Maailmassaolon pirstaleisuus ja mielettömyys näkyy ilmastonmuutoksen aikana kaikessa.  

Ihmisen aiheuttaman maapallonlaajuisen ilmastonmuutoksen seuraukset heijastuvat kaikkeen. Kaikki joudutaan siksi muuttamaan.

*

Ihmisiä järkyttävän ilmastonmuutoksen yhteydessä on alettu puhumaan ahdistuksesta sekä psykiatrisista toimista muutoksen aiheuttaman henkisen tuskan lievittämiseksi.

Ilmastonmuutos aiheuttaa kaikessa ja kaikkialla yllätyksellisiä käänteitä ja seurauksia. Kun muutos vaikuttaa jatkuvasti ja "salakavalasti" kuin sairaus ihmisten muodostamiin yhteiskuntiin, sattumanvaraiset käänteet rasittavat katkeamatta yhteiskuntien tähänastista "hallintoa".

*

Teollisen kapitalismin tavaratulvan sekä väestöräjähdyksen yhdistelmä on mieletön. Siitä ei voi aiheutua muuta kuin kasvavia ongelmia.

Monet ovat sitä mieltä, että ilmastonmuutokseen ei voi vaikuttaa eikä ilmastonmuutoksen pysäyttäminen ole mahdollista. Valtapelureiden puhe muutoksen pysäyttämisestä on pelkkä valtapoliittinen temppu.  

Nationalistien (kuten suomen perussuomalaisten) mielestä tässäkin tilanteessa ihmisen täytyy keskittyä perinteisesti kansallisvaltiota puolustavaan valtapeliin, jossa "tieto on valtaa". He uskovat, että nytkin täytyy puolustaa ainoastaan "omia". Tämä on kuitenkin erehdys.

Ainoastaan kansainvälisyydellä on näinä aikoina hyvää sanottavaa ihmiskunnalle.

*

Nationalistit ovat ymmärtäneet väärin koko maailmassaolon. He eivät halua tunnustaa inhimillistä vuorovaikutusta keinotekoisen organisoinnin vastakohtana. Eli sitäm kuinka arjessa on kautta aikain vaikuttanut esimerkiksi se, että jonkun "isä oli saksalainen. äiti chileläinen ja kasvatus ranskalainen" (kulttuurista puhumattakaan, kts. Baudelaireen liittyvää kirjaa Modernin elämän maalari ja muita kertomuksia, 2001).   

*

Kirjailija eksistentialisti Jean-Paul Sartren kirja Inho kertoo inhimillisen olemassaolon mielettömyydestä. Sartren mukaan "ihminen on maailmaan heitetty" ja ennen kuin ihmisellä on joku olemus, sitä edeltää oleminen.

Sanalla "inho" tarkoitetaan aistimusta ja reaktiota, jossa ihminen kokee näkemänsä inhottavaksi eikä halua nähdä näkemäänsä ja sulkee siksi silmänsä. Inhon kokeminen sulkee aistihavainnon, mutta pelko herkistää sen.

*

Kirjan alussa (päväkirjan päiväämättömässä lehdessä) puhutaan "vivahteiden ja pienten seikkojen muistiin merkitsemisestä" sekä "tapahtumien ja muutosten ymmärtämisestä sekä niiden asiamukaiseen yhteyteen sijoittamisesta". Tällä viitataan inhokokemukseen liittyviin seikkoihin.

Sartren sanankäyttö on aina tarkkaa ja yksityiskohtaista.

*   

Olemiseen liittyvästä vapaudesta, tulkintojen ja ratkaisujen tekemisestä sekä "itselleen olemisesta" voi olla montaa mieltä. Kuitenkin päällimmäiseksi nousee niissä kaikissa kysymys täälläolon sattumasta ja ristiriitaisuudesta.

Siinä havaitsee "olemista ja olemattomuutta (ei-olemista)". Sekä myös esimerkiksi kysymyksen historiasta nykyhetkestä ja tulevaisuuteen suuntautumisesta.

Lopputulos on se, ettei historiaa ole olemassa eikä menneisyydestä kannata edes puhua mitään.

Olemisen näkökulmasta on vain tässä ja nyt.

Elämä on itsessään järjetön ja mieletön, elämällä on merkitystä ainoastaan, kun "jalostaa itse itseään" koko elämän ajan.

Eksistentialisti ei heittäydy "putkeen tai laakereille".

Seikkailumieltä.    

 

ILMOITUS