EU-maiden asevienti ja pakolaiskysymyksen kärjistyminen

EU:n jäsenmaihin saapui vuonna 2014 noin 560 000 ja vuonna 2015 noin 1 260 000 turvapaikanhakijaa. Meriteitse saapuvien turvapaikanhakijoiden yleisimmät lähtömaat vuonna 2015 olivat Syyria (49 %), Afganistan (21 %) ja Irak (9 %)1. Lähes 80 prosenttia pakolaisista on lähtöisin konfliktialueilta. Tämä on johtanut piikkalanka-aitojen nousemiseen EU:n ulkorajoilla ja äärioikeiston nousuun ja rasismin kasvuun EU-maissa. Pakolaisongelman yhteyttä kasvavaan asekauppaan, joka kriisialueilla kiihdyttää taisteluja ja lisää pakolaisvirtoja, ei ole keskustelussa suuremmin nostettu esiin.

Vuosina 2011-2014 Euroopan maat ansaitsivat myymällä aseita Lähi-itään arviolta 21 miljardia euroa. Samaan aikaan käytettiin arviolta miljoonan pakolaisen vastaanottoon arviolta 19 miljardia euroa. Yhdysvallat ansaitsi puolestaan aseidenmyynnillä kyseisille kriisialueelle noin 18 miljardia euroa ja vastaanotti vain arviolta 11.000 pakolaista. Eurooppalaiset veronmaksajat ovat olleet pakolaisista aiheutuvien kulujen maksumiehinä, kun asekauppojen voitot ovat valuneet suurimmaksi osaksi yksityisten aseita valmistavien yritysten omistajien taskuun.2

Syyrian sisällissodan aikana lännessä tuotettuja aseita on siirtynyt erilaisten syyrialaisryhmittymien haltuun. Esimerkiksi 2012 tuli julkisuuteen tieto, että Sveitsissä valmistetut käsikranaatit, jotka oli myyty Yhdistyneille arabiemiirikunnalle, olivat syyrialaisen kapinallisryhmän käytössä. Sen seurauksena Sveitsi rajoitti aseiden myyntiä Yhdistyneille arabiemiirikunnalle. Vuonna 2012 Sveitsistä vietiin aseita maahan 132 miljoonan euron arvosta ja vuonna 2013 vain 10 miljoonan euron edestä. Myös Belgiassa valmistettuja aseita on ollut eri kapinallisryhmien käytössä. Obaman hallinnon myymät TOW-panssarintorjuntaraketit Saudi-Arabialle ja Turkille ovat myös päätyneet osittain syyrialaiskapinallisten haltuun.

Sveitsiläinen aseteollisuus on ansainnut vuosina 2011–2014 noin puolitoista kertaa enemmän voittoina kuin Sveitsin valtio on panostanut 13 000 syyrialaisen pakolaisen integroimiseen yhteiskuntaan. Belgiasta on myyty vastaavana aikana 1,18 miljardin euron edestä aseita Saudi-Arabiaan ja Arabiemiirikunnalle. Samaan aikaan Belgian valtion kassasta on käytetty 0,71 miljardia euroa 16 000 syyrialaisen pakolaisen vastaanottamiseen.

Vastaava kehitys on nähtävissä verrattaessa virallista asevientiä Lähi-idän alueelle (Jordania, Arabiemiirikunnat, Qatar, Kuwait, Saudi-Arabia ja Turkki) vuosina 2011–2014 syyrialaisten pakolaisten aiheuttamiin kustannuksiin aseita vieville maille. ”Syyrian ystävien” ryhmään, joka muodostettiin Ranskan presidentti Nicolas Sarkozyn toimesta vuonna 2012, kuuluvat Ranska, Iso-Britannia, Yhdysvallat, Saksa ja Italia sekä muutamia Itä-Euroopan maita. Laskelmissa on mukana myös Kanada. Ryhmässä ovat myös arabimaista Egypti, Arabiemiraatti, Qatar ja Saudi-Arabia sekä Turkki. Tässä ei nyt huomioida Kiinan ja Venäjän asevientiä alueelle, vaikka tämäkin aspekti on olennaisen tärkeä. Georgetownin yliopistossa turvallisuuspolitiikkaa tutkiva tohtori Natalie J. Goldring totesi tästä varustelukierteestä:Yhdysvallat tekee isoja kauppoja vaikkapa Saudi-Arabiaan, Qatariin tai Yhdistyneisiin arabiemiraatteihin. Tasapainon vuoksi Venäjä myy aseita Iraniin tai ehkä Syyriaan. Ja kierre jatkuu.”

Kaikkein eniten aseita Lähi-Itään virtaa Yhdysvalloista. Johtavat EU-maat ovat vuoteen 2014 asti olleet toiseksi tärkein lähde aseiden hankkimiselle. ”Arabikevät” merkitsi myös EU:n ja USA:n osalta merkittävää asemyynnin kasvua alueelle. Hyväksyttyjen asekauppojen määrä kasvoi 22 prosentista jopa 300 prosenttiin alueen maille.

