Tutkimuslaitos Pew Research Centerin mukaan muukalaisvastaista nationalismia on eniten Italiassa vähiten Ruotsissa - myös Suomi on listauksen kärkipäässä (yle.fi 26.6.2018).

Kaikki on ollut kautta aikojen aina kansainvälistä. Ja sama tendenssi tulee jatkumaan.

Nyt kun ylikansallinen kulttuuri valtaa kaikkea (taloutta, politiikkaa, elämäntapoja jne.), nationalistinen kulttuuri tekee kuolemaa.

Jokainen nationalistinen yritys kaapata valta vain "omille" on tuomittu epäonnistumaan. Hitlerin Saksan natsien fasistis-rasistinen historia on tästä hyvä esimerkki. 

*

Saksan natsipuolueen nimi oli "kansallissosialistinen työväenpuolue". Sanalla "sosialismi" viitataan tuotantovälineiden yhteisomistukseen. Natsit eivät kannattaneet teollista kapitalismia (taloutta) eikä marxilaista sosialismia mutta korostivat saksalaista "kansaa ja rotua".

Alkuperäisestä marxilaisuudesta irtioton tehnyt sosiaalidemokraattinen liike on pyrkinyt yhdistämään "työväenpuoluesosialismia" ja markkinataloutta. 

Uusin kehitys on kuitenkin johtamassa tähänastisen sosiaalidemokratian päättymiseen. 

*

Uusi maahanmuuttajavastainen äärioikeisto on syrjäyttämässä parhaillaan sosiaalidemokraattista liikettä vallankäytön kärjestä. 

Kasper Hauserin blogi (kulttuurivihkot.fi 19.6.2018) "Äärioikeisto - jälkiteollisen yhteiskunnan 'työväenliike'" on tässä suhteessa valaiseva kirjoitus.

Uuden äärioikeiston rinnalla on nousussa myös diktatuuriin perustuva valta. 

*

Kun opiskelin Barunschweigissa 1971-1973, kiinnitin huomiota siihen kuinka lapset oli puettu usein viikonloppuna juhlavaatteisiin. 

Tämän lisäksi koko perhe teki usein viikonloppumatkan Itä-Saksan rajalle. Vanhemmat kasvattivat lapsiaan yhdistetyn Saksan kannattajiksi. Saksojen yhdistäminen liittyi nationalistiseen ajatteluun. 

Saksojen yhdistämisen jälkeen nuoret ovat paenneet entisen DDR:n alueelta eikä Itä-Saksaan upotetut rahat (mm. koko Saksan lähiöuudistusvarat) ole tuottaneet joka suhteessa toivottua lopputulosta. Entisen DDR:n alue erottuu vieläkin jyrkästi muusta Saksan alueesta.  

Vasta seuraava jakso historiaa paljastaa sen oliko Saksojen yhdistäminen hyvä asia. 

*

Saksojen yhdistämisen "hyvyys" ei ole mikään itsestäänselvyys. Tavoitteena on ollut yhdistää, yhtenäistää ja yhdenmukaistaa "alkuperäinen Saksa". 

Mitta mitä ihailemista siinä on? 

Maailmassa oleminenhan on yhtä "sattuman valua" sekä samalla täynnä erilaisuutta ja yksilöllisyyttä.  

Jos "uusi työväenliike" saa maassa vallan ja Saksa menettää unionin johtoaseman Saksassa saattaa syntyä uusi yleinen liikehdintä, mikä johtaa aivan uudenlaiseen yhteiskuntaan. Tuo kehitys olisi "luonnollisen vyöryprosessin" mukaista. 

Miksi Saksaa pitäisi vääntää taas kerran väkisin yhtenäiseksi?  

*

Niin kutsuttujen "kansallisten vähemmistöjen" vainoaminen (Suomessa esimerkiksi ahvenanmaalaiset ja saamelaiset) on lisääntynyt samaan aikaan kun kansainvälinen kulttuuri on alkanut kuristaa kansallisvaltioita. 

Katalonialaisen vähemmistön vihollinen Espanjan pääministeri joutui väistymään valasta oman puolueen korruptioskandaalin takia. 

Espanjassa on alkanut samaan aikaan oikeudenkäynti "vauvavarastajaa vastaan" (yle.fi 26.6.2018). Gynekologi Edvardo Velaa syytetään lukemattomien vauvojen kohdalla. Tapaus liittyy diktaattori Francon valtakausiperintöön. 

*

Yhtä oikeaa demokratiaa ja yhteiskuntamuotoa ei voi olla olemassa. 

Kaikkihan on maailmassa olemisessa jatkuvassa ennalta arvaamattomassa muutostilassa. 

Myös uuden nationalistisen äärioikeiston kohtalo on naulattu kansainvälisen vallan jatkuvaan voimistumiseen. Äärioikeistokin murskaantuu ylikansallisten jyrän alla.

*

Demokratian huippukausi on nyt ohi, länsimainen demokratia on taantunut 1970-luvun tasolle (yle.fi 25.6.2018).

Ihmiset kuitenkin kuvittelevat, että kun "kaikkea tutkitaan ja kaikkea hyvää tehdään", niin kaikki kehittyy "itsestään paremmaksi". Ja että "todellisuus" pysyy aina samana.  

*

Mutta ei se niin ole. Tähän liittyy lukemattomia hyviä esimerkkejä. Tässä esimerkki.   

Ensin kansallisvaltiot ottivat vastaan maahanmuuttajia ja pakolaisia. Seuraavassa vaiheessa pakolaisia alettiin "varastoimaan" lähtömaan ja vastaanottomaiden väliseen pakolaisleiriin. Kolmannessa vaiheessa vastaavia leirejä (nyt ns. "käsittelykeskuksia") alettiin pystyttämään myös lähtömaihin. 

Tätä pitemmälle ei voi päästä. Seuraava vaihe saattaa johtaa "uudenlaisten tuhoamisleirien" perustamiseen.

