Kakkosviulistit II

Kyyristelemme hiljaa karikossa

Mutta varpaamme eivät tunne

meren kylmää

kosketusta

Iilimadotkaan eivät pääse tunkeutumaan

räpylöiden läpi

Kaukaa pinta näytti mustalta sametilta

Muistatko lapsuuden lätäköt?

Sen, kun öljyinen pinta

olikin sateenkaarien juovittama?

Tämän voi nähdä vain läheltä

 

Maskit suulla

sylinterit selässä muuttuvat 

kevyiksi kantaa

Sukellamme pohjaan

 

ja koko maailma aukenee meille

Täällä taivas on 

turkoosi ja avara ja valtava

 

Luolassa Kreivitär 

ei ole vielä huomannut, 

että me olemme lähteneet

Ja kun se tapahtuu, 

hänen tarkoituksensa autioituu

Hän unohtaa, mitä tarkoitusperä tarkoittaa

Kenelle huutaa, 

kun kukaan ei ole kuulemassa?

Kenet voittaa, 

kun on yksin kilpailussaan?

Se, mikä toimi Tuhkimoon -

hajota ja hallitse -

ei enää pure kuoroon; 

Kreivitär voi vielä hajottaa

muttei enää hallita

 

Pohjan päällä me

syleilemme kaikkia tienviittoja

ja halaamme toisiamme ja

löydämme leikkisän parven

Minä 

ja paras ystäväni

 

Siellä, missä vesi ja maa kohtaavat toisensa,

makaavat vierekkäin viulu ja alttoviulu

Ajan on aika jo 

peitellä ne