Jouko Jokisalon blogi.

Äärioikeisto – jälkiteollisen yhteiskunnan "työväenliike"?

2000-luvun alussa saksalainen tutkija Herbert Kitschelt luonnehti nousevia oikeistopopulistisa puolueita ”jälkiteollisen yhteiskunnan työväenpuoleiksi”. Aiemmin englantilainen sosiologi Ralf Dahrendorf oli ennustanut ”sosiaalidemokratian aikakauden” päättyvän. Nyt tultaessa 2020-luvulle nämä ennustukset näyttävät toteutuvan. Sosiaalidemokraattiset puolueet ovat kärsineet murskatappion vaaleissa Ranskassa, Itävallassa, Hollannissa, Italiassa, Saksassa ja useissa Itä-Euroopan maissa. Samaan aikaan äärioikeistolaiset puolueet ovat nousseet ”suurimman työväenpuolueen” asemaan Tanskassa, Norjassa ja Itävallassa ja ne kilpailevat vasemmistopuolueiden kanssa tasavertaisesti työväestön äänistä esimerkiksi Saksassa, Ranskassa ja Ruotsissa.

Trumpin veropolitiikka – sota rikkaiden ja köyhien välillä

Amerikkalainen miljardööri Warren Buffett on Bloomberg Billionaires Indexin mukaan maapallon kolmanneksi rikkain mies. Hän totesi New York Times -lehden haastettelussa muutama vuosi sitten: ”Aikamme keskeinen konflikti on sota rikkaiden ja köyhien välillä.”

Rikkaiden asemat ovat vahvistuneet, jos kriteerinä on omaisuuden keskittyminen yhä harvempien käsiin. Vuonna 2017 maailman 500 rikkaimman ihmisen omaisuusmassa lisääntyi 1 000 miljardilla dollarilla. Samaan aikaan köyhien osuus maailman omaisuusmassasta pienenee. Yksi keskeinen pääkonflikti on sota rikkaiden ja köyhien välillä, jota uusliberalistiset verouudistukset kiihdyttävät.

Itävallan hallitus – uusliberalismia, rasismia ja vaarallista vallan keskitystä

Itävallassa konservatiivit (ÖVP) ja äärioikeiston Vapauspuolue (FPÖ) muodostivat uuden hallituksen kaksi kuukautta vaalien jälkeen. FPÖ on ollut Itävallan hallituksessa viimeksi Jörg Haiderin johdolla 2000-luvun alussa, silloinkin yhdessä konservatiivisen ÖVP:n kanssa, jota Sebastian Kurz nyt johtaa.

EU-maiden asevienti ja pakolaiskysymyksen kärjistyminen

EU:n jäsenmaihin saapui vuonna 2014 noin 560 000 ja vuonna 2015 noin 1 260 000 turvapaikanhakijaa. Meriteitse saapuvien turvapaikanhakijoiden yleisimmät lähtömaat vuonna 2015 olivat Syyria (49 %), Afganistan (21 %) ja Irak (9 %)1. Lähes 80 prosenttia pakolaisista on lähtöisin konfliktialueilta. Tämä on johtanut piikkalanka-aitojen nousemiseen EU:n ulkorajoilla ja äärioikeiston nousuun ja rasismin kasvuun EU-maissa. Pakolaisongelman yhteyttä kasvavaan asekauppaan, joka kriisialueilla kiihdyttää taisteluja ja lisää pakolaisvirtoja, ei ole keskustelussa suuremmin nostettu esiin.

Saksan vasemmistopuolue Linke ja pakolaispolitiikan vaikeus

Saksan vasemmistolainen Linke-puolue saavutti tämän vuoden parlamenttivaaleissa voiton. Se sai 9,2 prosenttia äänistä ja 4,3 miljoonaa ääntä. Edellisissä parlamenttivaaleissa vuonna 2013 Linke menetti 3,3 prosenttia. Tuolloin puolueen vaalitulos putosi 11,9 prosentista 8,6 prosenttiin.