Ja jopa esimerkiksi EU:n hajoamiseen. 

*

Nykyinen yhteiskunnan ja luonnon hätä (esimerkiksi sodat ja ilmastonmuutos) on maailman nationalististen valtioiden ("hegeliläisen valtiouskonnon") aiheuttama. 

Jos ihmiset eivät saa poistua turvallisesti sotaa käyvästä maasta eikä heille tarjota uutta asuinpaikkaa (vaikka koko heidän saarivaltionsa olisi jäänyt veden alle), tämä johtaa  ihmisoikeuksien törkeään loukkaamiseen. 

*

Joka toinen pakolainen pakenee nykyisin sotaa. 

Algeria on karkottanut siirtolaisia (omia kansalaisia) ja jättänyt yli 13 000 ihmistä nääntymään nälkään ja janoon, mukaan on ollut raskaana olevia naisia ja lapsia, ihmisiä on nähty makaavan kuolleena autiomaassa (yle.fi 25.6.2018).  

*

Kiina on noussut viimeksi syystä ja toisesta johtuen median kärkiuutisten joukkoon. 

Kommunistijohtoista Kiinaan on syytetty myös esimerkiksi maapallon otsoniaukon laajenemisen jatkumisesta. Samaan aikaan länsimainen uusliberalistis-teollinen kapitalismi kiihdyttää jatkuvan taloudellisen kasvun politiikkaansa.  

*

Samaan aikaan kun ilmastonmuutos pahenee ja luonnon monimuotoisuus kutistuu ihminen jatkaa luonnonvarojen kahmimista suuhunsa miten huvittaa. Esimerkiksi trooppisia metsiä hakattiin viime vuonna 40 jalkapallokenttää minuutissa.  

Samalla katosi Suomen kokoinen alue metsää maapallolta (yle.fi 27.6.2018). 

*

Tätä sairasta kehitystä syventää "konservatiivinen luonnonsuojelu", joka perustuu ihmisen utilististen ja nationalististen arvojen korostamiseen, esimerkiksi "tehomaatalous" sekä niin kutsuttujen "kansallispuistojen" perustaminen (luonnon tarkasteleminen esteettisenä arvona, turismi ja luontokuvabisnes). 

*

Nyt tarvitaan uusi vallankumous, siinä tähänastinen luonnon alistaminen vaihdetaan luonnon vapauttamiseen.

Siinä ihmisen toimintaa rajoitetaan tietoisesti evoluution mukaisesti kasvaneen luonnon hyväksi. 

On käynnistettävä kehitys, jossa luonto voi vallata takaisin ihmisen käyttöönsä raivaamia alueita. 

*

Kirkonkylän ja lentosotakoulun yhdistäminen on johtanut sairaaseen lopputilaan. 

Sen jälkeen kun Kauhavan entisen kirkonkylän kasarmi (LSK) lopetti (2014), olen seurannut kirkonkylän sisälle tunkeutuneen lentokentän kiitoradan pään vaiheita ja pohtinut paikan uudistamista. 

Aluksi kirjoitin omakustanteen "Kauhavan moderni kulta-aika" (Unelma uudesta Kauhavasta, ISBN 978-952-6675-35-0, 2014)

Luonto, näkyvimmin linnut ovat vallanneet nyt hiljaisen kiitoradan pään (peltoa) reviirikseen, esimerkiksi lokit ja töyhtöhyypät.   

*

"Maalaisten liitto" ja "syrjäkylien kehittäminen" pitää kieltää ja hävittää maapallolta kokonaan sillä syrjäkylien historia liittyy uusien paikkojen ja luontoalueiden valtaamiseen ihmiselle. 

Kylissä harjoitetaan myös maa- ja metsätaloutta (pääelinkeino) mikä merkitsee luonnonvarojen käyttöönottoa hyvin yksipuolisesti. 

*

Vanhat kylät ovat alkaneet kuihtua kaupungistumisen ja modernin edetessä, kyliä on pyritty siksi kuitenkin "kehittämään". Se pitää kuitenkin kieltää. 

Luonnon pitää antaa vallata kyläalueet ja rakentamista tulee sallia jatkossa ainoastaan isoissa taajamissa (kuten Saksassakin tehdään). Tuolloin pitää suosia taajamien tiivistämistä, varsinkin korkeiden pisteittäisten tornitalojen tekemistä. 

Maa- ja metsätalouteen sekä teolliseen kapitalismiin perustuvaa yhteiskuntaa tulee tarkastella hyvin kriittisesti luonnon kärsiessä. Päähuomion on oltava jatkossa luonnon monimuotoisuudessa ja hyvinvoinnissa.     

*

Luonnossa kaikki liittyy kaikkeen. Luonto toimii täysin omien "lainalaisuuksien" mukaan (evoluutio). Ihminen ei voi antaa luonnon luonnollisille muutoksille uutta suuntaa. 

Luonnosta ei voi "tietää" eikä ihminen pysty "suojelemaan" luontoa. 

Onneksi Suur-Kauhavan väestöstä ainoastaan noin 40 henkeä on liittynyt paikalliseen luonnonsuojeluyhdistykseen (kunnassa on lähes 20 000 asukasta).  

*

Ostin vanhan tavaran kaupasta kirjasen Uutta suomalaista maalaustaidetta (John Boulton-Smith, 1971). Koska kaikki on kansainvälistä tuon kirjan nimi tulisi olla "Uutta maalaustaidetta Suomessa". 

Kirjan kannessa on turkulaisen taidemaalari Kauko Lehtisen maalaus "Kevät" (1966). Opin tuntemaan hänet nykyisessä Pietarissa, kun olimme Turun ja Leningradin ystävyysviikolla 1980-luvun loppupuolella. (Turku ja Leningrad ovat olleet hyvin kauan ystävyyskaupunkeja).

Meillä oli tuolloin (Neuvostoliiton kommunismin aikaan) viikon ajan mukana yhteinen tulkki sekä autonkuljettaja ja musta henkilöauto.  

