Lukutaito ja räplyriikat

Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä (26.7.) oli juttu, jossa parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow'lta kysyttiin kommentteja sukupuoli- ja parisuhdeaiheisista suomiräp-sanoituksista. "Mistä näin suuri naisviha?" Stolbow muun muassa kysyy. Osa lainatuista sanoituksista on luultavasti tällaisen kritiikin ansainnut – esimerkiksi Cheekin ja Jukka Pojan Kesäkumibiisi ilmentää varsin arveluttavaa suhtautumista naissukupuoleen. Nytin jutun ongelmana on kuitenkin se, että sitaatit on irrotettu konteksteistaan, eikä siinä pohdita lainkaan, mitä kukin kappale kokonaisuudessaan viestittää.

Toimittajat Tero Kartastenpää ja Marko Ylitalo sekä Stolbow menevät pahasti metsään esimerkiksi nostaessaan arveluttavien sanoitusten listaan Palefacen Syntyny rellestään -kappaleen tällaisen sitaatin perusteella: "Pian hortoilen käytävää, edes Syväri, Äyräpää / Huikkaa vaan suoraan, tuikkaamaan huoraa hotellin käymälään." Samainen kappale alkaa näin: "Pokelle länkytän, sisään ohitse änkyrän
Tiskille juomaan, tiskillä huomaan: sammallan, änkytän". Jo tässä kohdassa luulisi lukijan tai kuulijan mieleen tulevan, että kappaleen sanomana ei ehkä olekaan "rellestämisen" ihannointi vaan parodiointi. Jos kyseistä kappaletta ei ymmärrä parodiseksi, joissakin hoksottimissa täytyy olla vikaa. Eikä tämä vaadi edes tietoa siitä, että Paleface itse on ollut pitkään raittiina ja että hänen maailmankuvansa on kaukana minkäänlaisesta sovinismista.

Samoin Julma-Henrin ja Syrjäytyneiden Minä rakastan sinua kertoo pahoinvoivista ihmisistä ja elämäntyylistä, joka ei todellakaan näyttäydy miellyttävänä ja tavoiteltavana: "Sen tietää miten siinä käy kun radalla on viis mielipuolta
Ja yks tais vielä olla psykoosissa no ei siinä muuta ku bisseä niskaan."

Alkeelliseen minkä tahansa fiktiivisen tekstin lukutaitoon kuuluu, että kertojaa ei pidä automaattisesti samaistaa kirjoittajaan. Naisvihamielisyyssyytökset tuovatkin joidenkin kappaleiden osalta mieleen Hannu Salaman jumalanpilkkaoikeudenkäynnin, jossa syyte perustui siihen, että hänen romaanihenkilönsä pilkkasi Jumalaa. (Eri asia on se, että naisvihamielisyys on tietysti vakavampi asia kuin pilkata Jumalaa, jota joko ei ole olemassa tai joka kaikkivaltiaana on moiselle pilkalle immuuni.)

Nyt-lehden juttu saakin minut huolestumaan enemmän koulutettujen ihmisten luetun ymmärtämisen ja tulkitsemisen taidoista kuin räplyriikan naisvihamielisyydestä (joka sekin tosin osassa räpmusiikkia on ihan todellista). Esimerkiksi arvostamani feministinen Tulva-lehti näyttää Facebook-statuksensa perusteella ottaneen Nyt-lehden jutun ja Stolbow'n huolen todesta.

Oikeastaan Nyt-lehden juttuja ei yleensäkään voi ottaa todesta. Ne ovat miltei poikkeuksetta "vinoon kirjoitettuja". Voin kuvitella, miten toimituksen kokouksessa on oltu riemuissaan taas yhdestä erilaisesta ja omaperäisestä juttuideasta: otetaan parisuhdekouluttaja analysoimaan räptekstejä! Tuleepa kunnon kontrastia! Sen ymmärtämisellä, miten asiat todellisuudessa ovat, ei tällaisessa journalismissa ole juuri merkitystä. Kuten vasemmistoaktiivi ja räpharrastaja Riikka Kaukinen toteaa Nytin juttua kritisoivassa ansiokkaassa blogitekstissään, jutussa loppujen lopuksi pannaan halvalla paitsi (todellista tai kuviteltua) naisvihaa ja suomiräppäreitä, myös Stolbow'ta – jälkimmäistä mielestäni nimenomaan niiden silmissä, jotka räpistä jotakin ymmärtävät.

Myös tällaisen journalismin lukeminen vaatii siis tietynlaista lukutaitoa. Kuten räplyriikassakaan, siinäkään kaikkea ei pidä ymmärtää kirjaimellisesti.

Pisa-tutkimukset kertovat, että suomalaisten nuorten lukutaito on 2000-luvulla heikentynyt, erityisesti juuri luetun ymmärtämisen ja tulkinnan osa-alueilla. Opettaja-lehti tietää puolestaan kertoa, että lukiolaispojista puolet kahlaa läpi vain yhden kirjan vuodessa ja kolmannes ei yhtään. Tytöistäkin puolet lukee vähemmän kuin kuusi kirjaa. Ei ihme, jos sävyjä ja tyylilajeja, kuten ironiaa ja parodiaa, ei ymmärretä. Haluan uskoa, että parisuhdekouluttaja Stolbow ei ole näin lukutaidoton, vaan on räpmusiikkiin perehtymättömänä saanut sitaatit eteensä kontekstistaan irrotettuina ja arvioinut niitä sellaisinaan. Sama pätenee Tulva-lehteen. Ja Nyt-lehteä koko asia ei ehkä edes kiinnosta. Jotakin lukutaidon puutteesta kertoo kuitenkin se, että niin moni on Nytin jutun perusteella kauhistellut räpsanoituksia ehkä edes ajattelematta mahdollisuutta, että osa sanoituksista olisi parodiaa.

Nuorten lukutaidon rappeutuminen voi antaa kyllä aiheen huolestua myös siitä, että jotkut "rellestämiselle" ja naisvihalle alttiit eivät ehkä ymmärrä räpsäkeiden parodiaa. Mieleen tulee taannoinen tutkimus, jossa nuorten piti analysoida Tapani Kansan esittämää Delilah-iskelmää. Suuri osa ei ymmärtänyt, että siinä kerrottiin naisen surmasta. Yksinkertaiset säkeet "tuskani vallassa hillinnyt en itseäin", "kosketan otsaasi kalpenevaa" ja "vaik anteeksi antaisit, en sua takaisin saa" eivät avautuneet. Rivien välistä lukeminen tuottaa heti ongelmia. Syyttävää sormea ei pidä kuitenkaan kohdistaa lyyrikkoihin, vaan kirjallista sivistystä vähättelevään ajan henkeen ja koulutukseen.

 

ILMOITUS