1. Oleminen

Kun puhun nyt "olemisesta", viittaan sillä eksistentialismiin.

Termillä "eksistentialismi" viitataan filosofiaa käsittelevissä teoksissa ihmiskeskeiseen filosofiseen suuntaukseen, mikä on lähellä fenomenologiaa (Husserl) ja hermeneutiikkaa (Heidegger).

Kyseinen suuntaus on vaikuttanut toisen maailmansodan jälkeen varsinkin taiteeseen. Olen ajatellut, että kyseisen suuntauksen voi omaksua parhaiten henkilö, joka on suuntautunut elämässään taiteeseen.

*

Ensimmäisenä eksistentialistina pidetään teologi, filosofi ja kirjailija Søren Kierkegaardia (1818-1855). Hän "torjui hegeliläisen käsityksen, jonka mukaan todellisuus voidaan ilmaista ja siihen sisältyvät ristiriidat ratkaista käsitteellisin keinoin (termi "käsite" liityy tiedon sisältöön, lisäys JP)...

Ihminen ei ole todellisuuden ulkopuolinen, tiedostava tarkkailija, vaan hän on yksilöllisesti olemassaoleva olento. Olemassaolo (eksistenssi) ilmenee elämyksellisen oivalluksen tietä" (lähde: Reijo Wilenius, Pellervo Oksala, Lauri Mehtonen, Matti Juntunen: Johdatus filosofiseen ajatteluun, 1982).

Ihmisen olemassaoloon sisältyvää peruskokemusta kuvannut Kierkegaard kehitti ensimmäisenä käsitteen "AHDISTUS" (vrt. Jean-Paul Sartren romaani Inho, alkuteos ilmestyi ranskaksi 1938).

Termillä "eksistenssi" viitataan siis inhimilliseen olemassaoloon. Termi "essentia" tarkoittaa puolestaan olemusta.

Eksitentialismin mukaan "yksilöllistä olemassaoloa" ei voi käsittää järkiperäisesti.

Eksitentialismi on yksilöllistä. ja samalla eksistentialistin maailmankuva on yksilöllinen. Toiseksi se ei ole akateeminen ("tieto on valtaa") vaan arjen läheinen (inhimillinen oleminen ja elämä).

Jean-Paul Sartren eksistentialismin mukaan ihmisen olemassaolo edeltää ihmisen olemusta. Ihmisellä ei ole ennalta määrättyä olemusta. Ensin on oleminen. sen jälkeen syntyy olemus. Sartre varoittaa erityisesti skientismistä ja tieteisuskosta.

Koska ihminen on "oleva itsessään", yksilö on vapaa. Ihminen on vapaa valitsemaan myös itsensä (käsittää ja tehdä itsensä). Omat valinnat ja ratkaisut sisältyvät keskeisesti eksistentialistiseen ajatteluun.

"Vapaus ja oma valinta" on samalla kertaa ahdistava taakka ja mahdollisuus (uudistua jne.).

Ihmisen ei pidä turvautua auktoriteetteihin. Ihminen on "heitetty maailmaan ja vapauteen".

Sartren eksistentialismi on sodan ja sorron vastainen humanistinen filosofia. Hän hyökkäsi esimerkiksi itsepetosta, vieraantumista ja institutionalisoitumista vastaan.

Sartre oli ateisti, kirjailija (taiteilija) ja vaikuttaja ja hän eli kokonaisen filosofin elämän (kuten esimerkiksi Sokrates).

*

Inhimillistä olemista koskevia kysymyksiä voi käsittää monella eri tavalla. Filosofinen ajatteluhan perustuu siihen, ettei kukaan voi löytää lopullisia selityksiä mihinkään.

"Itselleen oleminen" vapaana yksilönä on mielestäni elämän arvokkain asia.

Eksistentialistinen ajattelu liittyy omalla tavalla vanhaan filosofiseen perinteeseen eli "metafysiikkaan" ja samalla ontologiaan.

Eksistentialismissa kysytään, mitä on inhimillinen "oleminen".