Myöhemmin DDR tarjosi Suomen johtaville suunnitteluviranomaisille matkan Itä-Saksaan, johon myös sisältyi mm. oma tulkki. Osallistuin Turun apulaisasemakaava-arkkitehtina siihenkin. 

*

Lehtinen ei esiinny paikallisessa mediassa, koska hän on hyvin kansainvälinen. Hän on opiskellut myös Pariisissa, hänen töitään on ollut näyttelyissä Euroopassa ja Yhdysvalloissa sekä hän on tehnyt ulkomaanmatkoja kansainvälisiin taidekohteisiin mm. Italiaan ja Ranskaan. 

Hänen teoksiaan voi ihailla myös ulkomailla.

*

Kirjan sivulla 43 on E. Ahosen etsaus Tuhatvuotismuisto (1967). Muistan kun ihailin teininä Ahosen piirustuksia ja sain niistä vaikutteita omaan piirtämiseeni. Kirjassa on myös useita muita minulle tuttuja taideteoksia ja taiteilijoilta 1960-luvun jälkipuolelta. 

Tuo aikakausi oli omalla kohdallani täynnä irtiottoa vanhasta ja tahtoa uudistua. Minustakin tuli aikakautensa kapinallinen, hippiliikettä ja rauhanaatetta ihaileva nuori. Tähän vaikutti sekin, että kotini naapureista moni oli tekemisissä taiteen kanssa (kuva ja sana).          

Minusta tuli kuitenkin arkkitehti. Opiskelin arkkitehdiksi Saksassa ja  Suomessa. Arkkitehtuurikin on kansainvälistä. Saksassa pääsin tutustumaan Bauhausin perintöön, Oulussa Reima Pietilän arkkitehtuurifilosofiaan.  

Myöskään esimerkiksi "uutta suomalaista arkkitehtuuria" ei ole olemassa. On ainoastaan "uutta kansainvälistä arkkitehtuuria Suomessa".  

*

Viimeksi olen käynyt useamman kerran Viipurissa. Muinoin ehkä laulettiin, että "sellainen oli hansadominikaanien ja -fransiskaanien Viipuri". Minulla ei ole ollut Viipurissa yhtään ikävä suomalaisia, nyt voidaan laulaa "sellainen on venäläisten asuttama Viipuri".  

Koska maaseutuelämää suosiva maatalousvaltainen kulttuuri aiheuttaa isoja ongelmia siitä pitää päästä irti. 

Yleinen kehitys kulkee kuitenkin myös itsestään kohti kaupunkikulttuuria, koneellisten meijerien perustaminen on ollut eräs vaihe tuossa "jalostumiskehityksessä". 

Tietä kohti kaupungistumista (vrt. "ilmajokilainen Seinäjoki") vetää entinen materialistinen ja taloudellinen kehitys.  

*

Maaseutukulttuurin ja taajamakulttuurin yhdistäminen johtaa sairaisiin muotoihin. Siinä "Kartano-DNA" ei johda sekään hyvään ("mitä serkumpi sen herkumpi").  

Kanta-Kauhavan keskustassa (kaupunkikunta) ihmettelin kylttiä, jossa kerrottiin viereisen alueen myrkyttämisestä jättikoiranputkien hävittämiseksi. 

Tuo kyltti oli ruokakaupan kyljessä ja kyltissä mainittiin, että myrkytys on saanut EU:n maaseudunkehittämistukea. Myrkytetylle alueelle ei saanut mennä kahteen viikkoon. 

*

Saman paikan vieressä on laaja asvaltoitu parkkipaikka. 

Parkkipaikan takareuna toimii teininuorten jengiytymiseen liittyvänä "kutualueena". Paikalla käy "koppiksia" ja traktoreita. 

"Koppis" on aikuistumisen, traktori maskuliinisen maatilaisännöinnin symboli. 

Naisen "iskeminen" onnistuu ehkä parhaiten traktorilla. 

Saman paikan lähellä olevan leikkipuiston kyljessä olevalla pellolla ajeli traktori, jonka perässä suihkutettiin jotain myrkkyä "tuhohyönteisten" hävittämiseksi.

*

Pellot pitää hävittää Kauhavan vanhasta pääkeskustasta. 

Maatalouden harjoittamista ja asuintaajamaa ei pidä yhdistää koskaan. Isojen kaupunkien torimyyntikin on hygieenikkojen valvonnassa, myyntijärjestelystä ei saa aiheutua terveysvaaroja. 

Maatalouskulttuurin pahin virhe on se, että maatilakeskukset (ns. "kartanot" ja isällinen tilaperintö) ylläpitävät naista sortavaa patriarkaalista yhteiskuntaa (vrt. tätä kirjoitukseeni "Jussipaidan alkuperä"). Ja kieroa luontosuhdetta (utilismi).           

*        

Olen usein väittänyt, että ihmisellä on vahva taipumus kuvitella kaikenlaista. Seuraava havainto itsestäni toimii siitä hyvänä esimerkkinä. 

Ennen kuin lähdin junalla Kauhavan asemalta Seinäjoelle, lukitsin polkupyöräni vahvalla vaijerilukolla. Pari päivää sen jälkeen, kun oli palannut Kauhavalle, huomasin että mustan vaijerilukon muovinen suojakerros oli "leikattu" irti niin, että vaijerin sisällä oleva paksu teräsvaijeri on näkyvillä. 

Kun olin laittanut vuokra-asuinpaikassamme mustaa teippiä kyseisen "leikkauksen" päälle, huomasin seuraavana päivänä, että sitäkin oli yritetty repiä irti "leikkauskohdan" päältä. 

Laitoin vielä toisenkin kerran mustaa teippiä samalle kohtaa. Mutta kun sitäkin oli revitty, minussa syntyi ajatus, että minä vain kuvittelen. 

