Oikeistopopulismi nousee Saksassa

Saksa on ollut tähän asti yksi niistä harvoista läntisen Euroopan maista, jossa oikeistopopulistisen puolueen nousu on antanut odottaa itseään. Maaliskuussa 2016 käydyissä osavaltiovaaleissa Vaihtoehto Saksalle (Alternative für Deutschland) -puolue mursi vallitsevan konservatiivien ja sosiaalidemokraattien muodostaman barrikaadin niin itäisen kuin läntisen Saksan alueella.

Oikeistoliberaalin Die Zeit -lehden varapäätoimittaja Bernd Ulrich ennusti ennen vaaleja: ”Nyt Merkel tulee saamaan osavaltiovaaleissa, sen mitä Helmut Kohl saavutti maaliskuussa 1990 kansankamarivaaleissa – jälkikäteisen demokraattisen legitimaation.” Näin ei käynyt, vaan  äärioikeistolainen Vaihtoehto Saksalle (AfD) -puolue menestyi enemmän kuin odotetusti kolmissa osavaltiovaaleissa. Baden-Wüttembergissä puolue sai 15,1 prosenttia äänistä, Rheinland-Pfalzissa 12,6 prosenttia ja Saksi-Anhaltissa ennätykselliset 24,9 prosenttia äänistä. Aiemmin puolue oli noussut vuonna 2014  Saksin (9,7 %), Brandenburgin (12,2 %) ja Thüringenin (10,6 %) osavaltioiden parlamenttiin.

Saksalaisen äärioikeiston päälehti Junge Freiheit suitsutti osavaltiovaalien tulosta ”voittona demokratialle”, joka aiheutti Saksan poliittisessa elämässä ”maanjärjestyksen”.  Lehden mukaan oli tapahtunut ”väestön ilahduttava uudelleen politisoituminen”, joka ilmeni 5–10 prosentin äänestysvilkkauden kasvuna. Nyt AfD-puoluetta ei voi enään tarkastella ”itäisen Saksan ilmiönä”, vaan puolue on lyönyt itsensä lävitse myös lännessä. Näin siis hehkutti äärioikeiston menestystä sen keskeinen lehti.

Vasemmistopuolue Linken Neues Deutschland -lehdessä Joachim Bishoff (ND 15.3.2016) pohti AfD:n voiton syitä. Hänen mukaansa se, että vaalituloksen ainoaksi tekijäksi nostetaan pakolaiskysymys ja sen aiheuttama keskustelu, on vain ”veruke”. Sitä suurempana syynä hän näki sen, että puuttuu selvä vaihtoehto, joka haaastaisi uskottavasti hallitsevan politiikan ja oikeistopopulismin. Bishoffin arvion mukaan noin 70 prosenttia AfD:n kannattajista voisi äänestää oikeistoporvarillisen CSU:n poliittisen enemmistökulttuurin mukaan. Hänen mukaansa AfD ei ole mikään köyhien liike, vaan alempien keskikerrosten liike hyvinvoivassa kapitalistisessa yhteiskunnassa. Linke-puolueen puheenjohtaja Bernd Riexingerin mukaan AfD:n vaalivoitto oli ”varoitussignaali”. Hänen mukaansa ”oikeistopopulisten puolueiden nousu Euroopassa on ymmärrettävissä vain huomioitaessa prekarisaation, kilpailun ja turvattomuuden kasvu ihmisten arkipäivässä.”

Altenative für Deutschland -puolueen anti-EU-populismi

AfD on nuori tulokas Saksan poliittiselle kentälle. Sen syntymisen katalysaattorina toimi helmikuussa 2013 eurokriisi. AfD:n edeltäjiksi voidaan lukea oikeistopopulistinen pienpuolue Bund Freier Bürger (1994-2000), laki ja oikeus -linjaa liputtanut Partei Rechtsstaatliche Offensive (2001-2003) ja muslimivastaiseen rasismiin erikoistunut Die Freiheit -puolue (perustettu 2010).

