä yhtä pientä keskiolutta.   

*

Kauhavalaisten naisia ja piikoja kohtaan komentelevasti käyttäytyvien "äijjiitten" olisi syytä lukea Sartren naisystävän Simone Beauvoirin feminismi-kirjoituksia naisten syrjitystä asemasta arjessa ja yhteiskunnassa. 

*

Kun muutimme Turusta Kauhavalle, ensimmäinen työtehtäväni (ja samalla henkisesti raskain vaihe) oli tyhjentää ja hävittää tonttimme viiden rakennuksen sisätiloissa (päärakennus on nyt 37 vuotta vanha) lojuneet vanhat tavara- ja romuläjät. 

Ulkorakennusten sänkyjen ja sohvien joukossa vilisi hiiriä ja rottia.

*

Kauhavalaiset maatilakeskukset, "kartanot", muistuttavat usein kaatopaikkaa, koska kaikki keskukseen ajautunut tavara pyritään eteläpohjalaisen agraarikulttuurin mukaisesti säilyttämään. 

Kun noita tavaraläjiä tonkii ja hävittävää huomaa kuinka henkisesti raskasta on tehdä havaintoja toisten ihmisten arjesta ja menneisyydestä. 

Kauhavan vaakunasymboliksi sopisi parhaiten talikko.

*

Heti tällä asuinpaikalla tapahtuneen fooninki-tulipalon jälkeen 1980 rakennetun päärakennuksemme yksi komero oli naulattu nauloilla kiinni. 

Ja kun revin naulat irti ja avasin komeron oven, komero oli täynnä vanhoja vaatteita. 

*

Vasta monia vuosia tuon jälkeen siivouksen kuulin, että lakeuden (itsellisessä pienoisvaltiomaisessa) kartanokulttuurissa 

"kaikki säilytetään, mitään ei heitetä pois".  

Jos organisoidun valtion sisällä toimii tällaisia pieniä itsellisiä "törkyvaltioita valtiossa" se estää myös demokratian toteutumisen. 

Tätä kulttuuria suosiva poliittinen valta (Suomen keskusta) on myrkkyä valtiolaitoksemme ja sen kansainväliselle menestymiselle. 

Miksi suomalaiset ovat kuitenkin äänestäneet valeissa vuosikymmeniä alkiolaista "Maalisliittoa"?

*

Lakeuden katkeamaton itsekehuskelu perustuu pohjalaismyyttien viljelemiseen ja kauppaamiseen (pääasia tuossa touhussa on imagokilpailu ja rahan tuottaminen).

Samuli Paulaharjun Härmän aukeilta (neljäs painos 1996, teos on kirjoitettu alun perin 1932) on kulunut monen eteläpohjalaisen katsoessa lähes puhki. 

Kyseisen kirjan on kirjoittanut ja kuvittanut nationalismista ja regionalismista innostunut harrastajaromantikko, oululainen käsityönopettaja Samuli Paulaharju. 

"Koviin konkreettisiin faktoihin" vihkiytyneen ei kannata avata kyseistä kirjaa. 

*

Maanviljelykulttuuri tuottaa alku- ja esijalostukseen liittyviä tuotteita mutta korkeampi jalostusaste ja siihen sisältyvä tietotaito ja osaaminen on ominaista vasta kehityksen kaupunkikulttuurisella asenteella. 

Kaupunkisivistyksen ylivoimaisuus vallitsee tuolloin myös ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.   

Ei pidä ihailla "maaseudun alkuvoimaista maailmaa" sillä tuolloin ihminen paljastaa omaksuneensa romanttisen nationalistis-regionalistisen arvomaailman ja asenteen.

*

Maaseutuvaltainen Kauhava-Härmänmaa tunnetaan Suomessa parhaiten barbaarisen (julman ja väkivaltaisen) käyttäytymisen keskuksena Suomessa. Huomion arvoisinta puukkojunkkarien häjyilyssä oli taistella valtiollista vallankäyttöä vastaan (vrt. lapuanliike). 

Korkeammasta sivistyksestä ei ole maaseutuvaltaisella lakeudella hajuakaan. Esimerkiksi moderni taide ja arkkitehtuuri kiitää tuolla seudulla kauhavalaistenkin hilseen yli.

*

Agraarivaltaisessa maaseutukulttuurissa ei suvaita vapaata yksilöä eikä "itselleen omista". 

Luontosuhde on tuolla seudulla "riisto- ja ryöstösuhdetta". 

Toisinajattelijat leimataan lakeudella heti suoraan kommunisteiksi. 

Asukkaiden hallintoon ja suunnitteluun osallistuminen on Kanta-Kauhava edustuksellisten valtaherrojen yksinoikeus. 

Samaan aikaan kauhavalaiset ovat pukeutuneet teollisesti tuotettuihin vaatteisiin. Moni heistä kuvittelee, että elämä sujuu Kauhavalla "samalla tavalla kuin muualla Suomessa".    

*

Ilmiöitä ja asioita voi kuitenkin tarkastella myös aivan toisella ja uudella tavalla. 

Esimerkiksi alkuperäinen marxilaisuus ei merkitse "hirmuhallintoa" vaan siinä on kyse filosofiasta, aatteesta ja liikkeestä ihmisten orjuudesta vapauttamiseksi. 

Ja marxilaisuuden ja eksistentialismin yhdistäminen korostaa vapauden merkitystä uudessa kansainvälisessä vasemmistolaisessa politiikassa. 

Ainoastaan ei-kapitalistinen ylikansallinen suvaitseva globaali toiminta ja valtapeli voi pelastaa maapallon luonnon ja samalla ihmislajin lopulliselta katastrofilta. 

*

Ihmisen ja elollisen luonnon sekä ihmisen ja vanhan rakennetun miljöön välisen suhteen uudelleen arviointi (ns. "suojelutoiminta") on tullut jäädäkseen. Mutta pahimmillaan siitäkin voi olla haittaa luonnolle ja ihmiselle. 

Uutta luonnon seuraamista ja uutta ylikansallista yhteen hiileen puhaltamista ei voi enää sivuuttaa.    

Luonnon seuraamiseen liittyvän uuden luontosuhteen omaksuminen on nykyvallalle mahdotonta. 

Kaikenlainen yksipuolinen luonnon hyväksikäyttö, ihmisen luonnolle aiheuttamien vaurioiden korjaaminen "tieto on valtaa"- ja rahastusperiaatteella sekä vastaava "luonnon suojelemiseen" tähtäävä toiminta vie elollista luontoa ja ihmiskuntaa kiihtyvällä vauhdilla kohti loppua.  