"Todellisuudessa" (konkreettisessa tapahtumassa) alun perin vaijerin suojakerros oli kulunut, koska vaijerilukko oli hankautunut puhki takapyörän vanteessa. Sama kuluminen oli jatkunut myös mustan teipin käyttämisen jälkeen. 

Kukaan ei ollut yrittänyt varastaa tai vahingoittaa polkupyörääni.   

*

Eksistentialismin mukaan vapaa yksilö tekee valinnat ja ratkaisut yksin. Olen kokenut omien ratkaisujen tekemiseen liittyvän ahdistuksen jatkuvasti omalla kohdallani.  

Tutustuin ensimmäiseen vaimooni Lapinjärvellä 1967. Hän oli ollut tuota ennen yli kymmenen vuotta suomenruotsalais-saksalaisen kotiväkensä kanssa Leverkusenissa (lähellä Kölniä). 

Meidät vihittiin avioliittoon Lapinjärven kesällä kirkossa 1969. Lapsemme (tytär) syntyi saman vuoden lokakuussa.   

Vaimoni oli saanut Saksassa konepiirtäjän koulutuksen. Hänen isänsä (konehuolto) oli töissä Suomeen muuton jälkeen Helsingissä, samoin vaimoni (Wärtsilän telakka). 

Vaimoni isä halusi, että hankkisimme perheasunnon Helsingistä ja että olisin opiskellut esimerkiksi konepiirtäjäksi mutta ei arkkitehdiksi. 

Noihinkin aikoihin Helsingissä oli paha asuntopula. Ja myös pula monista työpaikoista.

*  

Vaikka olin pasifisti ja Sadankomitean jäsen, menin vuoden 1971 alussa armeijaan Santahaminan jääkäripataljoonaan. Vaihtoehtona sille olisi ollut tuohon aikaan nuorisovankila.   

Olin luovana ihmisenä kiinnostunut luovasta työstä ja olin saanut opiskelupaikan Länsi-Saksan Barunschweigin teknillisen yliopiston arkkitehtiosastolta. 

Ehdotin vaimoilleni muuttoa Saksaan, mutta hän piti sitä huonona ajatuksena.

Halusin kuitenkin muuttaa perheeni kanssa Saksaan ja aloittaisin siellä arkkitehtiopinnot.

*

Tilasin Helsingissä laivalipun Helsingistä Travemündeen. Olin tuolloin vanhimman veljeni (arkkitehti) luona Helsingissä. Join pullon viiniä ja menin nukkumaan. Heräsin siihen kun minut herätettiin nukkumasta, koska illalla matkustajalaivan lähtöaika lähestyi. 

Menin isoon valkoiseen laivaan ja heräsin aamulla ihmettelemään minulle erikoista Travemünden luontoa. Saksan luonto näytti aivan toisenlaiselta kuin Suomessa.   

*

Kun palasin ensimmäisen kerran Saksasta Suomeen joulukuussa 1921 vaimoni oli tutustunut tulevaan uuteen aviomieheensä.  

Ajatus avioerosta ahdisti koko ajan enkä saanut siihen mistään lohdutusta. 

Avioeron jälkeen minulta evättiin (ennalta kirjallisesti sovittu) lapsemme tapaamisoikeus adoptointiin vedoten. Kyseinen byrokraattinen ja juridinen ratkaisu on vaikuttanut paljon tuohonastisen maailmakuvani muuttumiseen. Sekä yhtenä elementtinä traumaattisuuteeni.      

Opin ymmärtämään itämaisen viisauden, jossa sanotaan: "sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi". 

*

Meitä oli Lapinjärven Latokartanossa virkamiehen seitsemän poikaa. Vaikka vanhempamme olivat uskovaisia (lestadiolaisia) yhdestäkään meistä ei tullut kristittyjä uskovaisia. Maalaisliittolainen isäni oli Kuivaniemeltä, porvarillis-isänmaallinen äitini Simosta.  

Useimmat veljistäni perustivat oman firman ja toimivat liikemiehinä. Ainostaan vanhin veljeni ja minä luimme arkkitehdiksi. 

Minua kutsuttiin "jussiksi", tuohon kutsumanimeen liittyy joku kulttuurinen ja myyttinen leima. Olin siis veljessarjamme "jussimainen tyyppi". 

*

Ihmettelen vieläkin sitä, miksi veljessarjamme rakentui valtaosin yhtälöstä 2+2+2 plus "sälli" (veljessarjan vanhin veli).  

Kaksi nuorinta veljeäni olivat identtiset kaksoset, seuraavat kaksi veljeä erimunaiset kaksoset sekä minä ja vuotta vanhempi veljeni puuhasimme paljon kahdestaan. 

"Sälli" (perheen vanhin poika) erottautui meistä muista veljistä, "sälliä" piti totella aina koska hän teki lopullisen päätöksen. Oman käsitykseni mukaan tämä oli pohjoissuomalaisen "kristillis-maalaisliittolaisen maatalouskulttuurin myyttistä perintöä.   

*

Heräsin marxilaisuuteen sekä monikulttuurisuuteen 1970-luvun alun ulkomailla Saksassa. Saksan valtio oli ottanut runsaasti opiskelijoita eri puolilta maapalloa. 

Opin ymmärtämään sen, että nykyajan ihmiselämä on liikaa yhteiskunnallista, valtaosin byrokratiaa ja juridiikkaa. Viimeksi eksistentialistinen filosofia on vieraannuttanut minut yksilövapauden vastaisesta nationalistisesta arvomaailmasta. 

Vanhin veljeni ("sälli", arkkitehti) työskenteli pääosan elämästään Afrikassa. Yksi veljeni muutti kymmenisen vuotta sitten johonkin Kaukoitään, enkä ole nähnyt häntä sen jälkeen. Veljeni tyttöystävinä ja vaimoina on ollut naisia monista eri kulttuureista.    