AfD:n perustamisen taustalla olivat ennen kaikkea kristillisdemokraatisen puolueen oikean laidan edustajat ja uusliberalistiset taloustietelijät. Puolueen ensimmäinen puheenjohtaja ja keulakuva oli Bernd Lucke, joka on maailmanpankin ekonomisti ja Hampurin yliopiston taloustieteen professori. Hän määritteli puolueen perustamisen aikoihin AfD:n ”uuden tyypin puolueeksi”, joka ei olisi ”vasemmalla eikä oikealla”. Hänen mukaansa puolue ei tarvitsisi minkäänlaista ”ideologista suunnannäyttäjää”.  Tämän lisäksi puolueen perustamisen kätilöinä toimivat uusliberalististen ja markkinaradikaalien Think-Tanksien vaikuttavat henkilöt. Uusliberalistisesta Friedrich-August-von-Hayek-Insitutista tulee esimerkiksi nykyisen puolueen ohjelmakomission puheenjohtaja  taloustietelijä Alice Weidel ja AfD:n varapuheenjohtaja Beatrix von Stroch. Tämän lisäksi taustalla ovat olleet Mont Pelerin Society (perustettu 1947) ja uusliberalismin lipunkantajana toimiva Eigentümlich frei -kuukausijulkaisu, jolla on sekä temaattinen että henkilöverkoston kautta yhteys uusoikeiston keskeiseen Junge Freiheit -lehteen.

Aluksi puolue sai pilkkanimen ”professoripuolue”. Stuttgartin yliopiston professori Lothar Maier vastusti tätä toteamalla, että puolueella on 20 000 jäsentä, ja heistä professoreja on ehkä kaksi prosenttia. Mutta perustettaessaan AfD oli ennen kaikkea oikeistopopulistinen ja markkinaradikalismiin tukeutuva puolue.

Huhtikuussa 2013 AfD:n vaaliohjelman keskeinen teema oli vaatimus euroalueesta eroamisesta. Puolueen mukaan euro on epäonnistunut ja vaarantaa Euroopan integraation ja rauhan. Syynä tähän kehitykseen on heikon kilpailukyvyn omaavien Etelä-Euroopan maiden köyhtyminen. Puolue vaati päätöksenteon siirtämistä EU-elimistä kansallisille hallituksille ja korosti suoran demokratian vaatimusta.

AfD:n politiikkaa leimasi oikeistolainen anti-EU-populismi. Puoleen mukaan oli tapahtumassa EU:n vähittäinen ”sosiaalidemokratisoituminen” ja sen muuttuminen kevytversioksi DDR:stä. AfD:n ideologeille EU edustaa Neuvostoliiton mallia, joka ansaitsee nimityksen EUDSSR. Heille EU edustaa ”monetaarista sosialismia”, jonka ilmaus on yhteinen euro. Vuoden 2014 puoluekokouksessa EU-kritiikki oli näyttävästi esillä. EU oli ilmaus ”EUDSSRn taloudellidesta orjuudesta” ja euro koettiin ”sosialistisena projektina”.  Silloinen AfD:n EU-meppi Hans-Olaf Henkel, joka on entinen Saksan teollisuusliiton (BDI) presidentti, ilmoitti tavoitteena olevan taistelu ”sosialismia” vastaan Euroopan unionissa. Hänelle Bryssel edustaa itsepetosta ja euro on yhtä kuin Eurooppaa uhkaava ”pakkososialismi”. Myöhemmin Henkel on siirtynyt AfD:stä eronneiden perustamaan Allianz für Fortschritt und Aufbruch (ALFA) -pikkupuolueeseen.

