Öljy-yhtiöt, ilmastokriisi ja menetetty aika

Ilmastokriisi on tosiasia. Ihmisen toiminnan tuloksena on ilmakehään syntynyt 80 gigatonnin hiilidioksidipäästöt. Se on noin 15–20 kertaa enemmän kuin maapallon historian nopeimmassa luonnollisessa ilmastomuutoksessa. Potsdamin ilmastotutkimuksen instituutin johtava tutkija Hans Joachim Schellhuberin mukaan ihmiskunta on lähestymässä sitä kriittisistä pistettä, josta ei enää paluuta ole. Princetonin yliopiston tutkija Laure Resplandy toteaakin: ”Planeetta on lämmennyt enemmän kuin olimme luulleet.” Tilanteen hallinta vaatii nyt vuosittain päästöleikkauksia, joille ei ole teollisen sivilisaation historiassa vastinetta. 

Aikafaktori ja ilmastokriisin torjunta

Ihmiskunta on aiheuttanut omalla toimettomuudellaan sen, että aikatekijästä on tullut ilmastokriisin vastaisissa toimissa kaikkein niukin voimavara. Suomalaiset tutkijat Matti Juntunen ja Lasse Nevanlinna totesivat jo vuonna 1990, että elämme ratkaisevaa vuosikymmentä. Heidän johtopäätöksensä oli kasvihuoneilmiötä ja Suomea koskevassa tutkimuksessa seuraava:

”Jos kasvihuoneilmiökeskustelu olisi käyty, ja oikeat johtopäätökset tehty 50-luvulla, jolloin tietoa oli jo riittävästi, olisi talouden ja energiatuotannon sopeuttamiseen jäänyt aikaa hyvinkin 200 vuotta. Jos johtopäätökset olisi tehty edes 70-luvulla energiakriisin aikoihin, – – olisi sopeutumisaikaa silloinkin jäänyt 50–100 vuotta. Nyt 90-luvulle tultaessa vain nopeat, taloutta syvältä kouraisevat ja maailmanlaajuiset toimenpiteet näyttävät voivan estää ilmastonmuutoksen, jonka vaikutukset koskisivat jokaista ihmistä." 

Olemme nyt tilanteessa, että ”lähivuodet ovat luultavasti tärkein jakso koko ihmiskunnan historiassa”. Näin arvioi IPCC:n puheenjohtajistoon kuuluva Debra Roberts nykyistä tilannetta. IPCC:n raportin vaatimuksena on, että ”maailmanlaajuiset nettopäästöt täytyisi pudottaa nollaan noin vuoteen 2050 mennessä”. Pitkälle teollistuneiden maiden tulisi olla jo vuoteen 2030 mennessä hiilineutraaleja, jolloin öljy ei enää ole energialähteenä ja polttomoottorit ovat hävinneet. Ensimmäisen kerran ihmiskunta taistelee aikaa vastaan tilanteessa, jossa ilmastokriisin torjumiseen tähtäävät toimenpiteet tulevat mullistamaan niin talouden, yhteiskunnan, politiikan kuin yksilöiden kulutuksen ja käyttäytymisen. Kaikkiaan "päästöjen rajoittaminen seuraavan vuosikymmenen kuluessa edellyttää historian suurinta operaatiota” (Naomi Klein).