*

Saksan jako (Länsi-Saksa ja DDR), Neuvostoliiton sekä kommunistisen Kiinan välinen kädenvääntö sekä muutamat muut seikat vaikuttivat siihen, että kiinnostuin Saksassa syvällisemmin yhteiskunnallisista kysymyksistä. 

Kiinnostuin ajattelijana aluksi vallankäytöstä ja pidin pitkään käsitettä "valta" (taloudellinen ja poliittinen valta) filosofian kannalta keskeisimpänä seikkana. 

Nykyisin ajattelen, että ihminen on "ei-tietävä" väkevän kuvittelutaipuvainen eläin, jonka olemista ja elämää leimaa eniten kulttuuriset myytit.    

Aloin näkemään yhteiskunnallisen eriarvoistumisen sekä siihen sisältyvän taistelun. Aloin ihailla yksilön tahtoa vastustaa (teko) tapahtuvaa yhteiskunnallista vääryyttä. Ymmärsin myös, että konkreettinen toiminta (teko) on merkittävä seikka ihmisen olemisessa ja elämässä.    

*

Saksassa luin ensimmäisen kerran myös Sartresta (hänen elämästä ja eksistentialistisesta filosofiasta). 

Eksistentialismi alkoi vaikuttaa arvomaailmaani eniten vasta eläkepäivilläni kun minulla oli enemmän aikaa ja tilaisuus tarkkailla itseäni ja muita ihmisiä.   

*

Eksistentialistisen "itselleen olemisen" kannalta on luonnollista, että 70 vuotta täyttänyt ihminen (minä nyt) alkaa pohtimaan myös tulevaisuutta niin, että sekin täyttäisi "itselleen olemisen" ja omien valintojen ja ratkaisujen tekemisen näkökulman sekä antaisi maailmassa olemiseen toivoa.

Jos joutuu pakenemaan esimerkiksi Afrikasta Kauhavalle, alkaa ymmärtää mitä elämä on. 

Mutta mitä tapahtuisi, jos suomalaiset (esimerkiksi kauhavalaiset) joutuisivat pakenemaan täältä esimerkiksi Algeriaan, mutta eivät saisi oleskelulupaa?

*

Oman käsitykseni mukaan ihmiskunnalla on enää 10-20 vuotta aikaa herätä uusimpaan maailmassaolon "todellisuuteen". 

Veikkaan, että kohta ihmiskunta tulee näkemään juutalaisvainojakin järkyttävämmän "teollisen yhteiskunnan tuhoamiskoneiston". 

Tähän viittaa sekin, että pakolaiskysymyksen valtapoliittisen käsittelyn aikana syntyy koko ajan uusia termejä, kuten (viimeksi) "maahanmuuttoalusta" ja "käsittelykeskus", ja että riita ihmisoikeusjärjestöjen kanssa on kovenemassa koko ajan. 

*

Kun olin havaitsevani, että seinäjokilainen keskusta- ja porvarimediavalta Ilkka ei vaikuta halukkaalta julkaisemaan mielipidekirjoitustani "Jussipaidan alkuperä" (alkuperäinen kirjoitus), kirjoitin samasta aiheesta Ilkkaan tämän lyhyemmän version:  

 

"JUSSIPAIDAN ALKUPERÄINEN ALKUPERÄ (kirjoitettu 26.6.2018)

Mihin Jussipaidan alkuperäinen merkitys liittyy? Ei ainakaan miesvaltaisen lakeuden regionalistiseen kulttuuriin.  

Vanhin suomenkielinen teksti on kirjoitettu tuohirullaan Venäjällä, se on löytynyt Novgorodin uusimpien arkeologisten kaivausten yhteydessä. Tuon muinaisen tuohirullatekstin merkitys (sisältö, asiayhteys) on kuitenkin arvoitus. 

Jussipaidan alkuperää pohtiessa ensimmäiseksi tulee mieleen puukolla puuhun veistetty, "kulmikkaaksi tehty antiikin salmiakkinauha". Siinä Jussipaidan suoralinjaisin vedoin tehty rivi esittää antiikin "linnunmunariviä" (kaarien täyttämää ns. munasauvaa). 

Jussipaidan muodossa on  kyse kreikkalaisesta "munasauvasta". 

Se liittyy antiikin kulttuurin ja mytologian hedelmällisyysmyyttiin. Naissukupuolella jo muinoin elämässä sivurooli. Keskiajan jälkeenkin kuviteltiin pitkään, että ihminen saa alkunsakin ihmisen hahmoisena miehen spermasta. 

Nykyisin tämän jäljet näkyvät miesten ja naisten välisissä palkkaeroissa. 

Tässä kohtaa kannattaa tutustua Marja-Liisa Niemi-Mattilan kirjaan Jumalainen mies, Kreikan mytologian miesarkkityypit ja nykymies (2008).

Me elämme nykyaikanakin antiikin aikaisia perusteemoja." 

*

Sanomalehti Ilkka julkaisi kuitenkin tästä aiheesta tekemäni alkuperäisen kirjoituksen 29.6.2018.

*

Se, että naiselle maksetaan nykydemokratiassakin samasta työstä vähemmän palkkaa kuin miehelle on vain eräs esimerkki siitä kuinka sitkeästi vanhat kulttuuriset myytit elävät nykyajassakin. 

Toinen vastaava esimerkki on rasistiset asenteet (vrt. nykyinen pakolaispolitiikka). 

Kolmas hyvä esimerkki löytyy tekniikan historiasta. Siinä kehitystä eniten eteenpäin vienyt voima on ollut ihmisen aggressiivisuus. 

Esimerkiksi tietotekninen kehitys käynnistyi sodan aikana vihollisen salaisten viestien avaamiseksi. Tekniikan vaiheet näkyvät myös esimerkiksi sodissa käytettyjä pommeja sekä lentokoneiden teknisiä ratkaisuja toisiinsa vertaamalla.