Metafysiikassa kysytään, mitä on "todellisuus" ja "olevainen". Metafysiikan yhteydessä saatetaan pohtia esimerkiksi kokemuksen ylittävää "todellisuutta" kysymällä, voiko "todellisuus" olla henkisyyttä (esimerkiksi Hegel ja idealismi). Tai esittää kysymyksiä siitä onko "todellisuus" esimerkiksi abstraktia tai konkreettista tai "tosiasiallisesti" täysin aiheellista (esimerkiksi Marx ja materialismi). Kysymys "tajunnan ja todellisuuden" välisestä suhteesta sekä siitä "mikä on todellista" (vrt. "kuvittelu") pohdituttaa ihmistä aina.

Ontologian yhteydessä selvitetään olemista ja olemassaoloa sekä "olevaista sinänsä" ja olevaisen perimmäistä laatua.

Metafysiikka voi liittyä ontologian lisäksi myös kosmologiaan. Aikaisemmin metafysiikan on katsottu liittyvän esimerkiksi teologiaan ja psykologiaan.

Psykologian kohdalla kannattaa tässä yhteydessä tutustua eksistentialisti Jean-Paul Sartren kirjoitukseen "Minän ulkoisuus" (käännös (suomeksi) Antti Kauppinen 2004). Siinä on kyse Sartren varhaisimmasta filosofisesta teoksesta vuodelta 1937. Sartre esittää siinä toisenlaisen käsityksen "minän paikasta" ja ennakoi samalla ns. "subjektin kuolemaa" (vrt. ranskalaiset (jälki)strukturalistit).

Ihmisenä oleminen on usein ahdistavaa ja "itselleen olemisessa" myös helposti haavoittuvaa.

Sartre valmistui 1929 filosofian opettajaksi. Hitler sai Saksassa diktaattorin valtuudet 1933. Sartre oli todennäköisesti hyvin selvillä Saksan natsien kiihkonationalistisesta ja rasistisesta ajattelutavasta ja natsimielisten ihmismassojen valtaannoususta. Tämän on täytynyt vaikuttaa omalta osaltaan keskeisesti Sartren eksistentialistiseen ajatteluun suuntautumisessa.

*

Jean-Paul Sartren ihmisläheisessä eksistentialismissa pohditaan "ihmisenä maailmassa olemista.

Eksistentialismin varhaisen edeltäjän Søren Kierkegaardin mukaan meidän jokaisen tulee valita itse oma elämä ja maailmankatsomus.

Sartren eksistentialistiseen olemassaolopohdintaan sisältyy irtaantuminen vanhoista perinteisistä käsityksistä sekä arvoista ja asenteista.

Ihminen on vapaa vasta, kun on ensin irtaantunut vapauden tiellä olevista esteistä.

Sen jälkeen kun on hahmottanut "itselleen olemisessa" yksilöllisen vapauden tiellä olevat esteet ja mistä pitää irtaantua, pitää pohtia seuraavaksi sitä mihin tulisi liittyä.

*

Filosofian historiassa keskityttiin aikaisemmin paljon ihmisen olemuksen pohtimiseen. Ihminen oli siinä maailmaa ulkopuolelta tarkkaileva olento.

Elämän tärkeimmät kysymykset koskevat kuitenkin olemista. Inhimillisessä olemisessa yksilö on kaiken sisällä.

Ihmisenä oleminen liittyy mielestäni lähimmin luontoon ja luonto heijastaa samalla "todellisuutta".

*

Eksistentialistisen ajattelun omaksuminen merkitsee sitä, että ihminen haluaa tarkistaa yksilönä käsityksiä maailmassaolosta sekä uudistua ihmisenä kokonaisvaltaisesti sen sijaan, että pyrkisi "paikkailemaan yksityiskohtia".

Vanhaan ja totunnaiseen ei pidä pysähtyä koskaan.

Mutta kaikista vaarallisinta on pyrkiä herättelemään henkiin aikansa eläneitä "perusasioita". Ei pidä ryhtyä haaveilemaan "vanhasta kunnon ystävästä", puhumattakaan, että palaisi takaisin hänen luokseen.

Tärkeintä elämässä on tulevaisuuteen suuntautuminen. Siihen sisältyy samalla inhimillisen olemisen pohtiminen.