AfD:n anti-EU-populismin ytimeen kuuluu ajatus parlamentissa olevista ”vanhoista puolueista” (Altparteien), jotka hyssyttelevät ja välttelevät Euroopan ongelmia ja konflikteja. AfD on sen mukaan ilmaus ”saksalaisten äänestäjien” ja ”vanhojen puolueiden” välisestä vastakkainasettelusta. AfD:n mukaan ns. vanhat puolueet hylkäävät tietoisesti ”kansalliset intressit”. AfD on nostanut tunnuksen ”rohkeus totuuteen” (Mut zur Wahrheit). He ovat kilpailukykyisen Euroopan puolesta, joka on Charles de Gaullen isänmaiden Eurooppa eikä Schäublen suunnitelma eurooppalainen  keskusvaltio.  Anti-EU-populismin keskiöön he nostavat kysymyksen demokratiasta. Puolueen varapuheenjohtaja Beatrix von Stroch muotoili tämän seuraavasti: ”Mutta vastaamme suoraan kysymykseen: Miksi vastustamme? Koska puolustamme demokratiaa. Demokratia toteutua vain kansallisesti. Se ei ole kansainvälistä – – [K]ansanvalta – – ei ole kansojen herruutta. – – Joka vastustaa EU-liittovaltiota ja on suvereenien kansallisvaltioiden puolesta, ei ole nationalisti, vaan demokraatti.”

Vuoden 2014 EU-vaaleissa AfD sai 7,1 prosenttia äänistä ja 7 meppiä. He ovat samassa europarlamenttiryhmässä kuin perussuomalaiset eli Euroopan konservatiivien ja reformistien europarlamenttiryhmässä (ECR). Liittokansleri Merkel yritti estää AfD:n valinnan kyseiseen ryhmään onnistumatta. Englannin konservatiivien johto varoitti, että AfD:n hyväksymisen ryhmään saattaajopa vaarantaa Saksan ja Iso-Britannian suhteet. Nyt AfD:n aseman europarlamenttiryhmässä on vaarantanut AfD:n varapuheenjohtajan Beatrix von Storchin lausunto siitä, että pakolaisia – myös naisia ja lapsia - tulisi rajalla ampua, jos ei muu auta. Se, että hän on myöhemmin vähetellyt lausuntoa ja ilmoittanut sen väärien tietokonenäppämien painamisen tulokseksi, ei ole ainakaan tähän asti vaikuttanut ECR:n vaatimukseen. AfD:tä on vaadittu jättämään fraktio 31.3.2016 mennessä. Jos se ei tee, niin tullaan tekemään muodollinen anomus puolueen irtisanomiseksi kyseisestä europarlamenttiryhmästä. Mahdollinen päätös erottamisesta on odotettavissa 12.4.2016.

AfD ja uusliberalismi

AfD on tekemässä uutta puolueohjelmaa, joka on tarkoitus hyväksyä seuraavassa puoluekokouksessa. Ohjelmaluonnos vuosi julkisuuteen ennen aikojaan. Sen keskinen sanoma on muslimienvastainen rasismi. Siinä markkinoidaan myös uusi-vanhaa "antikapitalismia", jossa kritisoidaan muun muassa "korkomanipulaatiota" ja varoitetaan natseilta tutusta "riistävästä pääomasta" ("raffendes Kapital").

Ohjelma on ylläolevien kohtien lisäksi lävitsensä markkinaradikaali ja uusliberalistinen. Siinä korostetaan kilpailun merkitystä, jonka nähdään luovan ”vapautta itsemääräämiseen ja -kehitykseen hankkia yksityistä omaisuutta ja tuotantovälineitä”. Valtion rooli kaikilla talouden sektoreilla on ohjelman mukaan ”rajoitettava minimiin ja niiden on oltava ulkomaalaisille investoijille ennustettavissa”.

Verotuksen alueella vaaditaan luopimista perintöverosta ja verouudistusta tasaveron muodossa. Valtion velan vähentäminen ja velkakatto perustuslakiin ovat myös keskeisiä vaatimuksia. Ohjelmassa vaaditaan myös sosiaalijärjestelmien yksityistämistä. Alustavassa ohjelmassa vaadittiin ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen yksityistämistä. Edelleen vaaditaan eläkeiän nostamista ja todetaan, että valtiollinen sosiaaliturva ei voi eikä saa korvata ”perhettä yhteiskunnallisen solidaarisuuden ydinsoluna”. Vaatimuksiin kuuluu myös pitkäaikaistyöttömien pakkotyöllistäminen.