Näyttää siltä, että samaan aikaan kun ihminen on käyttänyt kierossa luontosuhteessa häikäilemättömästi hyväksi luonnonvaroja, samaan aikaan ihminen on kasvattanut vihaansa entistä enemmän kohti itse ihmistä. Uusin kehitys on johtanut elollisen luonnon ja ihmisen olosuhteiden kurjistumiseen samanaikaisesti.               

*

Maa- ja metsätalouteen perustuvan yhteiskunnan kulttuuri syntyi lakeudella "ihmistyövaltaisissa" maatilakartanoissa. Kartanoiden koneellistuttua kartanoiden ihmistyövoimaa harjoittaneita alkoi siirtyä taajamiin kuten Kanta-Kauhavan nykyiseen keskustataajamaan (alun perin ns. kirkonkylä). Syrjäseutujen kartanokulttuurista tuli samalla keskeinen osa päätaajaman kulttuurista rakennetta, jossa sekoittuu vanhoja ja uusia muotoja. Noiden taajamien sosiaalista vuorovaikutusta leimaa oma erityinen trendi. 

Eksistentialistinen "itselleen oleminen" merkitsee vapautta valita ja ratkaista yksilönä itse asioita sen sijasta, että joku toinen tai jotkut muut vaikuttaisivat valintaan ja ratkaisuun. Jos asuu irrallaan taajamaelämästä syrjäseudulla tai keskellä taajamaa tai isossa cityssä käsitys eksistentialistisesta "itselleen olemisesta" voi vaihdella joissakin suhteissa. 

Mutta "varminta" on se, että eksistentialistisen "itselleen olemisen" omaksunut yksilö joutuu "perinteiseen maaseututaajamaan" muuttaneena vastakkain päinvastaisen kulttuurin kanssa mihin on itse kasvanut.     

      

*

Ihmisyhteisössä luodut "kaaviot" ja konkreettinen elämä sujuvat aina aivan eri tavalla. 

Vaikka erilaiset filosofiset suuntaukset pyrkivät aluksi jatkuvaan vuoropuheluun, lopputulokseksi tuli se, ettei eri suuntausten välillä ole enää vuorovaikutusta. 

Vaikka nationalismi on pyrkinyt yhtenäistämään "kansakuntaa", kansa elää sitä huolimatta pirstaleisena. 

Tämän tyyppinen ristiriita on aivan yleinen.

Sartre korosti aina sitä, ettei hänellä ole ollut isää. Olen kuullut monia elämäntarinoita, joissa paljastuu se ettei isäksi luultu olekaan henkilön "oikea isä". Uskovaiset vanhempani harjoittivat seksiä ennen avioliittoa vaikka se oli heidän omaksumassaan kristillisessä suuntauksessa (lestadiolaisuudessa) kielletty. Lestadiolaisten suviseuraleiriytymisalueelta löytyy runsaasti kortonkeja, vaikka niiden käyttö on kielletty lestadiolaisessa uskonopissa (lapsen halutaan olevan "Jumalan lahja").     

*

En ihmetellyt nuorena ja virkakauteni (kaupunkisuunnittelijan virassa) alussa sitä voiko yhteiskunta ja kulttuuri kehittyä kohti parempaa. Minä siis uskoin aluesuunnittelijana edistykseen. Minun olisi kuitenkin pitänyt kysellä monipuolisesti, millaisiin arvoihin ja päämääriin nykyaikainen yhteiskunta pohjautuu. 

Vasta sen jälkeen, kun olin saanut työelämässäni konkreettista kokemusta siitä, kuinka moderni yhteiskunta "toimii käytännössä", aloin nähdä ettei teollinen yhteiskunta johda aina edistykseen. 

Turun kaavoitus- ja rakentamissektorin korruptiivinen "joustava menettely" oli valtakunnallisten lakien ja määräysten vastaista ihmisen toimintaa. Koska Turun luontoympäristö (maisemakaava) koettiin yhtenä tekijänä "joustavan menettelyn" tiellä, luonnon huomioiminen (kokonaisvaltaisen ympäristötarkastelun ja suunnitteluprossiin yhteydessä) pyrittiin estämään. Pääasia oli ponnistella ihmisen intressin hyväksi.       

Kirjoitin tästä aiheesta seuraavan mielipidekirjoituksen Ilkkaan (2.7.2018):

 

"ARBEIT MACHT FREI? 

Vaikka elämän synnystä voi olla eri mieltä kaikki osapuolet ymmärtävät sen, että maapallon luonnon tila on heikentynyt nykyisen teollisen yhteiskunnan aikana niin pahasti, että se uhkaa nyt myös ihmisen olemassaoloa (ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuus). 

Useimmat maapallon ihmiset omistavat ainoastaan työpanoksensa. Mitä työnteko edistää? Tekeekö työsuoritus ihmisen vapaaksi? 

Jos työsuoritukset johtavat myös haitallisiin seuraamuksiin "työnteon arvoa" pitää  arvioida muussakin kuin vain rahassa.     

Bertrand Russell kritisoi kirjassa Länsimaisen filosofian historia, osa 2 (1992) Karl Marxia. Marx oli hyvin käytännöllinen ja viimeinen systemaatikko ("tieteellinen"). Marxin elämäntyö keskittyi kapitalistisen pääomakasautumiseen sekä työn arvon arvioimiseen. Nykyinen ay-liike on selvimmin työväenliikkeen perillinen. 

Markkinatalous-SDP on marxilaisuuden ja ay-liikkeen revisionistinen yhdistelmä. Onko tämän päivän "nationalistinen äärioikeisto" nykyajan "uusi työväenliike" (vrt. erimielisyydet sota- ja ympäristöpakolaispolitiikasta)?  

Voimmeko olla yhtä mieltä siitä, että teollinen kapitalismi on syömässä luonnonvarat loppuun eikä työn arvoa korostava kommunistinen yhteiskunta johda parempaan (vrt. NL)?"   