Ihminen on heitetty jatkuvasti kohti huomista.

Eksistentialistisen ajattelun omaksuminen merkitsee myös yhteiskunnalliseen ajatteluun heräämistä uudelta pohjalta.

Tällä hetkellä keskeisin yhteiskunnallinen kysymys liittyy kansainvälisyyteen, monikulttuurisuuteen ja nationalismiin.

 

2. Irtaantuminen

Koska ei ole "luonnostaan lankeavaa vapautta" (Sartre) ja koska ei ole valtioon sitoutumisen pohjalta "lahjaksi saatua vapautta" (viittaus Hegelin valtiofilosofiaan) meidän on vapauduttava repimällä lakkaamatta itsemme irti kaikista vapauden esteistä (irtaantuminen).

Kun pohdimme "olemista" ja "irtaantumista" joudumme kysymään myös sitä, mitä on "OLEMATON" (Jean-Paul Sartren "Oleminen ja olematon", 1943).

Ihminenhän voi tuntea esimerkiksi jollakin paikkakunnalla asuessaan VASTENMIELISYYTTÄ ja INHOTTAVAA OLEMATTOMUUDEN TUNNETTA.

OLEMATTOMUUS ("ei mikään") syntyy toisten ihmisten kautta. Meidän on pyrittävä irtaantumaan myös olemattomuuden tunteesta.

Vapaan yksilön "itselleen oleminen" ei voi tapahtua koskaan toisen tai toisten kautta (esimerkiksi avioliiton kautta). Toisen kautta eläminen ja oleminen merkitsee "itselleen olemisen" sijasta toisen omaksumien käsitysten, kulttuurin ja myytistön kautta olemista.

Oman olemisen ja toisen olemisen "sekoittamisessakaan" ei ole mitään mieltä.

Mikään ei voi olla koskaan hallittua, sillä maailmassaolo etenee sattuma vyöryssä. Vaikka kokoontuisimme vähän väliä suunnittelemaan ja valmistelemaan "hallittua yhteiskunnallista rakennemuutosta" tai esimerkiksi "hallittua sodankäyntiä" mitään hallittua ei synny.

Meidän pitää irtaantua kuvitelmasta pystyä hallitsemaan jotakin.

Meidän pitää irtaantua siitä, että voisimme hallita myös tulevaisuutta. Meidän pitää tunnustaa se, että tulevaisuus pysyy ihmiselle ikuisesti arvoituksena.

Meidän pitää irtaantua auktoriteetteihin uskomisesta ja järjen käyttöön perustuvasta tietämisestä.

Meidän on irtaannuttava järkiuskosta sekä taloudellisesta ja poliittisesta valtapelistä mikä pohjautuu ajatukseen "tieto on valtaa".

Meidän pitää irtaantua yhteiskunnallisiin valtapeleihin kätketystä akateemisesta "tiedeuskosta" ja akateemisesta ´"taideuskosta". Tiedettä tehdään tiettyjen ennalta määriteltyjen ja sovittujen "tiedeperiaatteiden" pohjalta mutta se ei todista mitään siitä, että ihminen voi myös tietää.

Meidän pitää irtaantua ihmistä ja luontoa rajattomasti kahmivasta sekä pääomia rajattomasti kokoon kasaavasta kapitalistisesta talousjärjestelmästä.

Meidän pitää irtaantua varakkuuden ja hyvinvoinnin epätasaisen jakautumisen sallimisesta niin, että rikkaat, joilla on eniten käteistä rahaa ja kiinteää omaisuutta voivat rikastua jatkuvasti lisää köyhimpien köyhtyessä entisestään.

*

Meidän pitää irtaantua meitä nykyisin muokkaavista negatiivisista voimista kuten "itsestään vieraantumisesta" sekä "subjektin (minän) kuihtumisesta ja kuolemisesta". Ja meidän pitää irtaantua "orjamoraalista" sekä valtaeliitin rakennuttamista instituutiolinnoituksista.

Meidän pitää irtaantua nyky-yhteiskunnasta, jossa luontoon kuuluva ihmislaji ja muu elollinen luonto on rahavallan sekä poliittisen puoluevallan hyötyirtioton väline.

