Jouko Jokisalon blogi.

Donald Trump, epävarmuuden aika ja Euroopan äärioikeisto

Yhdysvaltojen uusi presidentti astui virkaan 20. tammikuuta 2017. Hänen vaalivoittonsa on herättänyt hämmennystä, suurta epävarmuutta ja erityisesti eurooppalaisen äärioikeiston piirissä valtavaa odotusta tulevasta politiikasta.

Oikeistopopulismi nousee Saksassa

Saksa on ollut tähän asti yksi niistä harvoista läntisen Euroopan maista, jossa oikeistopopulistisen puolueen nousu on antanut odottaa itseään. Maaliskuussa 2016 käydyissä osavaltiovaaleissa Vaihtoehto Saksalle (Alternative für Deutschland) -puolue mursi vallitsevan konservatiivien ja sosiaalidemokraattien muodostaman barrikaadin niin itäisen kuin läntisen Saksan alueella.

Raha ja politiikka – kohti oligarkkien valtaa

 

”Valtiotamme sanotaan demokratiaksi; siinä on päätösvalta kansalaisten enemmistöllä eikä vähemmistöllä”, määritteli Ateenan huomattavin valtiomies Perikles (n. 495–429 eaa.) demokratian luonteen. Rikkaiden harvainvaltaa, joka on ennen kaikkea varallisuuteen perustuvaa rajatonta vallankäyttöä ja joka toteuttaa vain pienen eliitin etuja, nimitti filosofi Platon (427–347 eaa.) oligarkiaksi.

Ryöstökapitalismi synnytti oman oligarkkisen valtaeliitin sosialismin raunioille. Venäjällä syntyi oligarkkien ryhmä, joka ei käytä suoraa poliittista valtaa, mutta heidän toiminnallaan on merkittävää yhteiskunnallista vaikutusta. Ukrainassa Maidanin mielenosoitukset suuntautuivat maata hallitsevaa oligarkiaa vastaan, mutta vallanvaihdos ei ole tuonut minkäänlaista muutosta tilanteeseen. ”Ongelmana on, että hallitusvaltaan nousevaa oppositiota tukevat samankaltaiset oligarkit kuin Janukovitšia”, toteaa ukrainalainen sosiologi ja vasemmistoaktivisti Volodymyr Ištšenko maan tilanteesta.1

Ukrainan kriisi ja uusi ajattelu

Tänä vuonna vietettiin Hiroshiman (6.8.) ja Nagaskin (9.8.) atomipommien pudottamisen 70-vuotissurujuhlaa. Hiroshiman pommi tappoi puolen kilometrin säteellä Ground zero -pisteestä 90 prosenttia ihmisistä. Atomipommin putoamiskohdassa lämpötila nousu sekunniksi 3000–4000 asteeseen. Paineaalto ja räjähdystä seurannut tulimeri eteni yli 250 kilometrin tuntivauhdilla ja nosti maaperän lämpötilan yli 1000 asteeseen. Välittömästi kuolleiden määrä nousi 200 000:een.

Linnake-Euroopan muurit ja EU:n talousdiktatuuri

Välimeri on muuttunut pakolaisten ja turvapaikkahakijoiden haudaksi. Vuonna 2014 yhteensä 3 279 ihmistä menetti vaarallisella merimatkalla henkensä. Pelkästään tänä vuonna yli 2 000 ihmistä on kuollut yrittäessään päästä Välimeren ylitse Eurooppaan, todetaan kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n raportissa. Järjestön pääjohtaja William Lacy Swing totesi, että "on mahdotonta hyväksyä, että 2000-luvulla konflikteja, vainoja ja huonoja olosuhteita pakenevat ihmiset joutuvat kokemaan tällaista kotimaassaan, saati sitten kuolemaan aivan Euroopan porteilla".

Naton itälaajennus ja sotateollinen kompleksi

Ukrainan kriisin yksi keskeinen kysymys on, miten turvata kaikille osapuolille turvallisuus ydinaseaikakaudella. Gorbatšovin unelma 1980-luvun lopulla oli utopia "yhteisestä eurooppalaisesta kodista", jonka puitteissa taattaisiin kaikkien turvallisuus eurooppalaisin turvajärjestelyin ilman sotilasliittoja. Tämän haaveen taustalla oli sen tosiasian tunnustaminen, että ydinasekaudella turvallisuuspoliittiset ratkaisut eivät voi perustua toisen turvattomuudelle.

"Valkoisen rodun puolesta" - uusfasismi ja Itä-Ukrainan kriisi

Kiivaat taistelut jatkuvat Itä-Ukrainassa. Ukrainan armeija on tuhonnut systemaattisesti Itä-Ukrainan infrastruktuuria, ja alueen siviilien inhimillinen katastrofi syvenee.1 Jo lähes miljoona ihmistä on paennut taisteluja. Kansainvälinen yhteisö on ollut kyvytön löytämään kriisin rauhanomaista ratkaisua. On asetettu pakotteita ja vastapakotteita. Kansainvälis-poliittinen ilmapiiri on saanut kylmän sodan piirteitä. EU, Yhdysvallat ja Venäjä pyrkivät turvamaan omat geopoliittiset etunsa alueella.

Tiede rauhan palvelijana – Saksan yliopistot rauhan puolesta

Elokuun 1. päivänä tulee kuluneeksi 100 vuotta ensimmäisen maailmansodan alkamisesta. Tiede palveli ennen tuon 1900-luvun ”peruskatastrofin” alkamista olennaisesti tulevaa tuhotyötä. Vuosina 1870–1914 käytettiin Saksan valtakunnassa ajoittain jopa kaksi kolmasosaa tutkimusrahoituksesta sotilaalliseen tutkimukseen. Tuona aikana neljänneksessä valtion ylläpitämissä yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa suoritettiin tutkimusta, joka palveli tulevaa sotaa ja aseteknologian kehittämisestä.

