Tapaus Mäenpää – ”Vieraslajit” ja etnisen puhdistuksen politiikka

Nyt on torjuttu ”hirviökonetta, missä sanapoliisit tutkivat yksittäisiä sanoja tai sanojen välisiä yhteyksiä” (Perussuomalaisten varapuheenjohtaja Riikka Purra). Arkadianmäellä on koettu ”vaaran vuosia”, jonka aikana yritettiin murtaa ”parlamentaarisen demokratian perusta” (Risto Volanen). Eduskunnassa oli käynnissä ”Stalinin näennäisoikeudenkäynnit 1936-38” (IS:n toimittaja Timo Haapala), jonka aikana vallitsi ”vihapuhe- ja rasismihysteria” (Jussi Halla-aho). Äänestyksessä torjuttiin ”hiipivä totalitarismi” (Halla-aho), kun eduskunta hylkäsi valtakuntasyyttäjä Raija Toiviaisen pyynnön saada asettaa PS:n kansanedustaja Juha Mäenpää syytteeseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan äänin 121–54. Luvan antamiseen olisi tarvittu viiden kuudesosan enemmistö.

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä (sd) totesi, että edustaja Mäenpää oli tehnyt vakavan rikoksen, joka loukkaa yhdenvertaisuutta ja ihmisarvoa. Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen mukaan äänestyksen lopputulos ”viestittää selvästi hyväksyvämpää suhtautumista rasistiseen vihapuheeseen”. Mistä on oikeastaan kyse?

Puhe ”vieraslajien torjunnasta”

”Täällä hallitusohjelmassa on yksi hyvä kirjaus. Täällä lukee: ’Tehostetaan vieraslajien torjuntaa sekä lainsäädännöllä että torjuntatoimenpiteiden rahoitusta lisäämällä´. Tämä valitettavasti lukee väärässä kohdassa.” Näin Mäenpää eduskunnan keskustelussa.

Miksi tämä Mäenpään vertaus "vieraslajien torjunnasta" on niin vakava asia, että valtakunnan syyttäjä halusi nostaa siitä syytteen? Tämä kysymys jätettiin mediassa lähes käsittelemättä. HS:n pääkirjoituksessa (27.6.2020) ei ole sanaakaan, miksi valtakunnansyyttäjä halusi Mäenpään oikeuteen. Saska Saarikoski kommentoi kolumnissaan (HS 28.6.2020) Mäenpää-tapausta tavalla, joka osoittaa enemmänkin velttoa ajattelua: ”Täälläkin vedetään nyt rajaa siihen, mitä saa sanoa, ja mitä ei. Helppoa vastausta siihen ei ole. Selvää on, että johonkin raja on vedettävä. Yhtä selvää on, että rajan vetäminen on vaikeaa ja johtaa uusiin ongelmiin.” Kaikkiaan media ei ole tarjonut analyysia siitä, miksi Mäenpään toteamus pitää ottaa vakavasti. Tarjolla on lähinnä pohdintaa sanavapauden rajoista ilman konkreettista analyysiä.

Median tehtävänä olisi ollut ensinnäkin valaista ”vieraslaji”-kielikuvan historiallista taustaa poliittisessa kielenkäytössä. Puhetta vieraslajien poistamisesta harjoitettiin jo natsi-Saksassa. Natsien mukaan luonnonsuojelun tehtävänä oli ”alkuperäisen luonnon suojeleminen” tuleville kansanyhteisön sukupolville "tuhatvuotisessa valtakunnassa" ja se edellytti vieraslajien poiskitkemistä. Saksalaisen Naturschutz-lehden pääkirjoitus natsien valtaannousun jälkeen oli otsikoitu: "Saksan kansa puhdistetaan. Milloin Saksan luonto?" Sen mukaan Saksan kansan "vieraslajia" edustivat juutalaiset, jotka oli poistettava luonnon vieraslajien tavoin. Tässä tapauksessa ”vieraslajien poiskitkeminen” oli osaltaan oikeuttamassa Euroopan juutalaisten kansanmurhaa.