*

Eksistentialistin "tieto" käy ilmi esimerkiksi kun mytologinen eläin (ihminen) katkaisee käsillään kepin jostain kohdasta jotakin varten tai kun lintu katsoo luonnossa silmillä jostain syystä jotain. Ja tuo "tieto" on meille "riittävä tieto".

"Itselleen olemisen taiteessa" ihminen ei päätä mitä aikoo tehdä. Meidän tulee irtaantua taiteen tekemisessäkin tietämisen ja tieteellisen tiedon pohjalta tapahtuvasta toiminnasta.

Meille riittää myös se jos ihminen ei halua käyttää tarkoituksenhakuisesti sanaa, vaan tekee "itselleen olemisen vallassa" pelkästään monimerkityksellisen kuvan. Myös tuo "tieto" on meille "riittävä tieto".

*

Meidän pitää irtaantua uskomuksista ja hegeliläisestä pötypuheesta minkä mukaan korkeinta "tietoa" edustaa "hengen tietäminen itsestään" (J. V. Snellman).

Meidän pitää irtaantua ihmiset orjikseen vangitsevasta, väestön luokittelevasta sekä alueet karsinoivasta kuvitteellisesta nationalismista ja regionalismista.

Kaikki elävät olennot ovat tällä planeetalla yhtä ja samaa elollista luontoa ja eläinkuntaa.

*

Meidän pitää irtaantua Prahan kansallismuseon kaltaisesta klassistisesta arkkitehtuurista, jossa rakennuksen ulkokuori ylistää kirkuen länsimaista kulttuuria (Kreikasta ja Roomasta lähtien) ja siitä kun talon sisäkuori on täytetty satutarinaosastoilla, joissa ylistetään rasistisesti "oman kansan" neroutta.

Suomen kansallismuseoon sisältyy sama ongelma. Kyseisen rakennuksen pintakuori on vain tyyliltään kansallisromantiikkaa eikä klassismia. Meidän pitää irtaantua tuostakin rasistisesta tarinasta sillä kaikki rakentaminen on kansainvälistä vuorovaikutusta ja lainaa.

*

Meidän pitää irtaantua sodankäyntiin valmistautumisesta koska meidän pitää harjaantua ainoastaan rauhan rakentajiksi ja ylläpitäjiksi.

Meidän pitää irtaantua ihmisten luokittelemisesta parempiin ja huonompiin "omiin ja ulkopuolisiin" sekä mustiin ja valkoisiin. Meidän tulee kieltää pahuutena kaikenlainen luokitteleminen.

Meidän pitää irtaantua ajatuksesta ihmisten jakaantumisesta tietäviin ja osaaviin sekä taiteellisesti lahjakkaisiin ja lahjattomiin.

Meidän pitää irtaantua tekstin (sana) kirjoittajan ja lukijan (sana) sekä maalauksen (kuva) maalaajan ja kuvan katsojan erottelemisesta.

Meidän pitää ymmärtää se, että sanataideteoksen lukija ja maalauksen katsoja on yhtä luova ja taiteellinen "kaunokirjallisen" tekstin kirjoittajan ja "taiteellisen" kuvan tekijän kanssa.

Kaikki meistä ihmisistä ovat yhtä lailla luovia ja lahjakkaita. Ja me olemme kaikki myös taiteilijoita koska me olemme kaikki ihmisiä.

 

3. Liittyminen

Meidän tulee liittyä elollisen luonnon seuraajiin, kansainvälisyyteen, monikulttuurisuuteen ja maapallon laajuiseen rauhanomaiseen ajatteluun.

Rajansa umpeen sulkeva ja rajojaan yötä päivää tiukasti vahtiva nationalistinen valtio on meille suuruudenhulluutta ylläpitävä jatkuvasti muille räksyttävä "pikkusieluinen rakki".

Ja kun noita itseään täynnä olevia ärhäköitä isompia ja pienempiä rähisijöitä on kokonainen lauma tuon joukon sisällä räjähtää vähän väliä joukkotappelu.

Viimeksi tämä on nähty Ukrainassa ja nyt sitä seurataan Syyriassa.

