Syksy Räsänen on aktivisti. Tässä blogissa hän kirjoittaa politiikasta, erityisesti Israeliin ja Palestiinaan liittyen.

 

Kumun ei kuulu vaieta?

Lokakuussa SDP:hen liittyneen Rami Adhamin rasismi ja jihadismi tuotiin esille julkisuudessa, huipentuen Helsingin Sanomien ansiokkaaseen artikkeliin, jossa kerrottiin, miten Adham oli valehdellut haavoittumisestaan Aleppon pommituksissa. Joulukuun 3. päivä Helsingin Sanomien Kuukausiliite palasi aiheeseen julkaisemalla Adhamista pitkän ja ongelmallisen henkilöjutun. Minäkin kirjoitan tässä vielä aiheesta (ja kommentoin Kuukausiliitteen juttua), koska se valaisee sitä, miten Suomessa käsitellään rasismia, jihadismia ja Syyrian sotaa.

Tavallisen elämän katastrofi

Pidin Rajat auki rauhalle -mielenosoituksessa 22.5.2016 puheen. Se meni jokseenkin näin.

Joskus rauhantyöstä puhutaan kuin hyväntekeväisyydestä, ikään kuin olisimme kukkulan laella muun maailman tapahtumista irrallaan. Kyse on kuitenkin vastuun kantamisesta siitä, mihin olemme osallisina.

Kun luemme uutisia ISIS-järjestön ja al-Qaedan julmuuksista, on syytä muistaa, että väkivaltaisten islamististen ryhmien merkittävin tukija on Saudi-Arabia, jonka yhteistyökumppani Suomi on. Suomi on tukenut Saudi-Arabiaa myymällä sille aseita, ja kaupat jatkuvat.

Marssin suunta

Vuonna 2015 rasismi Suomessa eteni väkivaltaisista uhkauksista, solvaamisesta ja sylkemisestä säännöllisiin tuhopolton yrityksiin. Viiden kaupungin kaduilla partioi avoimesti natsijärjestö sekä natsin johtama rasistijengi Soldiers of Odin. Poliisihallituksen johtaja sanoi ensin, että katupartiointi on positiivista, eikä hän halua ottaa kantaa siihen, onko natsiryhmä parempi tai huonompi auttamaan yleisen turvallisuuden hoitamisessa kuin mikään muu. (Sisäministeri Petteri Orpo arvosteli lausuntoa, koska se "jätti tulkinnanvaraa", ja poliisiylijohtaja pian väittikin tarkoittaneensa päinvastaista kuin mitä oli sanonut.)

Apartheidin aaltoilua

Viime viikkoina on uutisoitu väkivallan aallosta Israelissa ja miehitetyillä palestiinalaisalueilla. Kyse ei kuitenkaan ole rauhan rikkoutumisesta.

Viime kesän suurhyökkäys Gazaan loppui tulitaukoon. Sen solmimisen jälkeen Israel on hyökännyt Gazaan keskimäärin kaksi kertaa päivässä. Miehitysjoukot ampuvat maanviljelijöitä ja hyökkäävät kalastajien kimppuun jatkuvasti, tekivätpä palestiinalaiset vastarintaa tai eivät. Lisäksi Israel tekee maahyökkäyksiä Gazaan – pelkästään tänä vuonna niitä on ollut ainakin 38.

Ei leivänmuruille

Pidin lauantaina 22.8. Joukkovoima-mielenosoituksessa puheen koulutusleikkauksista. Se meni jokseenkin näin.

"Edellisen laman aikana koulutuksesta ei juurikaan leikattu ja tutkimus- sekä innovaatiotoiminnan rahoitus lähes kaksinkertaistettiin. Viime vuosina valittu linja on ollut päinvastainen ja näivettävillä leikkauksilla on syöty uuden kasvun eväitä."

"Yliopistojen perustutkimuksen rahoitus on turvattava", "opetus- ja tutkimusrahoituksesta ei tule leikata," sen sijaan "huippu- ja perustutkimukseen on osoitettava lisää määrärahoja".

Nämä eivät ole minun keksimiäni haaveita, vaan suoria lainauksia Keskustan, Perussuomalaisten ja Kokoomuksen linjauksista vaalien alta, sanasta sanaan.

Kolmen kohdan antiterrorismiohjelma

Kirjoitin edellisessä merkinnässä uskonnon yhteydestä poliittiseen väkivaltaan, Charlie Hebdon toimitukseen ja kosher-supermarkettiin tehtyjen hyökkäysten tiimoilta. Jatkan tässä siitä, miten voidaan vähentää terrorismia eli siviileihin kohdistuvaa poliittista väkivaltaa. (Käytän alla ongelmallista, mutta vakiintunutta, termiä "länsimaat" tarkoittamaan Yhdysvaltoja ja EU-maita.)

Kristittyjen hyysäämistä?

Kirjoitin Charlie Hebdo –lehden toimitukseen ja Kosher-supermarkettiin tehtyjen hyökkäysten jälkeen siitä, miten lehden perintöä ja tapettujen muistoa käytetään muslimivastaisuuden oikeuttamiseen. Kirjoituksen kommenteissa, kuten muuallakin, on kiistetty, että Charlie Hebdo olisi muslimivastainen lehti. (Muslimivastaisuudella tarkoitan sitä, että se julkaisee muslimeja ihmisryhmänä halventavaa materiaalia, riippumatta siitä, mitä muuta se julkaisee.)

Maailma kylässä -festivaalin pitää sanoa ei rasistisille järjestöille

Kirjoitankin tähän väliin hieman eri aiheesta ennen kuin jatkan Charlie Hebdon tapauksesta. Tämä on pidempi versio Kepan jäsenblogissa julkaistusta tekstistä; Kepa on kommentoinut tekstiä siellä.)

Maailma kylässä -festivaalilla oli vuonna 2014 näytteilleasettajana Juutalaisen kansallisrahaston Suomen haara Keren Kajemet LeIsrael Finland. Järjestö tunnetaan myös lyhenteellä JNF, englanninkielisestä nimestä Jewish National Fund. Nyt kun vuoden 2015 näytteilleasettajaksi ilmoittautuminen on auki ja JNF voi pyrkiä festivaalille uudelleen, on syytä puhua siitä, millaisesta järjestöstä on kyse.

Mitä tarkoittaa olla Charlie Hebdo?

Charlie Hebdo -lehden toimitukseen tehty hyökkäys on herättänyt paljon kommentointia sananvapaudesta ja uskonnosta, tai tarkemmin sanottuna sananvapaudesta ja islamista. Ranskan presidentti François Hollande on julistanut hyökkäyksen uhrit kansallissankareiksi ja sanonut, että hyökkäys kohdistui tasavaltaan ja että "tasavalta on yhtä kuin sananvapaus". Tapettuja henkilöitä enemmän huomio on kiinnittynyt lehteen, kenties oikeutetusti, koska hyökkäyksen kohteena eivät olleet vain yksilöt vaan myös tiedotusväline.

ILMOITUS