*

Kansainvälistymiskehityksen vastaisuus johtaa kaikkien ylikansallista kulttuuria vastaan taistelevien pikkuvaltioiden nopeaan tuhoutumiseen.  

Nationalismia sekä maaseutua ja maa- ja metsätaloutta ylistävä teollista citykulttuuria vastaan taisteleva valtapolitiikka on myös tälle maalle suuri uhka. 

*

Esimerkiksi Kauhavan Kosolanmäen ulkoilmamuseo sekä Kauhavalla sijaitsevan kansainvälisen lintujensuojelualueen läpi äskettäin rakennettu uusi maantie ja silta todistavat kuitenkin siitä, että maatalousvaltaisilla paikkakunnilla eletään vieläkin ennen kansainvälistä teollista aikakautta vallinnutta "vanhaa todellisuutta" vastustaen jääräpäisesti "uuteen todellisuuteen" siirtymistä.

Kangas-Annalan kohdalla ei ole puhuttu aina seudun mediassa asian ytimestä eli luonnonsuojelusta alueella (IBA ja linnut) vaan tarkoituksenhakuisesti ja tahallaan asian vierestä. On puhuttu vain seudulla vallalla olevista paikallisen väestön, keskustapuolueen ja maatalousyhteiskuntaan liittyvistä arvoista ja asenteista eli ihmislajin harjoittamasta valtapelistä luontoalueidenkin hyödyntämiseksi. 

Tuon kansainvälisen lintujensuojelun (IBA) vastaisesta "maalaisliittolaisesta valtapelurista" on monilla kauhavalaisilla aivan oikea käsitys. Kyseinen prosessi keskellä IBA-aluetta ei olisi voinut olla mahdollinen ilman hänen asiaan vaikuttamistaan.   

*

Kansainvälisen ja kansallis-valtiollisen moraalin, lain ja oikeuden ei anneta nousta Kanta-Kauhavalla (keskustapuolueen suosiman) regionalistisen maa- ja metsätalouteen liittyvien intressien yläpuolelle. 

Suurin arvo annetaan Kanta-Kauhavalla kaikessa maaseutua suosivalle maalaisliittolais-perussuomalaiselle vallankäytön arvomaailmalle sekä työnteon ja rukoilemisen protestanttiselle yhdistelmälle. 

Siihen sisältyvä moraali ja etiikka on kuitenkin teollisen ajan itsepetos. 

Kristillinen virsien veisaaminen ja rukoileminen keskellä kansainvälistä IBA-aluetta ihmisen hyväksi ei ole kuitenkaan mitään muuta kuin "pirunsarvet päässä hääräämistä".

*

Kangas-Annala tie vihittiin paikallinen kansanedustajan sekä valtiollisen ministerin (Berner) toimesta, korkein hallinto-oikeus (KHO) toimi tievalitusten kaatamiseksi pikavauhtia ja suomalainen oikeuslaitos menetti samalla "puolueettomuutensa". 

Oikeuslaitos on myös Suomessa osa edustuksellista puoluevaltaa.

Toinen syntipukki eli Ely-keskus antoi määräyksen tien lukituista puomeista mutta vaikeni sen jälkeen koko asiasta. 

Myös paikalliset luonnonsuojelijat nostivat ensin kätensä ylös ehdottamalla valistusten "pois vetämistä". 

Ja murskasivat lopuksi myös toiveeni kansainvälisen oikeuden päätöksestä kansainvälisessä asiassa.

Tämä kaikki haisee pahalle. Tämän kaiken taustalla täytyy olla eräs paikallinen valtapeliherra. 

*

Luonnon elementtien kuten jokien tulvimisen "hallitseminen" (peltojen tulvapadot) sekä kulkuesteiden ylittäminen uusilla silloilla juontaa pohjimmiltaan raamatulliseen arvomaailmaan. 

Tämä ilmiö elää täysillä kansankirkon agraarisella Kanta-Kauhavalla. 

* 

Jääkäriliike, valkoinen valta ja lentosotakoulu merkitsevät militarismia. Niihin sisältyvä arvomaailma paisui vapaasti vuodesta 1927 keskellä Kanta-Kauhavaa. 

Militarismi, kasarmia suosinut kunnan hallintovalta sekä paikkakunnan maaseutu-maatalousvaltainen kulttuuri ja myytistö sulautuivat yhteen "isoksi terävähampaiseksi nationalismimöykyksi".   

Tästä syystä "kauhavalaaset sanoo EI" myös sotaa ja kuolemaa paenneille ihmisille.

*

Nykyisen maatalousvaltaisen "härmänmaalaisen" Kauhavan alkuperä liittyy sanaan ja käsitteeseen kauhu.

Kanta-kauhavalaiset eli "kauhulaaiset" alkoivat hehkuttamaan heti pakolaisten vastaottamisen jälkeen täysillä omaa arvomaailmaansa huutamalla kuorossa, että "kauhvalaaset sanoo ei!". 

Syntyneen ongelman ydin on kauhavalaiset itse, ei "ulkomaaliset" pakolaiset.

*

Nyt Kanta-Kauhavan paikallinen kulttuuri makaa uuden kansainvälisen kulttuurin päällä jarruttaakseen ja pysäyttääkseen kansainvälistymiskehitystä. 

Nyt täällä on pääasia kiittää ikiomaa arvomaailmaa ja isällistä isäntää Jumalaa virrenveisuulla.

*

Raamatun sana ja traktori johtaa toistaiseksi tätä kilpa-ajoa. 

Kauhavalaisten "tähänastinen todellisuus" on kuitenkin romahtamassa. 

Wanha Kauhava oli ja meni. Henkisesti ja fyysisesti. 

*

Paras esimerkki kuvata "todellisuuden" romahtamista ja "uuden todellisuuden" alkamista yleisesti ja "kansantajuisesti" on kuvata avioero (A). Kun siinä vanhempien ja lasten siihenastinen arki murenee (eron hetkellä) alkaa "uusi todellisuus".  

Toinen mahdollisuus "todellisuuden seleventämistä" on kuvata rakkaustarina (B), jossa joku ensin ihastuu "hurmaavaan mukavaan ja pehmeään ihmiseen" joka alkaa muuttua aste asteelta "inhottavaksi ja kovaksi". 

Kolmas esimerkki "todellisuuden lopusta" ja "uudesta todellisuudesta" on tässä (C). Olen havainnut pikkuista mustaa kissaa (eläintä) seuraamalla kuinka sen äärimmäisen hyvä haju- ja kuuloaisti vaikuttaa keskisesti sen "eläimenä olemiseen". 

Ihmiset kuitenkin kuvittelevat, että on olemassa "kaikille yhteinen oleminen ja todellisuus". Kun ihmiset pitävät kotieläimenään esimerkiksi koiraa he ajattelevat, että koira on osa heitä itseään. 