*

Tein muutama vuosi sitten Euroopan unionille (EU) aloitteen Euroopan historiateoksen kirjoittamisesta, koska sain selville, että kuka tahansa unionin kansalainen voi tehdä minkä tahansa aloitteen ja saa siihen myös vastauksen. Mutta en ole saanut koskaan vastausta aloitteeseeni.

Myös Euroopan historia on mahdollista kirjoittaa monista erilaisista näkökulmasta käsin.

Yksi näkökulma Euroopan historiaan on se, että Eurooppa on kehittynyt pirstaleisena ja on edelleenkin hyvin hajanainen. Saksan historia todistaa vakuuttavimmin pirstaleisuudesta Euroopassa. Eikä Ranskakaan ei ole ollut koskaan yhtenäinen. Saksan ja Ranskan suhteet ovat johtaneet jatkuvasti sotiin.

Syntyneet ristiriitatilanteet juontavat eniten maiden erilaiseen kulttuuriin ja myytistöön.

Hitlerin natsipuolue yhtenäisti hajanaisena kehittyneen Saksan äärimmäisen yhtenäiseksi ja vannoi kostavansa Ranskalle sen (ensimmäisen maailmansodan) rauhansopimuksessa Saksalle tekemän vääryyden. Toiseksi Hitler halusi tehdä Saksasta koko maailman yhdistävän valtatekijän.

Hitler käänsi Saksan historiallisen hajanaisuuden näin täysin ympäri. HItlerin päätavoite oli totaalisesti yhtenäinen, natsien johtama maapallon ihmiskunta (kts. Heather Pringle, Himmlerin suuri suunnitelma, Arjalaisen herrakansan etsintä, 2011).

Hitlerin Saksa hävisi kuitenkin toisen maailmansodan. Stalinin johtama Neuvostoliiton puna-armeija murskasi Saksan natsivallan kaukana idässä. Natsien marssi kohti itää päättyi samoin kuin päättyi aikaisemmin Napoleonin idän valloitusretki. Ukrainan sopimuksella ja sodalla itään suuntautunut valta- ja valloituspeli saattaa myös päättyä samalla tavalla lännen kannalta onnettomasti.

Sodan jälkeen perustettiin Saksan liittotasavalta ja DDR. Länsi-Saksa koostui noin kymmenestä osavaltiosta ja tuon jälkeen perustettiin Euroopan unioni, joka koostuu nykyään lähes kolmestakymmenestä eurooppalaisesta kansallisvaltiosta.

EU:n johtovaltiona on toiminut vanhat suuret riitapukarit Saksa ja Ranska. Saksojen yhdistäminen ja Berliinin muurin purkaminen vahvisti saksalaisten itsetuntoa ja jälki siitä on nähty viimeksi monta kertaa koko Eurooppaa koskeneiden valtapelien tasolla.

EU:n ydinaluetta on verrattu usein keisari Kaarle Suuren (768-814) saksalais-roomalaisen keisarikunnan muinaiseen alueeseen.

Kaarle Suuri otti ensimmäisenä läntisenä hallitsijana keisarin arvon. Hänen harjoittama vallankäyttö pohjautui roomalaisen keisariperinteen ja germaanien kulttuurinperinnön yhdistämiseen. Tämä näkyy myös tuon aikakauden arkkitehtuurissa.

Unionin johtovaltiot Saksa ja Ranska ovat vannoneet puhaltavansa EU:ssa yhteen hiileen vedoten myös Kaarle Suuren aikaiseen valtapelihistoriaan. Siinä on kuitenkin kyse vanhan myytin käyttämisestä modernissa valtapelissä. Tuon myytin mukaan EU on perinyt muinoin Rooman vallan (tuolloinen maailma oli sama kuin Välimeren alue) .

Rooman maailmanvallan perijäksi on tullut kuitenkin nykyinen "maailmanpoliisi" USA.

Unioni on paljastunut äskettäin hyvin ristivetoiseksi ja pirstaleiseksi. Unionista ei ole kehittynyt taloudellisesti eikä poliittisesti yhtenäistä, vahvaa ylikansallista organisaatiota. Vähiten EU on kehittynyt kohti liittovaltiota.

