Kirjoitus perustuu Docpoint-elokuvafestivaaleilla esitettyihin dokumentteihin Emptying the Skies (Douglas Kass) ja See No Evil (Jos de Putter).

 

Haavoittunut muuttolintu on irrotettu laittomasta sala-ansasta. Se ottaa auton etupenkillä vastaan lintumiehen sormestaan tiputtaman vesitilkan, se suostuu siihen, sillä tässä vaiheessa lintu on vielä erityisen heikkona. Lintu ei jää ihmisen seuraan, vaan jatkaa matkaansa, kunhan vapaus ja terveys on luovutettu sille takaisin. Hetki aktivistin ja linnun välillä on perustavanlaatuisen kommunikaation hetki.

Punaiset animaatiolinnut lentävät pitkin maailmankarttaa, Euroopasta Afrikkaan  ja takaisin. Toisinaan ne palaavat monen tuhannen kilometrin mittaiselta matkalta samaan puuhun.

Salametsästäjillä on pyydyksiä ympäri Eurooppaa, niistä liimatikku on erityisen inhottava. Ensin takertuvat jalat. Kun lintu räpyttää siipiään päästäkseen pakoon, myös siivet liimaantuvat tikkuun kiinni.

Ihminen tarvitsee vankeusrangaistusta kärsiessään pakofantasioita, psykiatrit sanovat. Mitä jos fantasiakyky tuhoutuu?

Kun linnun siivet takertuvat liimaan, se ei voi enää kuvitella mitään. Ei ruumiillaan, liikkeillään.

Useimmilla näistä linnuista ei ole lintumiehiä, joiksi Committee Against Bird Slaughter -aktivisteja tässä kutsun. Useimmat päätyvät lautaselle. Mikä tahansa hinta, jolla voi ostaa statusta pöytäseurueessa, on halpa.

Ihmisrituaalit, pöytätavat…

Ranskalaisessa ruokaohjelmassa kulinaaristen nautintojen kieliopista tietoinen pöytäseurue peittää päänsä valkoisella liinalla.

Luen parhaillaan tutkimusta Ndembujen kulttuurista. Zambialaiselle heimolle ”valkoinen” tarkoittaa hyvää onnea, terveyttä, voimaa ja puhtautta.

Kun lintuja syö, niiden sisukset voivat roiskua naamalle.

Ndembuille valkoinen tarkoittaa myös piilossa olevan paljastumista.

Mitä tapahtuu, kun pöytäseurueen päät ilmestyvät valkoisen liinan alta jälleen näkyviin?

Jos tästä ateriasta perittäisiin maksu, rikottaisiin lakia, keittiöohjelman toimittaja on jo todennut. Pöytäseurue on nauranut hermostuneesti.

Ruokaohjelma on dokumentin upotuskuva, joka pyörii virtuaalisessa ajassa. Hermostunut nauru paljastaa sen, mikä on piilossa, kun ihmiset valkoisten liinojen alla keskittyvät aterioimaan proteiinia, jota heidän ei enää tähän maailmanaikaan tarvitsisi saada muuttolinnuista. Nauru paljastaa, että lasku kyllä tuodaan pöytään eri puolilla Eurooppaa, kaikkialla missä on ruokatapoja ja kysyntää. Kaikkialla missä ihminen on tapojensa orja on taivas tyhjä ja tyhjenee edelleen.

Laki kieltää muuttolintujen pyydystämisen, mutta aktivistit, jotka panevat lain täytäntöön ja rikkovat ansat, eivät ole turvassa yksityisalueella. Muuttoreitit ovat lintujen yhteisaluetta.

Poliisi ei välttämättä ehdi ajoissa paikalle, jos jotain sattuu linnuille tai miehille yksityisalueella, joka on yhteisalue.

Bresciassa, italialaisessa kaupungissa jonka liepeillä sijaitsee asetehdas, muutamaa lintumiestä piiritti monta kymmentä metsästäjää. Kaikenlaista ehti tapahtua.

Metsästäjät metsästävät laillisesti haulikoilla, ammukset paukkuvat. Metsästäjät metsästävät hiljaa sala-ansoilla. Linnut huutavat, vain lintumiehet kuulevat. On mahdollista, että olemalla lintumies herättää laajan yleisön vihat astumalla yksityisalueelle. Tämä on totuus, ei hypoteesi, kunnes yleinen mielipide kääntyy. Yksi lintumiehistä toteaa, ettei olisi uskonut, että niin lopulta käy.

Onko sittenkin olemassa yhteisalueita, jotka ovat yhteisalueita?