Mutta "konkreettinen todellisuus" on sitä, että ihminen ja koira "ovat ja elävät aivan eri aallonpituuksilla". 

Ihmisen maailmassaolo on erilaista kuin kissan. 

Ja heti kun ihminen tämän hallitsee, "romahtaa todellisuuskäsitys". Ja kaikki siihenastinen tunne ja ajatus "olemisesta ja todellisuudesta" vaihtuu toiseksi. 

Ja samalla alkaa muotoutua kokonaan uusi käsitys maailmassa "olemisesta ja siihen liittyvästä todellisuudesta".    

*

Kanta-kauhvalaiset ovat kuitenkin jo ehtineet mennä "suuruudenhulluina kruunuhäihin" omien "pikkuserkkujensa" kanssa. 

Kyseinen valtaliitto muuttaa myös kantakauhavalaisten vallankäyttöä mutta sitä suuruudenhullut kauhavalaiset eivät ole itse huomanneet. 

*

Nyt osaksi Kauhavallakin tapahtuneesta "todellisuuden lopusta" on tehty kielletty puheenaihe koska sen yhteydessä kritisoidaan länsimaisen kulttuurin ja yhteiskunnan perusrakenteita. 

Kuitenkin ilman ihmisen ja muun elollisen luonnon välisen suhteen (luontosuhteen) uudistumista mikään "kestävän kehityksen" mukainenkaan ei johda hyvään. 

 

3. Ranskan suuressa vallankumouksessa murtui ja uudistui käsitys siitä, "mikä on yhteiskunnallisesti todellista". 

1700-luvulla ei huomioitu vähääkään yksilöllistä olemassaoloa eikä yksilövapauksia. Tuolloin ihailtiin yli kaiken yhteisöä ja organisoitua yhteiskunta sekä "uusia luonnontieteellisiä faktatieteitä" ja ihmisjärjen käyttöä. 

1700-luvun valtaeliitin yhteiskunnallinen valta perustui tähän.    

Tuolloinen "todellisuuden loppu" tapahtui, kun "tavallinen kansa" ja valtaeliitti alkoivat erottua jyrkästi toisistaan. Ja ottivat lopuksi väkivaltaisesti yhteen. 

Siihenastinen yhteiskunta oli perustunut myös yliluonnollisia henkivoimia hyödyntäneisiin voimakkaisiin johtajiin (kuninkaat jne.) mutta "vanhoihin henkivoimiin" ei haluttu enää uskoa. 

Siihenastinen vallankäyttö oli ollut yksilöiden ja ryhmien kannalta usein hyvin julmaa.      

*

Koska "kansa" oli alkanut tuntea yhä suurempaa tyytymättömyyttä valtaeliitin (ehdottoman auktoriteetin) toimintaa kohtaa se päätti hävittää aristokraattisen valtaeliitin ja päätti ottaa yhteiskunnallinen valta "itse kansalle". 

Uuden valtaeliitin piti edustaa vain "kansaa". 

Kun vallankumous oli tehty "kansa" uskoi vapautuneensa kahleista. Mutta kävikin päinvastoin. 

Eräs syy tähän olis se, että "kansaa" oli alettu palvoa "hyvän alkuperänä". 

Kun tuohon ajattelutapaan lisättiin "romantiikka- ja kansanrotuajattelu" ajatus "kansakunnasta" ja nationalistisen valtiosysteemin perustamisesta pääsi alulle. 

Kun "kansa ja valtaeliitti" yhdistettiin edustuksellisessa systeemissä "kansakunnaksi" uuden kansallisuusideologian pohjalta nationalistinen valtio tuli valmiiksi. 

*

Uuden valtiosysteemin ongelmaksi tuli kuitenkin se, että "kansa ja valtiosysteemi" (antaa oikeus edustaa ja edustajien vallankäyttö) alkoivat muodostua tuossa uudessa kulttuurissa, myytistössä sekä arvoissa ja asenteissa "yhdeksi ja samaksi puuksi".   

Yhteiskunnallinen valtaeliitti ryhtyi käyttämään valtapelissään kansaa (äänestäjiä) edustamisvallankäytön "apurina". 

Uuteen yhteiskuntaan sisältyi myös "kristilliseen orjamoraaliin kasvattaminen" ja kilpailuhenkiseen "kansanhenkeen kiihottaminen" (urheilu jne.). 

Yksilön kuviteltiin olevan "vapaa" ollessaan tiiviissä vuorovaikutuksessa valtiollisen organisaation kanssa. 

Ehdotonta yksilövapautta ("itselleen olemiseen") ei sallittu. Täysin vapaa yksilö koettiin "hyvän ja oikean yhteiskuntajärjestyksen" vastaisena.

*

Nationalismista tuli parissa sadassa vuodessa seuraava vakava yhteiskunnallinen ongelma. 

Maailmansodat olivat syntyneiden uusien ongelmien purkautumisessa vakavimpia. 

Teollisen kapitalismin aikana kapitalistis-liberalistinen talous kansainvälistyi nopeasti mutta vartioiduin rajoin "omaa kansaa suojelleet" nationalistiset valtiot tulivat uuden maailmantalouden ongelmien ja suvaitsemattomuuden pahimmiksi aiheuttajiksi.   

Pian alettiin kuitenkin ymmärtämään se, että nationalististen valtioiden kriisit olivat merkki "kansallisvaltion lopusta". Ja että kapitalismi on muuttumassa hirviöksi, mikä on tuhoamassa myös totaalikapitalismin.

*

Samaan aikaan alettiin korostamaan yksilöä ja ihmisyksilön vapautta "itselleen olemiseen". Tämä johti "kristillisen orjamoraalin" ja "nationalistisen kiihottamisen" suosion romahtamiseen.   

Tuon jälkeen maapallon yhteiskuntahistoriassa alkoi vaikuttaa "uusi kansainvälisyys" sekä "uusi todellisuus". Näin alkoi myös suunnitelma uudeksi maailmanjärjestykseksi.

 

4. Raamatun vanhan testamentin ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan 

"Tehkäämme ihminen – – ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan LINTUJA – –". 

Tästä mieleeni tulee Kanta-Kauhavan Kangas-Annala tien ja sillan matemaattisella täsmällisyydellä rakentaminen keskelle kansainvälistä lintujensuojelualuetta (IBA). 

Ja tietysti paikallisen porvarillisen puoluevaltaeliitin suunnitelmana ja rahoituksena. 

Kauhavalla olisi myös tärkeitä "rahareikiä".  

*

Tien valmistuttua paikallinen maaseutu- ja maatalousvaltainen kristitty kansanuskovainen ja orjamoraalinen kansa on vallannut kyseisen alueen ihmisen käyttöön.   