Eniten unionia uhkaa tällä hetkellä hajoaminen.

Ranska on ollut viimeksi islamistien hampaissa (terrorismi) ja jos Saksan sisäpoliittinen valta heilahtaa yhä enemmän äärioikealle EU todennäköisesti kuihtuu kasaan.

*

EU:ssa on hyvää se, että se on korostanut nationalistisille jäsenvaltioilleen ylikansallisen yhteistyön välttämättömyyttä uusimmassa maailmantilanteessa.

EU:n suurin epäkohta on kuitenkin se, että se koostuu nationalistisen valtioiden liitosta.

Unionin lähtökohta on nationalistisen valtiojärjestelmän rasistisessa arvoperinteessä.

Tästä johtuen EU tukee myös pahoja asioita. Unionin tämän hetkiset ongelmat juontavat nationalismiin liittyvien pahojen arvojen purkautumiseen ja se uhkaa samalla ylikansallista yhteistyötä.

Unionin laajentumisyritykset (kohti itää) ja pyrkimys muodostaa Eurooppaan toimiva ylikansallinen valtaelin ovat epäonnistuneet. Tästä on todistanut viimeksi Ukraina sota sekä unionista eroamisen kasvava suosio.

*

Toinen maailmansota 1939-45 on jatkunut monessa suhteessa tähän päivään asti. Onko maailmanloppua ollut jo yli sata vuotta?

Sodaton tila ja sotatila ovat olleet viimeksi (vuodesta 1945) yli puoli vuosisataa avioliitossa keskenään.

Ihminen voi tuolloin keksiä ja kehittää tieteen ja tiedon avulla tehokkaasti kaikkea uutta.

Puuttuu vain se, että kaikki tähänkin asti rakennettu räjähtäisi massiivisena kappaleiksi.

Jos tämä jatkuu, ihminen on toistamassa päivästä toiseen samoja perusvirheitä. Mutta vaikka nuo virheet tunnetaan niistä ei haluta puhua ääneen. Elämä etenee siksi nyt "vallitsevien olosuhteiden diktatuurina". Tärkeimmäksi seikaksi on tullut kumartaa "kullattua vasikkaa".

Tietokone keksittiin ja kehitettiin ihmiseläimen väkivaltaisuustilassa. Nyt valtiot kokeilevat ja kehittelevät kilpaa uutta atk-pohjaista sodankäyntivälineistöä käytännön tilanteissa.

Nykyisiä sotatila-alueita kutsutaan vaatimattomasti "sisällissota-alueiksi".

Länttä huolestuttaa nyt eniten islamilaisuus sekä se, että Venäjän federaatiosta tuli vanhana kauppamaana menestyvä moderni taloudellinen ja sotilaallinen valta.

Venäjän uuden modernin armeijan ja Kiinan puna-armeijan yhteinen projekti olisi länsivalloille ylivoimainen vastustus.

Toisen maailmansodan "jatkuminen ja päättymättömyys" käy hyvin ilmi myös kun otetaan huomioon 1945 perustetun Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) kykenemättömyys rauhan aikaansaamiseksi, sotajakson 1939-1945 eli "toisen massasodan" jälkeinen "kylmä sota" 1945-1965 ja sen jälkeen uudestaan kiristynyt kansainvälinen poliittinen ilmapiiri.

Tämänhetkinen Ukrainan sota syttyi itälaajentumisena lähes samaa linja pitkin itään kuin Hitlerin armeija eteni lähelle Moskovaa. Ukrainan itälaajentumista ajanut ja kovana porvarina tunnettu Saksan liittokansleri Angela Merkel on alun perin itäsaksalaisten kommunistiaktivistien lapsi.

Suomesta löytyy puolestaan nyt kapitalistina tunnettu pankinjohtaja, joka oli nuorena aktiivinen stalinistikommunisti.

Ukrainan ja Lähi-idän sodan aikana käynnistyi "uusi kylmä sota. Sitä on seurannut kaikkien harmiksi talouspakotteita sekä äskettäin itsenäistyneiden ja länsileiriin liittyneiden entisten Itä-Euroopan untuvikkovaltioiden äärioikeistolaistumista ja kiihkonationalismia.