Eräänlaisena myönnytyksiä ”pienelle ihmiselle” on se, että ohjelmaluonnoksessa tuetaan minimipalkan säilyttämistä. Aiemmin AfD:n puheenjohtaja Frauke Petry oli todennut: ”Me vastustamme lakisääteisen minimipalkan säilyttämistä.”

Ohjelmaluonnoksen julkitulo aiheutti protestiaallon puolueen sisällä. Joistakin vaatimuksista luovuttiin, kuten työttömyyskorvauksen yksityistämisestä, rikosvastuun ikärajan laskemisesta 12 ikävuoteen, ilmastosuojelun hylkäämisestä, yksinhuoltajien valtiollisten tukien poistamisesta sekä Saksan yleisradion täydellisestä yksityistämisestä. AfD:n ulkoisen kuvan ongelmien maksunaiseksi on joutunut puolueen varapuheenjohtaja Beatrix von Stroch, joka on joutunut puheenjohtaja Petryn kovan kritiikin kohteeksi. Hänet erotettiin myös puolueen ohjelmaa valmistelemasta toimikunnasta.

Gustav Horn, ay-liikettä lähellä olevan tutkimuslaitoksen johtaja, on todennut, että AfD:n ohjelma tähtää ”laajojen väestökerrosten elintason tuhoamiseen”.

Muslimivastainen rasismi – Pediga ja AfD

David Bebnowskin mukaan AfD:n vaalivoiton taustalla on ennen kaikkea kuukausia kestänyt rasistinen mobilisaatio kaduilla. Pediga ja AfD ovat viikosta toiseen käyttäneet katua agitaatiokenttänä. Pedigan edustaja Tatjana Festerling totesinkin tästä ”suoran demokratian” toiminnasta: ”Ainoa oppositio Saksassa on katu, se olemme me, se on Pediga ja se on AfD”.

Muslimivastaisen rasismin liike Pedigan (Isänmaalliset eurooppalaiset länsimaiden islamisaatiota vastaan) järjestämät mielenosoitukset alkoivat Dresdenissä lokakuussa 2014. Ne kokosivat pahimmillaan kymmeniätuhansia osanottajia ja herättivät laajaa huomiota. Liike syntyi protestina Saksan maahanmuutto- ja pakolaispolitiikkaa vastaan, ja se on profiloitunut erityisesti islamin vastaisena. Liikkeen johtaja Lutz Bachmann, 41, perusteli kannattajilleen Pedigan tarvetta: “Saksan poliitikot ovat menettäneet kosketuksensa kansalaisiin, eivätkä he siksi pysty ymmärtämään mitä täällä tapahtuu”. Ja edelleen:  “Se mistä emme täällä pidä, on talouspakolaiset, jotka pummaavat saksalaiselta järjestelmältä. Poliitikot Saksassa ovat tehneet kaiken väärin." Yksi keskeinen Pediga-tunnus on: “Estäkää siirtolaisia käyttämästä hyväksi sosiaaliturvaamme”.

Pediga-mielenosoitusten yksi mieleteema on ollut puhe valemediasta (Lügenpresse). Sen mukaan saksalainen media on yhtä kuin Merkelin totuusministeriö, joka on verrattavissa Goebbelsin propagandaministeriöön. Pediga-aktivisti Festerling tiivisti väitteen muotoon: ”Nykypäivän natsit ei ole enää ruskeita, vaan he kantavat hallituspuolueiden värejä.”

Alusta lähtien AfD on ollut mukana jäsenistönsä kautta Pedigan toiminnassa.  AfD-jäsen kuului Pegidan johtoon Dresdenissä ja Dresdenin AfD-puolue tervehti marraskuusta 2014 Pediga-mielenosoituksia kannustavasti.  

Olennainen osa AfD:n kannattajista näki Pedigassa ”luonnollisen liittolaisen”. Puolueen puheenjohtajalle Luckelle ja hänen tukijoilleen Pedigan pakolaisvastaisuus ja musliminvastainen rasismi vie puoluetta liian äärioikealle uusfasismin suuntaan. Vuoden 2015 alussa AfD:n sisäinen tilanne kärjistyi.