Yksikään ihminen ei ole niin hullu, että uskoisi siihen, että maapallon luonnon ja ihmiskunnan voi pelastaa kuolemalta Afrikan Saharan hiekka-aavikon viljelykelpoiseksi tekemisellä (kastelu ja metsittäminen, kts. Ilkka 9.7.2017, mielipidesivu, agronomi Veli Pohjoinen). 

Kyseinen ehdotus on tyypillinen tähän asti vallinneelle utilistiselle ajattelutavalle, jossa uskotaan "tietoon ja hallitsemiseen". 

Millaisia vaikutuksia tuolla "korjaustempulla" olisi Pohjois-Afrikan kansoihin ja kulttuureihin? Alueen maat eivät suostuisi Saharan metsittämiseen.

Pitäisikö ensmmäiseksi julistaa sota beduiineja vastaan?

*

Maapallon luonnon pelastamisen täytyy tapahtua siten, että luonto voi kasvaa ja sen kasvualue laajeta vapaasti ilman, että ihminen pyrkii samaan aikaan ottamaan sitä taloudellisia hyötyjä itselleen. 

Omakustanteeni "Uusfuturismin manifesti" (Turun kuva, 13. osa, 2010, ISBN 978-952-67175-4-8) on sivulla 6 piirros, suunnitelma, minkä mukaan koko Turun kaupunkiseudun väestä (yli 160 000 asukasta) asuu kuudessa suuressa "megatalossa" ja luonto niiden ympärillä kukoistaa vapaasti. 

Tähän idean ja "utopia-ajatteluun" sisältyy samalla kolme (tornit yhdistävää) luotijunalinjaa (sähköjunia). 

Korostan kirjoituksellani rohkeaa uudistumista sekä taloudellista vakautta keskellä jatkuvaa kapitalismin heilahtelua laidasta laitaan sekä katkeamatonta epävarmuutta.   

Esimerkiksi Saksassa haja-asutus on kielletty ja asutus keskitetään isoihin taajamiin luontoalueiden säilyttämiseksi. "Pikkukyliä korostava politiikka" on Saksassa tuntematon ajatus.  

Viimeksi olen etsinyt näkökulmia luonnon ja ihmisen nykyiseen ongelmaan syventymällä ihmisen omaksuman luontosuhteen, vapaana yksilönä olemiseen sekä kulttuurin ja vallan alkuperään.  

Ilman uutta luontosuhdetta, ihmis- ja maailmankuvaa ja yhteiskuntaa, ilman "uutta todellisuutta" koko elollinen luonto ja ihminen kuolee nopeasti ja koko maapallo autioituu yhdeksi "Saharaksi".   

Konservatiivinen maaseutu- ja maatalousvaltainen kulttuuri ja myytistö on luonnon ja ihmisen pelastamisen suhteen pahin ja vaarallisin muoto. Se perustuu myös orjamoraaliin ja yksilövapauden kieltämiseen.  

*

K. Kallion mielipidekirjoituksessa (Ilkka 9.7.2017) sanotaan, että "Nykytaiteesta ymmärrän – – Kun kananpaskan vaalea ja tumma osa erotellaan toisistaan pyöreällä hammastikulla, jonka päässä on tupakan filleteri – – se on nykytaidetta". 

Kalliohan on ymmärtänyt aivan oikein nykytaiteen. 

Mutta hänen "todellisuuskäsityksensä" on pirstaloitunut säpäleiksi. 

Hän kuvittelee, että palaamalla vanhaan "valkoiseen harmoniaan järjestykseen ja todellisuuteen" koko maapallo on entisensä.

Nationalismiin pohjautuva valtiojärjestys voi vain kiihdyttää planeettamme autioitumista. 

*

"Tieto on valtaa"-periaatteeseen perustuva "vanha valta" ei pelasta ihmiskuntaa. Ainoastaan taide voi meitä auttaa ymmärtämään vallitsevien ongelmien perustaa. 

Taiteen vallaksi muuttamisessa on ensimmäiseksi lyötävä säpäleiksi "tieteellinen taidekulttuuri", sillä se niveltyy suoraan muuhun nykyiseen yhteiskunnalliseen "tieto on valtaa"-peliin. Nykyiset taide- ja arkkitehtuurilehdet kuvaavat tuota sekoilua täydellisesti. 

Uuden taidekulttuurin täytyy pohjautus "itselleen olemisen taiteeseen", jossa jokainen vapaa yksilö on omanlaisensa taiteilija ja taideteosten tekijä.

*    

Kun tuon uuden taidekäsityksen pohjalta kuvaa "tätä nykyaika", sen silmiin piirtävin piirre ilmenee dadaistisessa luomsityössä ja teoksissa. 

Dadaistinen kuvaa parhaiten nykyiseen maailmassaolon sekavuuteen ja sattumanvaraisuuteen liittyvää "ihmisen maailmassa olemista".  

*

"Dadaistiseen maailmassaoloon" läheisesti liittyvää ilmiötä on kuvattu osuvasti myös esimerkiksi kirjassa "Kauneudesta kauhuun" (Kirjoituksia taidefilosofiasta, A. Haapala ja M. Lammenranta, 1993). 

Kirjassa on (sivulta 255 eteenpäin) Noel Carrollin kirjoitus "Kauhun olemus" ja sen mukaan "– – kauhusta on tullut raaka-ainetta kaikille nykyisille taiteille...ovat tuottaneet vampyyreja, jätteitä, peikkoja, zombie-hahmoja, ihmissusia, riivattuja lapsia – – avaruushirviöitä, aaveita – – sekasikiöitä – – yhdeltä pitkältä Halloween-yöltä". Juuri tätähän uusin maailmassaolo on. Tämän kaiken voi havaita (kumma kyllä) kansanuskovaisten Kauhavallakin.     

*

Kävin heti Kauhavan nimeen liittyvän KAUHU-tekstin lukemisen jälkeen DOM-faktoryssä/galleriassa ja piirsin tussikynällä 2000-luvun alussa ostamaani (perinteisten isojen taidemaalausten tekemistä varten teollisesti tuotettuun) maalaustelineeseen ympyrän, johon pitää mielestäni porata reikä pistoolinpiipun kiinniittämistä varten. 

 

5. Kunnon anarkisti arvostaa eksistentialistista yksilövapautta "itselleen olemiseen" ja "tietoista olemista". Hän ei erehdy median tyrkyttämiin uutisiin ja käsityksiin vaan ottaa itse selvää siitä mitä on "konkreettisesti tapahtumassa".  