Kaiken aikaa on vallinnut pelko kolmannen massasodan käynnistymisestä maapallolla. Se johtaisi uusiin kuolemankarsinoihin ja kymmenien, jopa satojen miljoonien ihmisten kuolemaan.

Ihmiskunnan kovimmat haasteet ovat vasta edessä.

Nykyistä Välimeren sotapakolaisuutta seuraa kohta maapallon laajuinen ympäristöpakolaisuus Tuossa vaiheessa ihmiskunta astuu uudelle ennen näkemättömän varalliselle kynnykselle. Jos sitä ei osata ylittää seuraukset voivat olla äärettömän dramaattiset.

Maapallolla on jo tällä hetkellä liikkeellä noin 100 miljoonaa ympäristöpakolaista. Seuraavan 5-10 vuoden kuluttua se on todennäköisesti useita satoja miljoonia. Tuossa vaiheessa valtiorajojen mielivaltainen sulkeminen ei voi olla enää mahdollista.

Ihmiskunnalla ei olla tuossa tilanteessa mitään muuta toivoa kuin suuntautua aivan uudenlaiseen maapallon laajuiseen yhteiskunta-ajatteluun.

Ilman uutta aiempaa suurempaa valtaa käyttävää globaalia päätöksentekoelintä (tietysti rauhan säilyttämiseksi ja hyvinvoinnin jakamiseksi) sodankäynti laajenisi ja purkautuisi lopuksi uutena massiivisena väkivaltayhteenottona.

"YK-järjestelmä – – antaa – – kaoottisen ja labyrinttimäisen vaikutelman" (Bo Huldt, Suuri maailmanhistoria, osa 14 "Ennen liennytystä 1945-1965", 1883, sivu 31). Maailmanhistorian pikkujättiläisessä (1988) on kappale "Yhdentyvä maapallo" (sivu 923-) kansainvälinen kehitys on luisunut viimeksi täysin päinvastaiseen pirstaleisuuskehitykseen, sitä voitaisiin kutsua "hajoavaksi maapalloksi":

*

EU:n ja YK:n kaltaiset valtaelimet eivät voi toimia maailmanrahaa, luonnon sekä eläin- ja ihmiskunnan luonnollista jatkuvuutta edistävinä organisaatioina.

Myöskään esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Kiinan kaltaisia yhteiskuntamalleja ei voi käyttää uuden maapallon laajuisen valtaorganisaation kehittämisen esikuvina. Nekin pohjautuvat vanhan paikallisen kulttuuri- ja myytistörakenteen pohjalle (kts. USA:n ja Kiinan historia). Uuden maapallon laajuisen maailmanvaltion täytyy pohjautua aivan uudenlaiseen universaaliseen kulttuuriin ja myytistöön.

*

Maapallolla tulee käynnistää aivan uudenlaisen yhteiskunta-ajattelun luominen.

Aivan ensimmäiseksi meidän täytyy irtaantua itsensä sulkeutuvasta nationalismista ja liittyä universaalia inhimillistä olemista painottaviin sekä konkreettista vapautta ja minää vahvistaviin sekä luonnon seuraamiseen innostaviin sekä yleistä leppoisaa tunnelmaa herättäviin ja rauhaa rakastaviin rakenteisiin.

Meidän täytyy lopultakin tunnustaa se, että maapallon kaikki elolliset olennot ovat ihmisestä lähtien yhtä ja samaa.

Ei ole myöskään olemassa erikseen viisaita ja lahjakkaita yksilöitä tai parempia ja arvottomampia kansoja. Eikä ihmisrotuja ei ole edes olemassa. Me elolliset olennot olemme kaikki yhtä ja samaa eläinkuntaa, hyvässä ja pahassa.

*

Ihmiset ovat menettäneet jo kauan sitten luottamuksen heitä edustaneeseen yhteiskunnalliseen vallankäyttöön (paikallistasolta maapallonlaajuiseen organisoitumiseen asti) eikä sitä voi palauttaa yksinkertaisesti esimerkiksi osallistumishankkeilla.