Pakolaiskysymyksen ja aseviennin keskinäissuhdetta ajatellessa voidaan tarkastella sitä, miten paljon ”Syyrian ystävien” ryhmään kuuluvien maiden asetehtailijat ovat ansainneet ja miten paljon näiden maiden hallitukset ja kansantaloudet ovat kuluttaneet syyrialaisten pakolaisten vastaanotoon huhtikuusta 2011 lähtien aina heinäkuuhun 2016. Perusoletuksena on se, että hallitukset ovat tukeneet pakolaisia aina turvapaikkahakemuksen jättämisestä lähtien.

”Syyrian ystävien” maiden asetehtailijat ansaitsivat 31,88 miljardia euroa myydessään aseita Lähi-idän alueelle. Niiden maiden hallitukset käyttivät 10,45 miljardia euroa syyrialaisten pakolaisten vastaanottamiseen. Jos jätetään laskelmista Saksa pois, niin Yhdysvallat, Ranska, Iso-Britannia ja Italia ansaivat aseiden viennillä 27,92 miljardia euroa, kun ne samaan aikaan käyttivät syyrialaisiin pakolaisten vastaanottamiseen 1,18 miljardia euroa. Näin ne ansaitsivat 23-kertaisesti enemmän asekaupoilla kuin käyttivät syyrialaisten pakolaisten nostamien ongelman hoitamiseen. Tätä kysymystä ei nosteta esille keskusteltaessa siitä, mitä pakolaiset EU-maille maksavat.

Myös Suomi on ollut aktiivinen Lähi-idän asekauppa-apajilla. Viime vuonna Suomi myi sotatarvikkeita yhteensä yli 130 miljoonalla eurolla, ja yli 60 prosenttia siitä oli nimenomaan myyntiä Lähi-itään.3 Suurin ostaja oli viime vuonna Arabiemiirikunnat, jota kautta on todettu aseita siirtyneen erilaisille kapinallisryhmille Syyriaan. Suomi on myynyt sotatarvikkeita myös Saudi-Arabiaan, johon Suomi on vienyt esimerkiksi Patrian Nemo-kranaatinheittimiä noin 50 miljoonan euron arvosta. Saudi-Arabia ja Arabiemiirikunnat osallistuvat äärimmäisen likaiseen sotaan Jemenissä. Saudi-Arabian liittoumaa on arvosteltu sotarikoksista Jemenissä, koska monet pommit ovat osuneet siviilikohteisiin ja asutetuille alueille. "Yleisesti ottaen, kun aseet on viety, on vaikea enää valvoa, mitä niillä tehdään", toteaa Suomen asevalvontaraportin päätoimittaja Kari Paasonen aseviennin ongelmasta. Tästä huolimatta puolustusministeri Jussi Niinistö vakuutti eduskunnan kyselytunnilla, että suomalaisia aseita ei käytetä Jemenissä ihmisoikeusloukkauksiin. Hän vakuutti, että Suomen asevientipoliiitiikka on vastuullista4 ja että aina arvioidaan ihmisoikeustilanne, vaikka aseiden myynnissä Saudi-Arabiaan asiaa ei voida mitenkään valvoa. Hänen mukaansa Suomella ei ole mitään hävettävää. Samalla tavalla eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok.) vakuutti, että panssariajoneuvojen vienti Arabiemiraatteihin ”ei tarkoita sota-aseistuksen kiihdyttämistä kyseisellä alueella”.5

 

EU-maissa asevientiä puolustetaan monilla argumenteilla. Merkel-doktriini puolustaa aseiden vientiä rauhanturvaamisen olennaisena instrumenttina niihin maihin, joissa Saksa itse ei ole aktiivinen, mutta joissa sillä on pääomaintressejä. Saksa myi esimerkiksi Saudi-Arabialle Israelin suostumuksella 270 modernia panssarivaunua. Vuoden 2016 ensimmäisellä puoliskolla Saksan asevienti Saudi-Arabialle kasvoi 484 miljoonaan euroon.

Toinen argumentti aseviennin puolesta on työpaikkojen säilyminen. Esimerkiksi CNN-asiantuntija Wolf Blitzerin mukaan mahdollinen asekauppojen lakkauttaminen Saudi-Arabian kanssa merkitsisi työttömyyden kasvua Yhdysvalloissa. Työpaikkojen säilyminen amerikkalaisissa asetehtaissa on paljon painavampi asia kuin Saudi-Arabian likainen sota Jemenissä. Sama ongelma on Saksassa. Maan aseteollisuuden palveluksessa on noin 100 000 työntekijää. Arvellaan, että uusien energiaratkaisujen tuloksena maahan voitaisiin luoda jopa 300 000 työpaikkaa. Yhdysvaltojen osalta on laskettu, että sijoittaminen koulutukseen, terveyshuoltoon ja puhtaaseen energiaan toisi 50–140 prosenttia enemmän työpaikkoja kuin vastaava summa aseteollisuudessa.

Kaikkiaan aseteollisuus ja -vienti ovat olennaisesti synnyttämässä pakolaisongelmaa. Luvut kasvavat koko ajan. Saudi-Arabian sotatoimien seurauksena Jemenissä on noin 3 miljoonaa maan sisäistä pakolaista ja 14 miljoonalta ihmiseltä puuttuu turvattu elintarvikehuolto.

ILMOITUS