Öljy-yhtiöt ja ihmiskunnan vakavin harhautus

Ihmiskunta ei ole ilmastokriisissä samassa veneessä. Keskustelu globaalista oikeudenmukaisuudesta energian ja raaka-aineiden hyödyntämisessä on noussut keskeiseksi teemaksi ilmastokriisin ratkaisussa. Globaalisti rikkaat pohjoiset teollisuusmaat käsittivät 2000-luvun alussa vajaan viidenneksen maailman väestöstä, mutta olivat vastuussa yli 70 prosentista vuoden 1850 jälkeen ilmakehään päästetyistä hiilidioksidipäästöistä. Vuosituhannen alussa maailman väestön köyhin 45 prosenttia tuotti 7 prosenttia päästöistä, kun rikkain 7 prosenttia oli vastuussa puolesta kaikista maailman päästöistä. Vuosien 1751–2010 välisenä aikana 90 kansainvälistä kivihiili- ja öljy-yritystä on vastuussa kaikkiaan 63-prosenttisesti maailmanlaajuisista hiilidioksidi- ja metaanipäästöistä. Puolet näistä päästöistä on syntynyt vuoden 1984 jälkeen. Suurimmat vastuulliset ovat olleet Chervon, ExxonMobil, Saudi Aramco, BP, Gazprom ja Shell.

Hiilidioksidi -ja metaanipäästöjen lisäksi öljy-yhtiöt ovat vastuussa ihmiskunnan suurimmasta harhautuksesta, jonka maksajaksi on joutumassa koko ihmiskunta ja maapallon luonto sen kaikkine elämistöineen ja kasvistoineen.

Inside Climate News ja Los Angeles Times paljastivat, että Exxonin, maailman suurimman öljy-yhtiön, johto tiesi 1970-luvun lopulla fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamista vaikutuksista maapallon ilmastoon. Jo heinäkuussa 1977 James F. Black, konsernin korkea-arvoinen tutkija, esitteli kasvihuoneilmiöön liittyviä ensimmäisiä tutkimustulokisa Exxonin johdolle: ”Tutkijat ovat laajalti yksimielisiä, että ihmiskunta hyvin todennäköisesti vaikuttaa maapallon ilmastoon hyödyntämällä fossiilisia polttoaineita.” Vuotta myöhemmin Black tiivisti fossiilisten polttoaineiden käytön vaikutukset ilmastoon Exxonin johdolle: Hiilidioksidiin kaksinkertaistuminen ilmakehässä tulee johtamaan arviolta kahden-kolmen asteen lämpötilan nousuun ja napa-alueilla lämpötilan nousu saattaa olla jopa kymmenen astetta.

Exxon on käyttänyt kaikkiaan miljoonia dollareita tutkimukseen. Vuonna 1982 niiden pohjalta tehty konsernin sisäinen johtopäätös oli, että ilmastokriisin ”mahdollisten katastrofaalisten seurausten” estäminen edellyttäisi fossiilisten polttoaineiden käytön huomattavaa vähentämistä.

Tämä johti Exxonin rahoittamiin lisätutkimuksiin. Ken Croasdalen johtama tutkimusryhmän tehtävänä oli tutkia ilmaston lämpenemisen positiivisia ja negatiivisa vaikutuksia konsernin toimille arktisella alueella. Vuonna 1991 Croasdale totesi yksikantaan, että fossiilisten polttoaineiden käyttö johtaa kasvihuonekaasujen lisääntymiseen ilmakehässä: ”Tämä tosiasia on kiistaton.” Vuotta myöhemmin hän vakuutti ilmaston lämpiämisen parantavan tutkimus- ja porausmahdollisuuksia arktisella alueella sekä alentavan öljy-yhtiön taloudellisia rasituksia. Samanaikaisesti hänen mukaansa uhkana on merenpinnan nousu ja sen aiheuttamat ongelmat maalla oleville rakenteille sekä voimakas merenkäynti, joka saattaa vahingoittaa öljynporauslauttoja.  