Koska erilaiset tyylit lisääntyvän länsimaistuneissa kulttuuripiireissä nyt kiihtyvällä vauhdilla nykyisellä valtaeliitillä on yhä enemmän vaikeuksia löytää kannattajia massiivisiin vallankäyttöprojekteihinsa.

Tärkein syy tuohon luottamuksen hupenemiseen ei ole kuitenkaan päättäjäeliitissä vaan siinä, että monet maapallon tähänastiset paikalliset vallankäyttömuodot sekä nationalistiset valtapelikulttuurit ovat häviämässä. Yleinen kehitys kulkee koti "paikallisvaltiotonta tilaa".

*

Maailman monikulttuurisia väestöryhmiä yhdistävän uuden kulttuurin ja yhteiskuntajärjestelmän täytyy olla universaali. Kaikkia yhdistävänä tekijänä ei voi toimia esimerkiksi kristinusko eikä mikään muukaan maapallon uskonto.

Paras kaikki kansanryhmät yhteen yhdistävä universaali filosofinen suuntaus on Sartren ihmiskeskeinen eksistentialismi. Siihen sisältyy paras näkökulma myös yhteiskunnallisen elämän inhimillistämiseksi.

Eksistentialismin ja marxismin yhdistämisestä on kehitettävissä paras yhteiskuntamalli maailmanvaltiolle.

*

Kaikkien sortoa ja köyhyyttä vastustavien täytyy liittyä anarkistisiin ryhmiin maailmanvallankumouksen tekemiseksi ja maailmanvaltion perustamiseksi ihmisen, elollisen luonnon sekä ihmiskunnan parhaaksi.

Nationalististen valtioiden toimesta tapahtuva liikkumisen rajoittaminen sekä väestön ja alueiden karsinoiminen pitää pysäyttää heti.

Uusi maailmanvaltion täytyy perustua vapaaseen liikkumiseen ja monikulttuurisuuteen.

Ilmakehää saastuttavat suihkukoneet ja kaukomatkailun lisääntyminen on vakava ympäristöongelma. Uuden liikkumisvapauden kehittämisessä tulee huomioida myös eksistentialistinen tarkastelu "vieraan paikan kautta oleminen". Kaikkialle ei ole pakko lähteä matkaan fyysisesti, pitää oppia kysymään itseltään miksi haaveilen matkasta johonkin paikkaan toisella puolen maapalloa.

*

Uudessa maailmanvaltiossa ei ole eri alueiden välillä vartioituja rajoja, joidenka sisäpuolella asuisi karsinoituja "kansakuntia".

Uuden maailmanvaltion perusta on ihmiskunnan kaikkien yksilöiden vapaudessa. Maapallon kaikille yksilöille tulee tarjota mahdollisuus kasvaa vapaaksi yksilöksi "itselleen olemisessa".

Uuden maailmanvaltion perusta on "ihmisyksilön inhimillinen oleminen". Uudessa maailmanvaltiossa maailmoja on yhtä monia kuin on ihmisiä maapallolla.

*

Uusi maailmanvaltio ei jakaudu jyrkästi kahtia edustukselliseen vallankäyttösysteemiin (yksilön epävapaus) ja "kansalaisarjen yhteiskuntaan" (yksilön vapaus).

Kaikilla vapailla yksilöillä on siinä mahdollisuus muodostaa "vapaiden yksilöiden yhteisöjä" sekä vapaiden yksilöiden ryhmäelämää helpottavia "sosiaalisia ja sosialistisia yhteisöjä" ja mahdollisuus liittyä myös suurempiin monikulttuurisiin yhteisöihin joissa yhtyy organisoitu yhteisövalta ja arkielämä.

*

Kun katsomme tämän päivän televisiosta purkautuvaa kuva- ja äänitulvaa se todistaa maailma on jo siirtynyt uuden kansainvälisen kulttuurin aallonpituuksille.

Kaikki kuvaruudussa näkyvä ei ole pelkkää "viihteellisyyttä". Kaikki on parhaillaan vaihtumassa eksistentialistiseksi "itselleen olemisen tyyliksi".

Jukka Paaso

ILMOITUS