Kunnon anarkisti "tietää", että TV-uutiset ovat poliittisen toimituksen muotoilemia (useimmiten samaa jankuttavia ja yksipuolisia) mielipiteitä, joiden laadintaa ja julkisuuteen päästämistä vahtii taustalla kulloinkin vallan kahvassa oleva poliittinen valta.  

*

Neuvostoliiton aikana eksistentialismista puhuminen ei ollut ainoastaan arka puheenaihe, se oli käytännössä kielletty keskustelunaihe. 

Neuvostoliiton yhteiskunnallinen järjestelmä pohjautui yksipuolisesti eksistentialismin vastaiseen materialistiseen maailmankuvaan. 

Saman tyyppinen tilanne voi vallita myös kapitalistisessa lännessä. Esimerkiksi maaseutuvaltaisella Kanta-Kauhavalla vallitsee äärimmäisen "stalinistinen hallinto", siinä kuntalaisen ikioma mielipide tulkitaan paikallisen valtaeliitin keskuudessa häiriönä ja "kommunismina".  

*

Omalla yksilöllisellä olemisella, yksilöllisillä havainnoilla, yksilöllisillä teoilla, tavoitteilla ja ratkaisuilla on keskeinen merkitys "filosofisten ajattelusuuntausten" arvioimisessa. 

Tämä koskee myös kysymystä "mikä on todellista?" ja kysymystä "mikä on todellisuus?". 

*

Jos joku ajaa kovaa vauhtia autolla "omissa ajatuksissa leijuen" ja ajaa kolarin äkkipysähtymisen jälkeistä tilannetta kuvaa parhaiten ilmaisu "konkreettiseen olemassaoloon palaaminen".  

Mutta kun ihminen aistii ja ajattelee yleisesti ilmiöitä, asioita ja tapahtumia sekä yhteiskunnassa asetettuja tavoitteita ja kokee ne mielekkäiksi, noiden seikkojen taustalla on aina yksilöllisiä arvoja, käsityksiä ja tavoitteita. Tuota kokonaisvaltaista tunnetilaa kutsutaan "todellisuudeksi". 

Mutta sen jälkeen, kun ihminen kokee tarvetta arvioida ja ajatella ilmiötä ja asioita uudella tavalla sekä asettaa uudenlaisia tavoitteita omassa elämässä ja/tai yhteiskunnassa, alkaa syntyä käsitys "uudesta todellisuudesta".     

*

Moskovan valtionyliopiston filosofisen tiedekunnan professorin Teodor Oizermanin (syntynyt 1914) kirjassa "Filosofian pääsuuntaukset, Historiallis-filosofisen prosessin teoreettinen analyysi" (suomentanut Vesa Oittinen, painettu NL:ssa 1977) mainitaan (sivulla 5), että "Albert Camus (Jean-Paul Sartren ystävä, ammatiltaan kirjailija/lisäys JP) väittää itsemurhan ongelman tärkeimmäksi filosofiseksi probleemiksi". 

Tuo maininta (yksittäisenä poikkeuksena filosofiassa) liittyy kirjan aiheeseen "filosofian peruskysymys".    

Kirjan johdannossa Oizerman sanoo, että "Tämän kirjan tarkoituksena on filosofian historian lähtöasetusten tutkiminen. Kyseessä on filosofian peruskysymys ja filosofian pääsuuntaukset" (sivu 4).

Johdannon jälkeen Oizerman aloittaa:

"Kysymys TAJUNNAN suhteesta OLEMISEEN (suurennus JP), henkisen suhteesta materiaaliseen ts. siitä onko henkinen materiaalisen kehityksen tulos, vaiko päinvastoin materiaalinen henkisen tuotetta, ei täsmällisesti puhuen ole lainkaan ongelma, jos tietenkin ongelmiksi nimitetään ...". Tämä on alku kappaleeseen "Filosofian peruskysymys historiallis-filosofisena ongelmana" (sivu 14). 

Tuo jälkeen hän toistaa usein lausahdusta "filosofian peruskysymyksen materialistinen ratkaisu", mainitsee useita kuuluisia filosofian auktoriteetteja kuten Engelsin, Leninin, Kantin, Hegelin, Descartesin, Russellin, Husserlin, Sartren (mutta ei Sartren edustaman eksistentialismin taustaan läheisesti liittyvää Heideggeria/lisähuomautus JP). Lisäksi hän kuvaa tuolloin "subjekti ja objekti"-kysymystä sekä mainitsee "filosofiryhmien harjoittamia filosofisia suuntauksia (tai auktoriteettilinjoja)" kuten "idealistifilosofit" sekä "uuskantilaiset". 

Hän mainitsee kirjassaan (sivulla 25) myös Sartren kirjoituksen "Dialektisen järjen kritiikki".    

*

Oizermanin kirja herättää minussa kysymyksen käsityksestä tämän uusimman ajan ("modernin filosofian") "kolmesta pääsuuntauksesta". 

Millainen on valtiollisen vallankäytön sekä kussakin yhteiskunnallis-valtiollisessa organisaatiossa (tai siihen yhteydessä olevassa  valtasysteemissä kuten yliopistossa) vallitsevan filosofisen suuntautumisen välinen suhde? 

Neuvostoliitto oli 1970-luvulla kansainvälisesti pelottava ja vaarallinen valtiomahti monien mielestä. 

Ainoa oikea filosofia ja ainoa oikea politiikka on naulattu tuolloin tiukasti yhteen. 

NL oli niin valtava järjenkäytön materialismiuskoinen voima, että se pani joetkin virtaamaan päinvastaiseen suuntaan ja tukki vankileireillä miljoonien ihmisyksilöiden suut.  

Oizerman oli Neuvostoliiton valtio-orgaanin filosofian professori. Hän korosti tuolloin filosofina materialistista suuntausta "uuden yhteiskunnan ainoana oikeana filosofian suuntauksena" ja samalla universaalisesti filosofian tärkeimpänä pääsuuntauksena. 

Sitä vastoin eksistentialistinen asenne ja suuntautuminen oli hänen mielestään uudelle kommunistiselle yhteiskunnalle ongelmallinen ja vaarallinen.  

*

Kun Oizerman puhuu filosofian pääsuuntauksista, sen yhteydessä paljastuu se, että hänen ajattelunsa pohjautuu "tieto- ja tiedeuskoon" sekä "edistysuskoon". 

Ylinnä siinä on materialistinen maailmankatsomus. Tuo näkökulma oli samalla juuri sitä, mitä Neuvostoliiton kommunistinen valtapuolue halusi. 

Mutta jos filosofialla olisi joku perimmäinen tehtävä, sen tulisi olla vallankäytön kriittinen tarkastelu ja käsittely, ei vallankäytön palvominen, tukeminen ja palveleminen. 