*

Kirjoitin lisäksi Ilkkaan 3.7.2018 seuraavan mielipidekirjoituksen:

 

"KULTTUURISTEN MYYTTIEN MURTAJANA JA UUDISTAJANA

Kaikkien maailmassa olemiseen luovasti suuntautuneiden ihmisten tehtävä on murtaa ja uudistaa kulttuurisia myyttejä. 

Siinä täytyy ensin paljastaa pinnan alle kätkeytyvät nykyiset myytit ja sen jälkeen täytyy avata virikkeellisiä näkökulmia myyttien uudistamiseksi. 

Minulla on tapana käsitellä paikallisia, kansallisia ja kansainvälisiä kulttuurisia myyttejä samaan aikaan. 

Tällä hetkellä mielenkiintoisin kysymys on Euroopan unionin tähänastisten myyttien murtumisesta. Siinä on kysymys maailmansodan jälkeisen talouskasvun aikana syntyneestä ajatuksesta ihmisten ja tavaroiden vapaasta liikkumisesta. 

Tuo EU:n eniten palvoma myytti murtuu heti, jos unionin alue suljetaan jäsenvaltioiden kansallisen itsekkyyden takia "paksulla muurilla" mikä estää läntisen Euroopan ja muun maailman välisen kanssakäymisen ja vuorovaikutuksen. Kansallista sulkeutumista täydennetään eurooppalaisten valtioiden yhteisellä sulkeutumisella.  

EU on parhaillaan vaarassa hajota kahteen osaan, "suureen ja pieneen unioniin". Kahtiajaon seuraukset olisivat myös nykyiselle Suomelle dramaattiset." 

*

Tein heinäkuun alussa taas matkan Turkuun voidakseni tavata lapsiani ja heidän avioliitoista syntyneitä lapsia sekä voidakseni tutustua Kauppatorin arkeologisiin kaivauksiin ennen toriparkin rakentamista.    

 

Voimmeko olla yhtä mieltä siitä, että teollinen kapitalismi on syömässä luonnonvarat loppuun eikä työn arvoa korostava kommunistinen yhteiskunta johda parempaan (vrt. NL)?"

*

Tämän lisäksi kirjoitin ennen Turun matkaa seuraavan mielipidekirjoituksen (päivätty 3.7.2018) siitä, kuinka ihmisen toiminnan siirtäminen korkeisiin tornitaloihin edistää luonnon vapauttamista ihmislajin ahdistelusta:

 

"TURHUUKSIEN TORIPARKKI?

Turun kaupunginvaltuusto hyväksyi 1986 keskustan liikenteen vaihekaavan. Siinä idästä Turkuun tuleva liikenne ohjattiin Turun ruutukaavakeskustaan eikä ohikulkutielle. 

Tuota ratkaisua vastaan syntyi kapinaliike minkä perilliseksi tuli "turhuuksien toriparkkikiila". Mitä intressiä se ajaa yli  kolmekymmentä vuotta vuoden 1986 jälkeen? 

Omasta mielestäni kyseisen liikkeen kannattajien olisi syytä opetella asumaan nyt 2018 korkeissa pilvenpiirtäjissä, sillä siitähän olisi eniten hyötyä ilmastomuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden suhteen.

Jukka Paaso, Turun torin uudistamisen 1987 käynnistänyt arkkitehti, nyt eläkeläinen, Kauhava"       

*

Matka Turkuun piti tehdä Pasilan suurtyömaan kautta, suora yhteys Tampereelta Turkuun näyttää päättyneen. Pasilassa junaan astuessani kuulin Turun murteen mukaista puhetta ja tunsin saman paikan tunnelmaa. Tiesin olevani oikeassa junassa. Lapinjärven mökille Turusta matkustettaessa piti vaihtaa Kampissa bussiin. Siihen astuessa tunnelma vaihtui hetkessä "lupsakaksi", kun bussi oli täynnä itäisen kulttuurin vaikutuksessa kasvaneita itäuusmaalaisia.     

Turkulaiset eivät ole muuttuneet, he junnaavat samaa rataa kuin aina ennenkin, "kyl määkii turuus". 

Turussa ostin Turun Sanomat (5.7.2018). Siinä oli koko sivun kokoinen juttu "Turun Juhani Palmusta" Pepe Gonzalesista. Aurinko oli kutsunut hänet taas kerran koko talveksi Suomesta "kotimaahan" Espanjaan. Hänkin maalaa montaa maalausta samanaikaisesti. Uutisen mukaan kesä on hänelle kiireinen koska häneltä on tilattu näyttely espanjalaiselle miljonääriklubille.  

Samassa lehdessä oli uutinen 90 vuotta täyttäneestä taidemaalari Rafael Wardista. Hän oli sanonut toimittajalle: "Väri on väri – – heti kun selittää se vähentää arvoa – – TOTUUDETKIN (suurennos JP) voivat käydä taistelua toisiaan vastaan. Ei ole lopullista totuutta, on vain liike – –". 

Taiteen tehtävä ei ole ollut koskaan väittää, mikä on "tosi tai totuus". Se ei ole nykyisin filosofienkaan intressissä. Maailmahan etenee "sattuman vyörynä" (liike). 

*

Ilmastonmuutos ei toppuuttele vähääkään kauhavalaisia uusiin arvoihin ja ajatuksiin. Kun palasin Turusta Kauhavalle, kuulin haitarinsoittoa, kun joku musisoi ikkuna auki. Taivalla pörräsi äänekkäästi samaan aikaan vanha pieni pirunsarvinen lentokone. Vanhat lentokoneet olivat harjoitelleet jo monta päivää tulevaa lentonäytösesitystä.

Ruokakupan sisäänkäynnin edustalla on kasaan puristunut peltitölkki, näin kun pikkupoika laittoi sen polkupyöränsä pyöränsä renkaan ja rungon väliin niin, että siitä tuli mopon pörräystä muistuttava kova ääni. Ennen lähtöä poika katsoi minua silmiin ja nauroi päälle. 