Muuttolinnut eivät halua kuin jatkaa matkaansa, josta suoriutuminen on ihmiselle mysteeri. Muuttolinnut ovat absoluuttisia ja vastaansanomattomia vapaan liikkuvuuden symboleja. Ihminen jakaantuu symboliksi monelle: välinpitämättömyydelle ja pelastukselle. Ihminen joka pelastaa linnun ihmiseltä pelastaa myös ihmisen. Ihminen pelastaa ympäristöstään abstraktilla tasolla välittävän ihmisen, sellaisen, joka aina luovuttaa törmättyään misantropiaansa.

Yksi lintumiehistä on nukkunut orpojen peurojen kanssa halutessaan opettaa niitä ottamaan vapauden ensi askeleita. Lintumies on syönyt ruohoa näyttääkseen peuroille millaista ruohoa kannattaa etsiä. Hän on opettanut niitä pelkäämään autoja.

Lintumies sanoi, että meidän kannattaa olla eläimiä.

Me olemme eläimiä.

Etsimme muista eläimistä itseämme, opetamme niille oman kielemme, mutta mitä me sillä tavalla löydämme peilistä, sitä kysyy dokumentti See No Evil. Mitään pahaa ei ole olemassa, kun omistaja kiinnittää happy birthday -nauhaa terassin katonrajaan ja Tarzan-elokuvien Cheeta viettää 80-vuotissyntymäpäiviään.

Siihen aikaan kun simpansseja haettiin Afrikasta, niiden vanhemmat tapettiin, ja niin kävi myös Cheetalle, omistaja kertoo toimittajalle. Ei omistaja siitä pidä, mutta omistaja sanoo tietävänsä mitä Cheeta tahtoo. Niinpä Cheeta polttaa syntymäpäivillään sikaria ja juo kaljaa. Cheeta maalaa apestraktionististia maalauksia, joista saa hyvän puheenaiheen ja hinnan.

Simpanssit ovat ihmistä fiksumpia, ne oppivat käyttämään vieraan lajin symbolijärjestelmää. ”Maailman älykkäin apina” Kanzi viettää aikaansa kliinisen ankarassa huoneessa ja kommunikoi tutkimusavustajan kanssa kosketusnäytön välityksellä. Kanzin äly on kolonisoitu kielitieteen käyttöön, mutta eläimet tarvitsevat kielitieteilijää. Jos tieteilijä ei osoita ihmiselle, että eläimellä on älyä, voi ihminen hyvällä omallatunnolla turruttautua descarteslaisiin meditaatioihin, joiden höyryissä yhdellä on sielu, toisella vaistot, pelkkä koneisto.

Ihmisen sielukone on epäkunnossa. Laboratoriossa suoritettavassa epäreiluuskokeessa on kaksi simpanssia vierekkäisissä häkeissä.

Simpanssi oikeanpuoleisessa häkissä työntää herkkukeksin häkin raosta takaisin tutkijalle huomatessaan, miten paha mieli tulee toiselle simpanssille, joka saa pelkän viinirypäleen. Sitten simpanssi iskee kätensä kohtalokkain elein kasvojensa peitoksi.

Simpanssin sielu on kunnossa, simpanssi saa jakaa omastaan seuraavassa kuvassa, jossa se on vapaana.

Epäreiluuskokeessa ihminen vie aina voiton ja syö keksin, vaikka toisessa häkissä olisi vain kiven kannikoita.

Simpanssilla on sielu, mutta sentimentaalisuus on ansa, jos se ei johda mihinkään, jos se on pelkkä auvonkyynelsirpale. Sentimentaalisuus on voima, jos se johtaa muutokseen, ihan mihin tahansa näistä rautahäkeistä.

Helsingin Kaisaniemessä oli vuosia sitten luonnonsauna, hämärä maja, jonne piilouduin ympäristöaktivistiystäväni kanssa useaksi tunniksi. Junat jyskyttivät vieressä, hämärä tihentyi, me hytisimme kylmässä saunassa kunnes lopulta tulimme siihen johtopäätöksen, että ympäristöaktivisteille pitäisi järjestää ilmaista terapiaa.

Parempi olisi löytää voimaeläimiä, lintumiehiä, tarinoita, joissa lintuja vapautetaan ympäri Eurooppaa ja taivaat täytetään.

Lintujen siivet puhdistetaan liimasta. Osa pääsee takaisin muuttomatkalle, jonka mysteeriä me emme ymmärrä.

Lintumiehet vapauttavat itsensä, kenet tahansa, muuttomatkalle. He ovat lintujen lähimmäisiä, rakastavat niitä enemmän kuin itseään.

Mutta kun ihminen haluaa kuuhun, hän kutsuu simpanssia ja aiheuttaa sille korjaamattomia neurologisia vaurioita.

ILMOITUS