*

Kun ajattelee tajunnan suhdetta "todellisuuteen", ymmärtää (tajuaa), koska kynttilä on oikein päin (tuli palaa "ihan oikeesti" kynttilän yläpäässä) ja koska väärinpäin (kameran linssin takan seinämässä kynttilä näyttää olevan nurinpäin). 

Mutta kun ajattelee tajunnan suhdetta olemiseen, vastauksen antaminen tähän on monimutkaisempaa ja vaikeampaa. 

Oizerman puhuu Sartren eksistentialismin yhteydessä myös "tajunnan transsendoitumisesta" sekä "itseään varten olemisesta" ja "olemisesta sinänsä". Niiden pohjalta on helpompaa  ymmärtää myös tajunnan suhdetta olemiseen.  

*

Miksi Suomen valtion vallankäyttäjä pääministeri Sipilä puhui (väittäen) äskettäin siitä, kuinka poliitikot rikkovat usein Raamatussa mainittua käskyä (yle.fi, heinäkuu 2017). 

Hän puhui tuota, koska hän edustaa kristittynä uskovaisena Suomen keskustan (entisen Maalaisliiton) agraaris-kansanuskovais-protestanttista arvomaailmaa. 

Esimerkiksi Neuvostoliitossa ei uskallettu edes kuvitella vastaavan puheen ääneen lausumista. 

*

Tästä kaikesta minussa herää ajatus siitä, että ihmislaji ei pysty koskaan kuvaamaan edes "filosofian pääsuuntauksia". 

Filosofioita ja niiden "sivuhaaroja" on äärettömän monia. 

Filosofiat ovat samalla usein läheisessä tai välittömässä suhteessa vallankäyttöön (yhteiskunnalliseen vallankäyttöön sekä perhe- ja sukuvaltaan jne.). 

Filosofioita, tajuntoja sekä ajattelusuuntauksia sekä erilaisia olemassaoloaistimuksia on äärettömän monia. 

Tuon kaiken yhteen muottiin valaminen on mielettömyys. 

Filosofian "pääsuuntauksia" on yhtä monia kuin on ollut ihmisiä ja on parhaillaan ihmisyksilöitä maapallolla.

 

6. Kaikista uusinta suuntaa yhteiskunnalle osoittaa nyt vuonna 2017 vallankumousjohtaja Macron ja nuorisomellakat sekä dadaistinen taide.

Liikkeessä oleva uusi yleinen suuri muutoksen aalto (muutosvoima) etenee kuitenkin omalla painollaan. 

*

Tyytymättömyys vallitsevaan yhteiskunnalliseen kehitykseen ja yhteiskuntien valtaeliitteihin lisääntyy parhaillaan kovalla vauhdilla mutta useimmat suomalaiset seisovat asennossa suu supussa ja tumput suorina. 

Täkäläisen valtaeliitin mielestä niin on myös parasta. 

*

Ja Timo Soini inttää ja jankuttaa lakkaamatta, että koko maapallolla täytyy pitää kiinni kaikesta siitä "mitä sovittiin". 

Soini ei kuitenkaan opi ymmärtämään sitä, että luonnon, ilmaston ja ihmiskunnan hyväksi ei ole sovittu tähän päivään mennessä mistään yhtikäs mitään. 

Ja Suomen nykyinen hallituspuoluejohto elää samalla aaltopituudella kuin Soini. 

Sekin aikoo pysyä "tattina sontaläjässä" seuraavat tuhat vuotta. 

*

Entinen puoluepomo Soini on seonnut viimeksi lopullisesti sillä hän ei tahdo ymmärtää muutoksen ja uudistumisen  merkitystä.

Soinin on tuskallista kierrellä suihkukoneilla "ulkoministerinä" ympäri maapalloa kun omassa perseessä on "kotimainen kengänkuva". 

Tuo jälki ei irtoa vaikka vaihtaisi housut. 

Entinen perussuomalainen ulkoministeri Soini levittää maailmalle monen kertaan todeksi todistettua faktaa "perimmäisestä suomalaisuudesta".

Jukuripäinen kansa ei muuksi muutu. 

*

Täällä Suomessa uskotaan vieläkin "vanhaan hyvään aikaan ja järjestykseen". Tällä uskotaan isänmaallisesti (miksei "äidinmaallisesti"?) "perinteiseen todellisuuteen" sekä nationalismiin ja regionalismiin. 

Suomalaisen nationalismin ja regionalismin mukaisella yhteiskunnallisella asenteella ei ole kuitenkaan tulevaisuutta sillä ylikansallinen valtapeli heiluttaa ja riepottaa myös Suomea miten se kulloin tahtookin.

*

Hampurin nuorisomellakat muistuttavat sotatilaa, koska kyse on sodasta ihmiskunnan paremman tulevaisuuden puolesta. 

Taiteilijoiden paras ase on kuitenkin taide, ei kivääri. 

Ja "konkreettiseen anarkiaan" perustuva mellakka (mielenosoitus) on parhaimmillaan "dadaistinen taideteos".  

Mutta kesäistä luontoa tarkkailemalla oppii ymmärtämään myös sen, että maailmassa olemiseen sisältyy myös kauneus ja rauha. 

Kuitenkin esimerkiksi lintujen elämä on samaan aikaan kovaa taistelua "eläimenä olemisessa".  

*

Jatkuvasti voi tehdä havaintoja siitä, että ihmislaji ei kykene sopimaan joka kerta "rauhanomaisesti" näkemyserojaan ja erimielisyyksiään. 

Ihmislajin eri intressiryhmien "vuoropuhelu" tapahtuu usein raivoamalla ja riehumalla, sillä se sisältyy myös "ihmisenä olemiseen". 

Pitäisikö meidän kaikkien vain seurata maltillisesti ja rauhallisesti kun rahavalta ja poliittista valtaa käyttävä nykyinen valtaeliitti kurjistaa ihmisten elinolosuhteita ja tappaa elollista luontoa sukupuuttoon (ihmislaji mukaan lukien)?

Kaikki eivät tunne olevansa "valtiovallan alistamia orjia". 

Parempi huominen voi olla ainoastaan perusteiden ruoskimiseen pohjautuvan mellakointisodan ansiota.  

*

Nykyinen maapallon laajuinen totaalikapitalismi hävittää nopeasti kansallisvaltioita. 

Nationalististen valtioiden ahdinko on koko ihmiskunnan kannalta hyvä asia. 

1999 perustettu maapallon 19 rikkaimmasta valtiosta koostuva (jäsenenä myös kommunistinen Kiina) nykyisin niin kutsuttu G20 edustaa rahavaltaa ja kansainvälistä rahoittamista. 