Ukrainan kriisi, Venäjä ja Euroopan äärioikeisto

Ukrainan kriisissä arvio uusfasismin ja äärioikeiston roolista on keskeinen kysymys monella tavalla. Venäjän media välittää pääsääntöisesti kuvaa Ukrainasta, jossa valtaan on noussut fasistihallitus. Lännen ja Suomen tiedotusvälineissä on vallalla näkemys, että Kiovan fasistivalta elää vain Venäjän mediassa. (Helsingin Sanomat 15.3.2014).

Lännessä on retoriikan tasolla Krimin tapahtumia verrattu Hitlerin Saksan vuonna 1938 tekemään Tšekkoslovakian sudeettialueiden anastukseen. Yhdysvalloissa Hillary Clinton ja Saksassa valtionvarainministeri Wolfgang Schäuble ovat nimittäneet Putinia uudeksi Hitleriksi. Lännessä osa mediasta on julistamassa Venäjää natsismin edustajaksi ja Venäjä taas esiintyy maan omissa tiedotusvälineissä ja itäisen Ukrainan venäjämielisille antifasismin linnakkeeksi.

Ukrainan kriisi, äärioikeisto ja anti-antifasismi

Ukrainan kriisi on nostanut kärjistyneesti esille kysymyksen äärioikeiston roolista ja poliittisesta painoarvosta Euroopassa. Ukrainan tapahtumien yhteydessä kansainvälisen politiikan ja median näkemyksiin näyttää mahtuvan vain kaksi mustavalkoista näkemystä asiasta. ”Fasistijuntta pitää poistaa Kiovasta”, jyrisee dosentti Johan Bäckman ja määrittää Ukrainan nykyisen väliaikaishallituksen avoimesti fasistiseksi ja vaaralliseksi (Iltalehti 18.3.2014). Päinvastaista linjaa edustaa Suvi Turtiainen: ”Kiovan fasistivalta elää vain Venäjän mediassa.” (HS 15.3.2014.)

Sosiaalivaltion alasajo – mallia Saksasta?

Elinkeinoelämän Keskusliiton (EK) piirissä on jo pitkään vaadittu Suomessa toteutettavan samankaltaisia toimenpiteitä sosiaalivaltion alasajossa kuin Saksassa. Tavoitteina ovat kilpailukyvyn parantaminen, niin sanotun kestävyysvajeen voittaminen ja valtionvelan kasvun pysäyttäminen. EK nostaa Saksan mallista erityisesti esille työmarkkinoiden joustavuuden lisäämisen, maltillisen palkkakehityksen ja työvoimapoliittiset uudistukset. Saksan malli sai ihailua Myös Etlan raportissa Miksi Saksa menestyy?. Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija Pekka Sauramo puolestaan vaatii suomalaista ay-liikettä vastustamaan viimeiseen asti Saksan mallin tulemista Suomeen ja toteaa: "Saksan tie ei saa olla meidän tiemme." (Kansan Uutiset 13.1.2014)

Hyvinvointivaltion tulevaisuus, vasemmisto ja radikaali oikeisto

Hyvinvointivaltion rakenteet ovat vähitellen vaarassa murskaantua täysin uusliberalismin ja globaalin kapitalismin paineessa. Kreikka, Espanja, Portugali ja Iso-Britannia näyttävät mallia radikaalista sosiaalis-taloudellisten saavutusten purkamisessa. Saksassa Schröderin ja Fischerin punavihreä hallitus suoritti niin perusteellisen sosiaalivaltion rakenteiden alasajon, että kristillisdemokraattien ja liberaalien hallituksen liittokansleri Merkelin johdolla ei tarvinnut tarttua hyvinvointivaltiota heikentäviin toimenpiteisiin. Tuloksena Saksassa on syntynyt laaja halpapalkkasektori, lapsiköyhyys on kaksinkertaistunut, eläkeikä on nostettu 67 vuoteen ja tulevia eläkeläisiä uhkaa vanhuuspäivien vietto toimeentulominimin alapuolella.

Moderni maailma ja orjuus

Modernin, teknologisen maailman ja orjuuden piti olla yhteensovittamaton yhdistelmä. Tätä näkemystä tukevat voimassa olevat kansainväliset sopimukset ja kansalliset lait, jotka kieltävät orjuuden ja orjakaupan kaikkialla maapallolla. Orjakauppa kiellettiin yli 200 vuotta sitten ja orjuus lopetettiin Yhdysvalloissa 150 vuotta sitten, mutta orjuus ja nykyinen ihmiskauppa ovat kasvussa nykyisen globaalin kapitalismin aikakaudella.

Ostettu tiede – yliopistouudistus ja tieteen kriisi

Uusliberalistinen uudistuksen tsunami on iskenyt yliopistomaailmaan. "Fantastinen juttu", julisti kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen kuulijoilleen vuonna 2009. Yliopistouudistus oli kokoomuksen, Keskustan ja Vihreiden silloisen hallituksen "saavutus". Silloin esitetyt yliopistolain viralliset tavoitteet ilmaistiin hyvin positiivisväritteisesti ja niiden lopulliseksi päämääräksi julistettiin yliopistojen toimintaedellytysten parantaminen kansainvälistyvässä toimintaympäristössä ja kiristyvässä taloudellisessa kilpailussa. Uusliberalistisen yliopistolain väitettiin lisäävän  autonomiaa, kun yliopistot vapautetaan valtion tiliviraston "kahleista" itsenäisiksi oikeushenkilöiksi.

ILMOITUS