Exxon ja muut konsernit eivät ainoastaan tienneet ilmaston lämpiämisen vaikutuksista, vaan ne hyödynsivät NASAn ilmastomallia laskiessaan, miten paljon öljynporauskustannukset tulisivat laskemaan arktisella alueella. Amerikkalainen tutkija Bill McKibben toteaa: ”Jos Exxon ja muut öljy-yhtiöt olisivat jakaneet tietonsa julkisuuteen, niin maapallon historian näyttäisi aivan toisenlaiselta.” Ilmastokriisiä ei olisi ratkaistu, mutta ihmiskunnalla olisi ollut huomattavasti enemmän aikaan etsiä ja kehittää vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Öljy-yhtiöiden toimet ilmastokriisin ratkaisemista vastaan

NASAn ilmastotutkija James E. Hansen varoitti vuonna 1988 Yhdysvaltain kongressia ihmisen aiheuttaman ilmastomuutoksen vaaroista. Vain neljä viikkoa sen jälkeen Exxonin yksi PR-johtaja ehdotti yrityksen sisäisessä muistiossa, että firman tulisi painottaa tieteellisten tietojen ”epäluotettavuutta”.

Exxon, Chevon, Amarco ja muutama muu konserni perustivat Global Climate Coalitionin (GCC) ”koordinoidakseen talouden osallistumista kansainväliseen keskusteluun (ilmaston lämpiämisestä)”. GCC yhdisti voimansa National Coal Associationin ja American Petrolium Instituten kanssa estääkseen fossiilisten polttoaineiden verottamisen. He tuottivat jopa propagandavideon, jossa väitettiin hiilidioksidin lisääntymisen ilmakehässä johtavan kasvien parempaan kasvuun ja siten se tosiasiallisesti olisi panos ”nälän poistamiseen maailmasta”.

Kaksi kuukautta ennen Kioton ilmastokokousta kokoontui World Petroleum Congress valmistautumaan tulevaan koitokseen. Exxonin johtokunnan puheenjohtaja Lee Raymond, joka 1980-luvulla johti yhtiön ilmastomuutosta tutkivaa tutkimusosastoa, väitti puheessaan maapallon tosiasiallisesti viilenevän. Hänen mukaansa pelkkä ajatus siitä, että fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen vaikuttaisi ilmastoon positiivisesti, on ristiriidassa terveen ihmisjärjen kanssa. 2000-luvun alussa Raymond yhdessä Yhdysvaltojen varapresidentin Dick Cheneyn kanssa saivat aikaan sen, että hiilidioksidia ei luokiteltu ilmalle haitalliseksi aineeksi. Näin presidentti George W. Bush luopui vaalilupauksestaan öljyteollisuuden voitontavoittelun edessä. Jäädessään eläkkeelle Lee Raymond sai Exxonilta 400 miljoonan dollarin hyvityksen.

Kiotossa teollisuusmaat sitoutuvat vähentämään vuosien 2008–2012 kasvihuonepäästönsä alle tietyn prosenttiosuuden vuoden 1990 päästöistä. Päästövähennysosuudet on määritetty valtiokohtaisesti. Kesäkuuhun 2009 mennessä 183 maata oli ratifioinut pöytäkirjan. Venäjä ratifioi sopimuksen vuonna 2004. Yhdysvallat jätti sopimuksen ratifioimatta. Tätä ennakoi kokouksessa yhden keskeisen amerikkalaisen lobbaajan toteamus kokouksen jälkimainingeissa Bill McKibbenille: ”Voin tuskin odottaa olevani Washingtonissa, missä meillä asiat ovat jälleen hallussa.”

Öljy-yhtiön propagandastrategia on kantanut hedelmänsä. Vuonna 2017 tehdyn tutkimuksen mukaan lähes 90 prosenttia amerikkalaisista ei tiedä, että ilmastonlämpiämisestä vallitsee tieteellinen konsensus. Bill McKibbenin mukaan öljy-yhtiöiden harhautusmanööveri on ihmiskunnalle kohtalokkain lajissaan. Öljy-yhtiöiden toimintaa voidaan verrata rikokseen ihmiskuntaa ja luontoa vastaan. Niiden tulisi vastata toiminastaan kansainvälisessä oikeusistuimessa salaamisesta ja harhautusmanööveristään, jotka uhkaavat koko ihmiskunnan tulevaisuutta. 

ILMOITUS