Tuon uuden organisaation tavoitteena on "vakauttaa nykyisiä kansainvälisiä rahavaltapelejä" ja auttaa taloudessaan kriisiytyneitä nationalistisia valtioita selviytymään myös jatkossa. 

*

Kansainvälisen velkarahan hirressä roikkuminen on nationalistisen valtion isoin ongelma.    

G20 kokoontui viimeksi heinäkuun alussa 2017 Hampurissa. 

Kapitalistinen rahavalta ja nationalistis-poliittinen valta haluaa hallita maapalloamme jatkossakin. 

*

Valtaeliitti haluaa rakentaa nytkin "tieto on valtaa ja todellisuutta" -periaatteella maapallolle nielukoneita liikahiilelle.

"Nielukaupasta" (siihen liittyvästä valtapelistä ja rahasta) on tullut nykyisen kapitalistisen tieto- ja konekulttuurin päävillitys. 

Usko rahalla ja tietuotannolla hallittuun maailmaan ei näytä hellittävän vähääkään.    

Kohta puoluepoliitikot ja rahavalta nielaisee kurkkuunsa koko maapallon.

Ja kun valta yskäisee tuon pallon nielustaan, siitä syntyy todella kova pamaus. 

Luonto ei ole rassattavissa ja rasvattavissa oleva kone. Ilman uutta luontosudetta elollisen luonnon ja samalla ihmiskunnan käy todella huonosti. 

*

Kaikista esteistä vapautettu kapitalismi ja rajansa "ulkopuolisilta" sulkevien nationalististen kansallisvaltioiden "kansainvälinen yhteistyö" riehuu nyt vapaasti pitkähampaisena hirviönä joka puolella planeettaamme. 

Tuo hirviö syö suihinsa parhaillaan lopunkin jäljellä olevasta elollisesta luonnosta ja lopuksi saman hirviön suussa on koko luonto ja ihmiskunta. 

*

Kapitalistinen yhteiskunta ja talous ei voi sekään muuta kuin olla hirviönä, joka syö myös luojansa suihinsa. Uudet maailmansodatkin sisältyvät tähän ilmiöön.

Kaikki tämä julmuus ja sekoilu kertoo ihmislajista, eikä ihminen  pysty olemaan muuta kuin sama itsensä.  

Pahin hirviö maapalolla on itse "yhteisöllinen ihminen". 

*

Totaalikapitalistisessa taloudessa "yhteisöhirviö" voi tulla vain pahemmaksi ja hullummaksi.

Vaikka kuinka orjamoraalitettaisiin kokonaisia kansoja, mitään hyvää ei ole syntymässä yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti.

Turha kuvitella, että joku meistä voisi pelastua. 

Ei tuolla puolen eikä tällä puolen, eikä millään muullakaan suunnalla.  

 

Turha yrittää myöskään valtiollisia rakennemuutoksia tai kokeilla uudenlaista kapitalistista taloutta ja uutta kansallista valuuttaa.

Kenen ja minkä hyväksi "taloudellista aktiivisuutta" vapautetaan? 

Tuota kaikkea voi tehdä ainoastaan hulluksi tulemisen ja luonnon ja ihmiskunnan lopun kiihdyttämiseksi.

Taloudellinen ja yhteiskunnallinen vakaus voi syntyä tässä maailmassa ainoastaan armottoman kovan globaalin kansaivälisen kurin pohjalta ja sallimalla samaan aikaan yksilövapaudet.

*

Tässä kaikessa vapautetun kapitalismi-hirviön kulutusjuhlassa rukoilevaistenkin viimeinen rukous on huuto päästä pikavahtia helvetin tuleen

*

Ainoastaan vapaa yksilö voi olla muuttumatta hirviöksi. Ja ainoastaan heilahtelematonta järjestystä ylläpitävä maailmanvaltio voi pelastaa ihmiskunnan lopulta.

Tässä nykyisessä saatanallisessa yhteiskuntasysteemissä on ainoastaan yksi hyvä asia, se on vapaa yksilö, joka onnistuu elämään koko elämänsä "itselleen olemisessa".

Kaikki muu tässä maailmassaolossa on mielettömyyttä.

Kaikki on nyt yhtä dadaa.

*

Nyt vallitsevasta kapitalistis-yhteiskunnallisesta (inhimillisestä) sinne tänne päättömänä heilahtelusta ei voi seurata muuta kuin pahoinvointia, raivoa ja väkivaltaa.

Näköalattomuus saa nuoret raivoihinsa. Miten muutenkaan nuoret voisivat reagoida ja mitä muutakaan nuoret voisivat tehdä? 

Meidät voi pelastaa ainoastaan "UUSI TODELLISUUS".

*

Hampuriin kokoontui nuoria monista eri maista, heitä oli ainakin saksalaisia, ranskalaisia sveitsiläisiä ja hollantilaisia vasemmistonuoria, jotka tunsivat aidosti huolta maapallon paremmasta tulevaisuudesta.  

He ovat todellisia toivon ja paremman huomisen lapsia.

*

Vasemmistolaisten hampurilaisten nuorten autonominen Rote Flora otti samaan aikaan "mellakkadadallaan" yhteen saksalaisen mellakkapoliisin kanssa (valtiovallan poliisin aseina oli vesitykit ja kaasu). 

Yhteenotto tapahtui kun rikkaiden maiden eliitin eli "vierailijoiden" kokoontumisrauhaa suojeli "isänmaa Saksan valtio" ja "Hampurin pormestari". 

*

Siis valta, jota vastaan Rote Flora hyökkäsi ei ollut välittömästi kansainvälinen kapitalismieliitti vaan paikallinen nationalismi-valtiollinen valtaeliitti. 

Rote Floran vihan pääkohde oli kansainvälinen kapitalismi, josta aiheutuu ihmiskunnalle katkeamatonta epävarmuutta huomisesta.

 

6. Kun saksalainen filosofi Jürgen Habermas puhuu yhteiskunnasta "systeeminä ja kansalaisyhteiskuntana", hän puhuu itsestäänselviönä pidetystä  nationalistisesta kansallisvaltio-organisoitumisesta. 

Habermas on niin hölmö, että hän uskoo saksalaisten keksivän kotitietokoneillaan "joka suhteessa harmonisen yhteiskunnan".

*

Habermas katsoo valtaa syleillen taaksepäin mutta jättää huomiotta edessä avautuvan uuden "maiseman" ja uudet "mahdollisuudet" ja huomiseen sisältyvän "uuden todellisuuden". 

"Uudessa todellisuudessa" ei ole nationalistisia valtioita eikä kansainvälistä kapitalismia.