Häjyily- ja LSK-perinne riehuu vieläkin kauhavalaisten korvien välissä militarismina, rauha ja hiljaisuus tekee heidät levottomaksi ja ärtyneeksi.  

*

Näin matkani jälkeen lakeuden ilmaisjakelulehdestä 5.7.2018, että Kuahavalla pidetään lauantaina 7.7.2018 "Wanhanajan Lentopäivät" (mainos = koko kansi). Samassa lehdessä kerrottiin, että tilaisuuden avajaispuheen pitää keskustapuolueen Antti Kurvinen eli "Susi-Kurvinen". Hänen aatemaailmansa sisällön voi lukea Ilkan mielipidekirjoituksesta "maalaiselämä ja susipelko" (Simo Ketelimäki, Alavus, Ilkka mielipidesivu 4.7.2018). 

Ajattelin ensin häipyä johonkin Kauhavalta ennen 7.7. lentometeliä, mutta päätin lopuksi seurata tuotakin tapahtumaa ymmärtääkseni paremmin kauhavalaista kulttuuria.  

Päähavaintoni oli se, että kaikki eläimet pakenevat alueelta samalla tavalla kuin Turun Ruisrockin räjähtäessä käyntiin. Ympäristönsuojelutoimisto on selvittänyt Turussa tuotakin ilmiötä, mutta Kauhavalla siitä ei uskalleta puhua vieläkään ääneen.  

*

Ilmaisjakelulehdessä Ykköset oli 5.7.2018 koko sivun kokoinen uutinen taiteilija Soile Yli-Mäyryn kesänäyttelystä (Soilen omistamassa Kuortaneen taidehallissa). 

Seudun rahalle löyhkäävä "kyläkauppa" kirkuu saman lehden sivuilla paksuna "Ykkösen" joka numerossa.    

*

Kun ajattelin Helsingin, Turun, Lapinjärven ja Kauhavan paikallisia kulttuurisia myyttejä, ymmärsin kuinka pirstaleinen Suomi on henkisesti. Mutta kun ajattelee uuden toivon luomista keskellä nykyistä ympäristökriisiä, ei paikallista kulttuuria ja myytistöä pidä kieltää sen enempää kuin yksilövapautta. 

Tärkeintä on se, että tuon kaiken yläpuolella vaikuttaa kaikille yhteinen vahva kansainvälinen ihmisoikeuksia puolustava monikulttuurinen valta, joka taistelee "luonnon palvomisen" eli "luonnon seuraamisen" puolesta. Tuosta nationalismin vastaisesta "avoimesta globaalista supervallasta" ei saa tehdä sellaista, että se nujertaa yksilövapauden ja "vähemmistökulttuureja". 

*

Maapallon ilmaston on lämmennyt viimeksi yhä laajemmalla (kts. yle.fi 5.6.2018). Jos sama jatkuu myös seuraavina vuosina ilmastokaaos johtaa sekasortoon ja romahduksiin. 

*

Kauppasota kiihtyy. "Kiinalla on ässä hihassaan" - kauppasodan kierrokset kovenevat, mutta Trumpin uho voi kostautua (yle.fi 6.7.2018).

Pakolaispolitiikka on kiristymässä äärimmilleen dramaattisine seurauksineen.  

"Varaudumme satoihin tai tuhansiin kuolonuhreihin", kansalaisjärjestöjä estetään nyt pääsemästä auttamaan Välimeren pahimmilla vaara-alueilla hengenhätään joutuneita pakolaisia (yle.fi 6.7.2018).   

Uusin ylikansallinen pakolaispolitiikka ei ole ainoastaan uutta siirtomaaherruutta. Sen piirteet muistuttavat yhä enemmän "nationalismifasismia".

"Musta valu" on  umpeutumassa. 

*

Vihreä liitto nationalistisena yleispuolueena on joka suhteessa haitallinen. "Pehmeä nationalismi" on synnyttänyt Ruotsiin "kovan natsismin". Vastarintaliikettä ei olisi ilman nationalismia. 

Ihmisen kekseliäisyys ei meitä pelasta. Väestönräjähdyksestä huolestuneen Pentti Linkolan ajatus lyödä airolla sormille pelastusveneeseen pyrkivää apua huutavaa ja palata takaisin "maatalousyhteiskunnan luontoyhteyteen" on sairas ajatus. 

Uusi toivo on rakennettava veljellisyyden ja rauhan perustalle. Siinä rasismi ja väkivalta kuristetaan kovalla kansainvälisellä otteella armotta kuoliaaksi. 

Uutta toivoa ei voi rakentaa "tieto on valtaa" -periaatteella.           

*

Konservatiivisilla tuppukylillä elätellään vanhoja uskomuksia ja vastustetaan uudistumista. Tästä on hyvä esimerkki Ilkassa 8.7.2016 ollut kirjoitus: "Joka ainoa kylä on kehittämiskelpoinen". Vaikka joku on väitellyt tohtoriksi, se ei todista mitään siitä, että hän "tietää". 

*

Usein sanotaan, että "puukkotehtailijan poika". Kauhavalla ollaan kuitenkin vaiti siitä, että Iisakki Järvenpään jälkeläinen on ollut kommunistinainen. 

Hänen (Anja Järvenpää) kirjoittama Kauhavan työväenliikkeen historiateos oli poistettu kirjaston kokoelmista.

Tuppukylissä ei uskalleta paljastaa seikkoja mitkä puhuvat paikallisia "suurusmyyttejä" vastaan. Esimerkiksi Iisakin Jussin tupa on ollut alun perin puolet lyhyempi ja Iisakki Järvenpään rakennus on ollut alun perin yksikerroksinen.

Olla mieleltään kommunisti ei ole häpeän aihe, päinvastoin, marxilaisuus merkitsee toivoa siitä, että kaikki ei pysy ikuisesti entisenä samana ja että muutos parempaan on mahdollinen.

ILMOITUS