Tämän jälkeen media olisi voinut analysoida sitä, miten eurooppalaisen uusfasismin ideologit jatkavat tätä puhetta. He samaistavat maahanmuuttajat ja turvapaikanhakijat vieraisiin kasvi- ja eläinlajeihin, jotka tuhoavat paikallisen ekosysteemin. He vaativat niiden poistamista tai hävittämistä kansan ”ruumiin” vaarantavina loisina. Tässä suhteessa voi myös olettaa, että Suomen Sisun johtojäsen ja kansanedustaja Juha Mäenpää tiesi täsmälleen mistä puhui. Hän ei vahingossa tullut lipsauttaneeksi jotain tyhmää kuin joku sosiaaliseen mediaan kirjoittava tavallinen kaduntallaaja.

Suuri väestövaihto, ”vieraslajit” ja etninen puhdistus

Puhe ”vieraslajeista” liittyy myös nykyisen äärioikeiston keskeiseen teoreettiseen näkemykseen suuresta väestönvaihdosta (le grand remplacement), joka on ranskalaisen Renaud Camusin kehittämä. Camus on havainnollistanut sitä eläin- ja kasvimaantieteestä lainatulla vieraslajianalogialla.

Äärioikeiston nettilehti Sarastuksessa Mika Keränen esittää asiayhteyden seuraavasti: ”Paikalliseen ekosysteemiin kuulumattomien ja kotoperäisille lajeille mahdollisesti haitallisten vieraiden kasvi- ja eläinlajien pesiytyminen tietyn luonnonmaantieteellisen alueen flooran ja faunan sekaan ymmärretään yleensä ongelmaksi. Monien maahanmuuttokriittisten mielestä vieraiden kulttuurien pesiytymiseen omalle reviirille tulisi suhtautua samoin.” ¹

Vieraan poiskitkemisen taustalla on ajatus homogeenisen kansan utopiasta ja ”toisen” tai vieraan poissulkemisesta. Ne esitetään kansan identiteetille ja koko kansan eloonjäämiselle välttämättöminä. Vieras tulee homogeenisesti esitetyn ”kansan” etujen nimessä neutralisoida ja jopa tuhota - aina etniseen puhdistukseen asti.

Poiskitkemisen eli etnisen puhdistuksen logiikkaa esittelivät Ilkka Aura ja Hannes Possander (ilmeisesti nimimerkkejä) Sarastus-julkaisussa kirjoittaessaan etnisen puhdistuksen toteuttamisesta: ”Internoitu väestö keskitetään korkean turvallisuuden leireille odottamaan joko massakarkotusta, mikäli on olemassa valtio, joka suostuu ottamaan karkotetut vastaan, tai ääritapauksessa tuhoamistarkoitusta varten perustettuihin laitoksiin. Käytännössä tuhoaminen tapahtuu kemiallisesti ja muodostuva biojäte hävitetään asianmukaisesti prosessoimalla joko krematorioissa tai biologisesti mädättämö-kompostointilaitoksissa. Sivutuotteena muodostuu tällöin joko energiaa tai biokaasua; kiinteät aineet prosessoidaan esim. maanparannusaineeksi tai maatalouden alkutuotannon lannoitetarpeisiin.”²

Halla-aho kommentoi eduskunnan äänestyksen jälkeen, että Mäenpään puhe oli tarkoitettu "humoristiseksi" ja jatkoi: "oliko Mäenpään puhe hauskaa huumoria? Se on jokaisen asia arvioida". Nyt ei puhuta ”huumorista”, vaan ”suuri väestönvaihto” ja siihen liittyvä puhe ”vieraslajien poiskitkemisestä” yhdistävät kaikki äärioikeiston ”propagandistiset ja strategiset vaatimukset” (Itävallan identitaarisen liikkeen johtaja Martin Sellner).