Vuoden 2017 vaalitulos on herättänyt kiivasta keskustelua Linke-puolueen sisällä. Puolueen johtoa mietityttää ensinnäkin heikko kannatus työttömien ja työläisten piirissä. Vain 11 prosenttia työttömistä antoi puolueelle äänensä – vähemmän kuin SPD:lle (23 %), Vaihtoehto Saksalle (AfD) (22 %), ja kristillisdemokraateille (20 %).

Ilmastomuutoksen todellisuus ja energiapolitiikan kurjuus

Uutiset ovat huolestuttavia. Etelä-Eurooppa ja Balkanin alue ovat kuumuuden kourissa. Sunnuntain Helsingin Sanomat (6.8.2017) otsikoi: ”Hengenvaarallinen helle piinaa Etelä-Eurooppaa”. Uusimpien tutkimusten mukaan tällaiset helleaallot ovat tulevaisuutta ja seuraukset sen mukaiset. Ennustetaan, että säästä johtuvat kuolemat saattavat 50-kertaistua vuosisadan loppuun mennessä. Ihmisiä arvioidaan kuolevan Euroopassa vuonna 2100 sääoloista johtuen noin 152 000 vuodessa.

Ranskan ongelmallinen vaalitulos – fasismi vastaan uusliberalismi

Ranskan presidenttivaalien ensimmäinen kierros on ohitse. Toiselle kierrokselle pääsivät entinen investointipankkiiri, sosialistiministeri ja uusliberalismin kannattaja Emmanuel Macron ja Ranskan äärioikeistolaisen Kansallisen rintaman puheenjohtaja Marine Le Pen. Euroopan johtajat ovat olleet innoissaan tuloksesta. EU:n ulkopoliittinen edustaja Federica Mogherini iloitsi: ”Kun näkee Ranskan ja EU:n liput julistamassa Macronin voittoa, se on osoitus toivosta ja sukupolvemme tulevaisuudesta.” Saksan ulkoministeri Sigmar Gabriel oli varma, että Macron on Ranskan seuraava presidentti.”Tämä on hienoa Euroopalle”, oli Gabrielin näkemys. Itävallan presidentti Alexander Van der Bellen julisti optimismiaan ja totesi olevansa vakuuttunut, että ”eurooppavastaisten liikkeiden” nousu on ”ohitse”.

Puolan nuoriso siirtyy äärioikealle

Puolan poliittisen kehityksen suunta on kohti autoritaarista kansalliskonservatiivista yhteiskuntaa. Jarosław Kaczyńsk on Puolan nykyisen kehityksen keskeinen hahmo. Hänen mukaansa vuosi 2015 on historialliselta merkitykseltään yhtä tärkeä kuin vuosi 1989. Kaczyńskin mielestä vuotta 2015 edeltänyttä politiikkaa on leimannut petos, jonka ytimessä on liberaalin hallinnon kyvyttömyys tehdä lopullista pesäeroa valtiososialismiin. Nykyisen poliittisen johdon tärkein tehtävä on vuoden 1997 liberaalin peruslain kumoaminen, koska se on nykyhallituksen mielestä este Puolan menestyksekkään tiellä tulevaisuuteen. Puolan nykynuoriso tukee nykyistä autoritaarista kehitystä.

Donald Trump, epävarmuuden aika ja Euroopan äärioikeisto

Yhdysvaltojen uusi presidentti astui virkaan 20. tammikuuta 2017. Hänen vaalivoittonsa on herättänyt hämmennystä, suurta epävarmuutta ja erityisesti eurooppalaisen äärioikeiston piirissä valtavaa odotusta tulevasta politiikasta.