*

Puhua yksilön vapaudesta sekä ylikansalliseksi maailmanvaltioksi organisoitumisen sekä "taiteellisen spontaanisti toimivan kansanryhmän" kulttuurin ja -myytistön välisistä suhteista merkitsee täydellistä vastakohtaa habermaslaiselle järkiuskoiselle ajattelulle.

*

Kun luontoa sekä ihmislajia koskeva uusi kansainvälinen todellisuus on läsnä, syntyy uusi luontosuhde: "luonnon seuraaminen". Siinä vaihtuu samalla nationalistinen sana "pakolaispolitiikka" sanaksi "TERVETULOAPOLITIIKKA".

*

Suomen media on ollut vaitonainen Hampurissa tapahtuneesta yhteenotosta. 

Mediasta on tullut uusimman tietoteknisen kehityksen johdosta entistä selvemmin "neljäs valtiomahti" kansallisvaltioissa. 

Kyse on siis entistä selvemmin uuden valtapelikoneiston ilmentymisen muodosta. 

Päivittäiset medialaukaukset päin Trumpia todistavat tästä parhaiten.

"Uusin tietotekninen sodankäynti" pystyy hiljentämään myös kaiken median.

*

Mediaa on nykyisin neljä päätasoa. 

Niitä edustaa esimerkiksi New York Times, Helsingin Sanomat, eteläpohjalainen Ilkka ja kauhavalainen Komiat. 

Käytössä on ylikansallinen, valtiollinen, maakunnallinen ja paikallinen media. Niihin sisältyy omat erityispiirteet.

Kun "paikallismedia" (esimerkiksi Kauhava-Härmänmaan Komiat-lehti) ylläpitää "yhteiskunnallisena kiihottamiskoneena" paikallisen tuppukyläväestön kuvitteellista identiteettiä (kulttuuria ja myytistöä) se ei kerro rehellisesti vaan kieroillen valtiollisesta ja ylikansallisesta vallasta. 

Noiden neljän median päätasojen välillä on kuitenkin vuorovaikutus, joka sisältyy laajempaan yhteiskunnalliseen valtapeliin. 

"Uusi todellisuus" ei voi syntyä ilman, että tähänastinen "medianelikenttä" murskataan säpäleiksi ja sen tilalle luodaan "uusi globaalimedia" ja samalla "uusi todellisuuskäsitys".

*

Kun kävin viimeksi Turun Varissuolla kuulun, että paikallisen median omistus- ja valtasuhteet ovat vaihtuneet toisiksi. Se merkitsi samalla aiemman "todellisuuden" loppua ja uuden "todellisuuden alkua". Tämä ilmeni esimerkiksi suhtautumisessa maahanmuuttajiin.

*

Nykyinen maailmanjärjestys ("vanha todellisuus") perustuu siihen, että nationalistista valtiomuotoa pidetään itsestäänselvyytenä ainoana oikeana (ja jopa ainoana mahdollisena) yhteiskunnallisen organisoitumisen muotona. 

Tähänastinen luontoa ja ihmistä koskeva kieroon kasvattaminen ei näytä loppuvan koskaan koska nationalistiset valtiot pyrkivät sopimaan jatkuvasti yhdessä esimerkiksi "ilmastoa" ja "pakolaiskysymystä" koskevat erimielisyydet.

Rote Florankin dadaistinen mellakointi pitää suunnata tätä nykykäytäntöä ja -valtapeliä vastaan.

Dadaillen.

*

Merkit kauhavalaisten nuorten jengiytymisestä tunnistaa Kanta-Kauhavan asvalttikentillä siitä, että jokin kohta asvalttikentästä on aamulla täynnä roskia. 

Tuon ilmiön taustalla on paikallinen maatalouskulttuuri, jossa "kartanot" (maatilakeskukset) muistuttavat kaatopaikkaa. 

Kun havaitsin kyseisen "esineiden rikkomisen ja ympäriinsä heittelyn" tein sen pohjalta myös dadaistisia "taideteoksia".  

Yhden "esikuvan" tuohon dadailuuni sain Turun kaupunkiarkeologisista kaivauksista ja esinelöydöistä. 

*

"Uusi vallankäyttö ja todellisuus" ei voi olla läsnä ennen kuin tähänastinen kulttuuri ja myytistö on murskattu totaalisesti.

Aivan ensimmäiseksi pitää hävittää yksipuolinen maaseutu- ja maatalouskulttuuri ja "syrjäkylien syrjäkyläteatteri-valtapeli".

 

7. Maatalousvaltaiset kauhavalaisetkaan eivät pysty jarruttamaan tai pysäyttämään maapallon nopeaa kansainvälistymiskehitystä sekä kaupungistumista. 

Kirjoitin viimeksi 17.7.2017 maakuntalahti Ilkkaan tämän mielipidekirjoituksen:

 

"VANHAN MYYTIN KUOLEMA

Maapallo on nyt nopeasti poliittisesti ja taloudellisesti kansainvälistymässä sekä kaupungistumassa. 

Seinäjoellakin menee siksi nyt lujaa ja kovaa. 

Seinäjoki on nyt maamme vahvimpia kasvukeskuksia. 

Käynnissä olevan muutoksen ymmärtää hyvin kun katselee Seinäjoen ydinkeskustaan nousevaa tornitaloa. 

Muutoksen taustalla on uusin ylikansallinen kehitys, Brexit ja muita uusimpia kansainvälisiä muutostekijöitä. 

Kaikki suurimmat muutokset aiheuttaa nyt kansainvälistyvä maapallo. Yleistä muutosta vastaan on nyt turha taistella.   

Seinäjoen laatikossa on siksi lisäksi muitakin uusia kaupunkisuunnitelmia. 

Sitä vastoin Kanta-Kauhavalla lentosotakoulun hiljentymisen ja "kaiken vanhan purkamisen" jälkeen saattaa huutaa hiljaisuutta seuraavaksi alueen ennen viljellyt pellot. 

Siitä on samalla tulossa väkevä merkki paikan "vanhan myytin kuolemasta"."

 

Tämä kirjoitukseni julkaistiin Ilkassa 18.7.2017.

(Sivuhuomautuksia: 

Unionista eroaminen ja markkaan (suljettuun kansantalouteen) palaaminen kärjistäisi vallitsevan "Suomen kriisin" äärimmilleen. Sadan miljardin suuruisen valtionvelan takaisin maksamisen laiminlyönti lopettaisi koko Suomen valtion. 

Miten osista "mieli" ja "pide" koostuva termi "mielipide" on alun perin syntynyt? Mitä ilmaisu "mielipide" oikeastaan tarkoittaa ja mitä kaikkea siihen liittyy, onko siinä keskeisintä "valtapeli"?)