Maaliskuussa 2015 AfD:n Pedigaan tukeutuva ryhmä julkisti Erfurtin julkilausuman. Sen mukaan AfD oli ”kansamme liike viime vuosikymmenten yhteiskuntakokeilua (– – monikulttuurisuuus jne.) vastaan”. Siinä nähtiin puolue ”vastarintaliikeenä kasvavaa Saksan suvereniteetin ja identiteetin menetystä vastaan”.  Julkilausuma oli voimakas kritiikki puolueen johtoa kohtaa, joka karsasti yhteistyötä Pedigan kanssa, vaikka sen mielenosoituksiin osallistui tuhansia puolueen jäseniä ja kannattajia. Tämä oli AfD:n ”maltilliselle” uusliberalistiselle siivelle liikaa. Se julkaisi oman kannanottonsa ”Herätyshuuto 2015”, jossa korostettiin, että AfD:n tuli hylätä ”ulkomaalaisvastaiset, rasistiset, nationalistiset, antisemitistiset, islamvastaiset, homovastaiset sekä oikeisto- ja vasemmistoradikaalit” näkemykset.

Tilanne ratkesi puoluekokouksessa heinäkuussa 2015. Siellä pedigamieliset saivat selvän voiton talousliberaalista siivestä. Puheenjohtajaksi valittiin Frauke Petry (yrittäjä). Hän korosti, että puolueen kurssi ei muutu. Edelleen keskisinä teemoina ovat anti-EU-populismi ja pakolais- ja turvapaikkapolitiikka. Muina tärkeinä teemoina ovat suoran demokratian edistäminen, keskiluokan ja perheen aseman parantaminen ja sosiaali- ja talouspolitiikka.

Entinen puheenjohtaja Bernd Lucke ja häntä tukenut talousliberaalinen siipi erosi AfD:sta ja perusti oman puolueen Allianz für Forttschritt und Aufbruch (ALFA). Viisi AfD:n EU-meppiä siirtyi uuteen puolueeseen. Mutta menestys osavaltiovaaleissa oli hyvin vaatimatonta. Puolue sai Baden-Württembergissa prosentin, Saksi-Anhaltissa 0,9 prosenttia ja Rheinland-Pfalzissa 0,6 prosenttia äänistä.

Syksyllä 2015 AfD järjesti useita mielenosoituksia otsikolla ”Loppu turvapaikkakaaokselle ja eurokriisille”. Puolue on ollut liittokansleri Merkelin politiikan tiukin arvostelija. ”Merkel ulos” -tunnus on yleinen AfD:n kokouksissa.

Tammikuussa 2016 syntyi kohu puoluejohtaja Frauke Petryn lausunnosta, jonka mukaan aseidenkäyttö Saksan rajalla on mahdollista viimeisenä keinona pakolaisten maahantulon estämiseksi. Petry itse korosti, ettei hän vaatinut lausunnossa poliiseja ampumaan ketään, vaan muistutti Saksan laieista. Puoluejohtaja Frauke Petrykin on irtisanoutunut muutamista puolueen ääriajatuksia viljelleiden poliitikkojen puheista. Yksi tällaisista on Thüringenin osavaltion puolueen suosittu paikallisjohtaja Björn Höcke. Yksi hänen lausunnoistaan on: ”Tänne tulevilla syyrialaisilla on yhä jäljellä Syyria. Mutta jos menetämme syyrialaisten takia Saksan, meillä ei ole enää kotimaata.”

Osavaltiovaalien jälkeen puolueen varapuheenjohtaja suositti AfD:lle voimallisemmin muslimivastaisen rasismin kurssia. Hän kirjoitti ei julkisuuteen tarkoitetussa sähköpostiviestissä asiasta seuraavasti: ”Pakolaiset ja euro eivät tuo enää mitään. Islam on (puolueen tulevan) ohjelman kuumin teema”, joka soveltuu parhaiten ”kommunikaatioon ulospäin”. Hänen mukaansa ”lehdistö tulee syöksymään halukkaammin meidän poliittisen islamin kritiikkiin kuin muihin ohjelmamme kohtiin.”

ILMOITUS