Oikeistopopulismi nousee Saksassa

Saksa on ollut tähän asti yksi niistä harvoista läntisen Euroopan maista, jossa oikeistopopulistisen puolueen nousu on antanut odottaa itseään. Maaliskuussa 2016 käydyissä osavaltiovaaleissa Vaihtoehto Saksalle (Alternative für Deutschland) -puolue mursi vallitsevan konservatiivien ja sosiaalidemokraattien muodostaman barrikaadin niin itäisen kuin läntisen Saksan alueella.

Raha ja politiikka – kohti oligarkkien valtaa

 

”Valtiotamme sanotaan demokratiaksi; siinä on päätösvalta kansalaisten enemmistöllä eikä vähemmistöllä”, määritteli Ateenan huomattavin valtiomies Perikles (n. 495–429 eaa.) demokratian luonteen. Rikkaiden harvainvaltaa, joka on ennen kaikkea varallisuuteen perustuvaa rajatonta vallankäyttöä ja joka toteuttaa vain pienen eliitin etuja, nimitti filosofi Platon (427–347 eaa.) oligarkiaksi.

Ryöstökapitalismi synnytti oman oligarkkisen valtaeliitin sosialismin raunioille. Venäjällä syntyi oligarkkien ryhmä, joka ei käytä suoraa poliittista valtaa, mutta heidän toiminnallaan on merkittävää yhteiskunnallista vaikutusta. Ukrainassa Maidanin mielenosoitukset suuntautuivat maata hallitsevaa oligarkiaa vastaan, mutta vallanvaihdos ei ole tuonut minkäänlaista muutosta tilanteeseen. ”Ongelmana on, että hallitusvaltaan nousevaa oppositiota tukevat samankaltaiset oligarkit kuin Janukovitšia”, toteaa ukrainalainen sosiologi ja vasemmistoaktivisti Volodymyr Ištšenko maan tilanteesta.1

Ukrainan kriisi ja uusi ajattelu

Tänä vuonna vietettiin Hiroshiman (6.8.) ja Nagaskin (9.8.) atomipommien pudottamisen 70-vuotissurujuhlaa. Hiroshiman pommi tappoi puolen kilometrin säteellä Ground zero -pisteestä 90 prosenttia ihmisistä. Atomipommin putoamiskohdassa lämpötila nousu sekunniksi 3000–4000 asteeseen. Paineaalto ja räjähdystä seurannut tulimeri eteni yli 250 kilometrin tuntivauhdilla ja nosti maaperän lämpötilan yli 1000 asteeseen. Välittömästi kuolleiden määrä nousi 200 000:een.

Linnake-Euroopan muurit ja EU:n talousdiktatuuri

Välimeri on muuttunut pakolaisten ja turvapaikkahakijoiden haudaksi. Vuonna 2014 yhteensä 3 279 ihmistä menetti vaarallisella merimatkalla henkensä. Pelkästään tänä vuonna yli 2 000 ihmistä on kuollut yrittäessään päästä Välimeren ylitse Eurooppaan, todetaan kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n raportissa. Järjestön pääjohtaja William Lacy Swing totesi, että "on mahdotonta hyväksyä, että 2000-luvulla konflikteja, vainoja ja huonoja olosuhteita pakenevat ihmiset joutuvat kokemaan tällaista kotimaassaan, saati sitten kuolemaan aivan Euroopan porteilla".

Naton itälaajennus ja sotateollinen kompleksi

Ukrainan kriisin yksi keskeinen kysymys on, miten turvata kaikille osapuolille turvallisuus ydinaseaikakaudella. Gorbatšovin unelma 1980-luvun lopulla oli utopia "yhteisestä eurooppalaisesta kodista", jonka puitteissa taattaisiin kaikkien turvallisuus eurooppalaisin turvajärjestelyin ilman sotilasliittoja. Tämän haaveen taustalla oli sen tosiasian tunnustaminen, että ydinasekaudella turvallisuuspoliittiset ratkaisut eivät voi perustua toisen turvattomuudelle.

ILMOITUS