Ja me yhdessä kuljemme taloon autioon

Viime kuun lopulla tuli Yleisradiosta Kare Eskolan Välilevyjä otsikolla ”Hylätyt ja autiot”. Ohjelma oli mielestäni yksi Eskolan kiehtovimmista: ihmeteltiin muun muassa hylättyjä taloja ja kyliä sekä koulun tyhjyyttä kesällä. Musiikki oli todella hienoa, vaikka kappaleet eivät useinkaan suoranaisesti liittyneet autiuteen tai tyhjyyteen. Mutta ei jätetä tätä tähän, vaan jatketaan aiheen ihmettelyä…

Aivan suoraan aiheesta löytyy vaikka pari Yrjö Kilpisen laulua: Vanha kirkko sarjasta Tunturilauluja opus 54, jossa V. E. Törmäsen teksti kertoo erämaan yksinäisyydessä lahoavasta kirkosta, jonka nurmen alla seurakunta maatuu. Sarjasta Lieder um den Tod löytyy Auf einem verfallenen Kirchhof, joka viimeistään paljastaa, mikä hylätyssä, autiossa ja yksinäisessä oikein ravistaa. Kuolemahan se siellä luuraa.

Ehkä tunnetumpi ja helpommin sulatettava on Sulho Rannan P. Mustapään runoon säveltämä Kansanlaulu. Teksti ei puhu suoraan kuolemasta, mutta kansanlaulun sanattomuus ja lehtipuiden autius kertovat selkeästi kaiken katoavaisuudesta jopa mintun ja ruusun tuoksua levittävän sinisen rakkauden ryytimaan keskellä. Aika samanhenkinen on kansansävelmä On suuri sun rantas autius V. A. Koskenniemen tekstiin. Ainakin näillä lauluilla saa varmasti aihetta luonnehtia Suomea murheellisten laulujen maaksi.

Hylätyistä ja autioista paikoista on toki sävelletty muuallakin. Edward MacDowell sävelsi Yhdysvalloissa romanttisia pianokappaleita otsikolla Woodland Sketches ja tästä sarjasta löytyy yksi Yhdysvaltojen tunnetuimmista klassisista kappaleista, To a Wild Rose. Sarjasta löytyy kuitenkin myös kappale A Deserted Farm, joka on mielestäni vähintään Villiruusun veroinen. Kappaleen sanattomuudesta huolimatta tarinan juoni on melko ilmeinen: haikean alun ja lopun välissä muistellaan onnellisia aikoja, jolloin elämä kukoisti. Hieman tämän menneen muistelun henkinen on myös Sibeliuksen kappale opuksesta 74, Im alten Heim, vaikka kyseisen kodin mahdollinen autius jääkin epäselväksi.

Arkitodellisuudessa talojen, tilojen ja kylien autioituminen on vakava yhteiskunnallinen kysymys kaikkine sosiaalisine ja taloudellisine ongelmineen. Kaupungistuminen – tai pitäisikö pikemminkin sanoa suurkaupungistuminen – on megatrendi. Syrjäiset seudut autioituvat, talot tyhjenevät, työpaikkoja ei ole, palvelut vähenevät, koulut lakkautetaan ja syrjäisistä kerrostaloistakin aletaan kysyä, kannattaako niitä pitää kunnossa, vai tuleeko halvemmaksi purkaa. Autioista taloista ja kylistä sekä Suomesta että muualta maailmasta Helsingin Sanomat kirjoitti 15.3. melkein teemanumeron.

Mielikuvituksen ja taiteen avulla voi kuitenkin päästä arjen yläpuolelle. Yksi ylevimmistä hävinnyttä elämää kuvaavista sävellyksistä on Debussyn pianopreludi Uponnut katedraali – Ysin kaupungin katedraali, joka legendan mukaan toisinaan nousee veden alta esiin palatakseen jälleen upoksiin. Yllättävän hyvää taidetta voi kuitenkin saada aikaan todella proosallisistakin aineksista. Lindbergin Graffiti-teoksen teksteinä on Pompeijin raunioista löytyneitä antiikin roomalaisia seinäkirjoituksia, joiden tyylilaji on kaikkea muuta kuin ylevä. Teoksen nimi on osuva.

Toisinaan taidetta tarvitaan kuitenkin ihmisten palauttamiseksi takaisin karmeaan todellisuuteen. Šostakovitš sävelsi todella synkällä tavalla kuolemanhiljaisuuden 13. sinfoniaansa Babi Jar. Jevtušenkon runossa rinteet, villiruohot ja ankarat puut kehystävät kaikkia niitä joukkomurhia, joita tapahtui toisen maailmansodan aikana. Toki Šostakovitš otti tällä, kuten monella muullakin teoksellaan samalla yleisemminkin kantaa väkivaltaa vastaan.

Tähän sinfoniaan verrattuna Steve Reich käyttää yllättävän neutraalin tuntuista sävelkieltä teoksessaan The Desert Land, vaikka hänellä oli mielessään ydinaseet ja William Carlos Williamsin runot, joista on siteerattu seuraavanlainen dystopia:

”Sano heille:
Ihminen on selviytynyt tähän asti, koska hän on ollut tietämätön,
miten toteuttaa toiveensa. Nyt kun hän voi toteuttaa
ne, hänen täytyy joko muuttaa niitä tai menehtyä.”

Pitäisiköhän tätä runoa soveltaa myös silloin, kun puhutaan siitä, miten ihmiskunta eri tavoin tuhoaa luontoa?

ILMOITUS