Maailman suurimmat säveltäjät?

BBC Music Magazine kysyi joulukuun numeroaan varten eläviltä säveltäjiltä, ketkä ovat viisi kaikkien aikojen suurinta säveltäjää, ja 174 nykysäveltäjän antaman vastauksen perusteella voittaja on Johann Sebastian Bach! Toiseksi tuli Stravinsky ja kolmanneksi Beethoven. Mozart jäi yllättäen mitalisijoilta neljänneksi, mutta Debussy sijoittui hienosti viidenneksi.

Muuten lehden kokoama 50 suurimman lista on melko yllätyksetön, mutta yksittäisten säveltäjien henkilökohtaiset vastaukset ovat toisinaan riemastuttavia: enemmän ja vähemmän tavanomaisten klassisten mestareiden lisäksi ehdokkaiden joukossa on paitsi jazz-, pop- ja elokuvasäveltäjiä, myös luontoäiti ja mustarastas. Olisipa Messiaen vielä elossa! Mitkäköhän viisi lintua hän olisi valinnut maailman suurimmiksi säveltäjiksi? John Cage olisi puolestaan kuunnellut luontevasti luontoäidin säveltämää musiikkia.

Ihmettelin toki, kenen mielipiteistä lista on koottu, mutta eihän tällainen diletantti tunnista äänestykseen osallistuneista säveltäjistä kuin vain murto-osan. Moni tuntuu kuitenkin nimen perusteella olevan kotoisin englanninkieliseltä alueelta, mikä saattaa vaikuttaa lopputuloksen melko runsaaseen britti- ja yhdysvaltalaissäveltäjien edustukseen. Kun lehti ihmettelee mm. Palestrinan, Handelin (niin kuin he nimen kirjoittavat), Mendelssohnin, Berliozin, Dvořákin, Griegin ja Brucknerin huonoa menestystä, itse hämmästelen, kuinka heikosti moderneista säveltäjistä pärjäävät muun muassa Dutilleux, Berio, Kurtág, Pärt, Gubaidulina ja Schnittke, eivätkä Zimmermann, Penderecki, Takemitsu, Rautavaara tai äänestäjänä mukana oleva Lindberg saa yhtään mainintaa. Oopperan ystäviä luulisi hämmästyttävän Puccinin puuttuminen, ja kun kerran jazz-säveltäjiäkin tarjottiin, niin minne katosi Thelonius Monk?

Yksi tulevaisuudentutkimuksen menetelmistä, delfoi-menetelmä, perustuu tutkittavan alan asiantuntijoista kootun paneelin käyttämiseen. Olennaista menetelmän toimivuuden kannalta on se, miten asiantuntijapaneeli valitaan ja miten heille esitettävät kysymykset muotoillaan. Nämä seikat ovat olennaisia myös BBC:n kyselyn kannalta, vaikka tarkastelun kohteena ei olekaan musiikin tulevaisuus.

Saariaho pärjäsi listauksessa loistavasti, mutta kysyttiinkö hänen mielipidettään? Tästä ei ole mitään tietoa, kuten ei yleensäkään tavasta, jolla vastaavat säveltäjät valittiin tai valikoituivat. Pitikö säveltäjän itse löytää kysely vai yritettiinkö heitä varta vasten tavoittaa? Eikö joitakuita tavoitettu vai eivätkö jotkut vain vastanneet ja selvisikö ollenkaan, miksi? Millainen suurimpien säveltäjien lista olisi, jos vastaajien joukossa olisi ollut myös Saariaho sekä lisäksi vaikka Pärt, Sallinen, Adés tai Tan Dun? 

Miksiköhän BBC Music ei antanut johtavina pitämiensä elävien säveltäjien itse asettaa aivan omia kriteereitään kaikkien aikojen säveltäjien suuruudelle, vaan tarjosi omat kriteerinsä? Lehti luetteli kriteerinsä seuraavassa järjestyksessä: a) omaperäisyys eli missä määrin valitut säveltäjät ovat vieneet musiikkia uusiin ja kiinnostaviin suuntiin?; b) vaikutus eli kuinka paljon he vaikuttivat sekä oman aikansa että tulevaisuuden musiikkielämään?; c) käsityötaito eli kuinka loistavasti heidän teoksensa on teknisesti konstruoitu? ja d) puhdas nautittavuus eli kuinka paljon mielihyvää heidän musiikkinsa antaa?

Järjestys on sikäli erikoinen, että jos sävellys ei tuota edes jotain nautintoa, kaikki muukin on aika turhaa. Ehkä oletusarvona oli, että suurimpien säveltäjien listalle pääsevät kuitenkin vain sellaiset säveltäjät, joiden teokset ovat todella koskettavia, mutta silloin viimeisen kriteerin tarkastelu on aika triviaali kysymys. On toki onnellista, että pitkin historiaa loistavat säveltäjät ovat eri tavoilla tavoitelleet omaperäisyyttä ja uudistaneet musiikkia. Etenkin nykyisin, kun mieletön määrä äänitteitä ja hyvälaatuinen äänentoisto on helposti saatavilla, voidaan tosiaan todeta, kuten Jouni Kaipainen jossain ajatteli, ettei ole mieltä säveltää vain määrällisesti lisää musiikkia, vaan säveltämisen mielekkyys perustuu siihen, että tuodaan esiin, millaista musiikki voisi olla. Ohjasikohan omaperäisyyden kriteerin asettaminen ensisijaiseksi Stravinskyn ohi Beethovenin ja Mozartin, Ligetin ohi Ravelin tai Wagnerin ohi Verdin?

Ovathan suuret säveltäjät antaneet vaikutteita sekä aikalaisilleen että myöhemmille säveltäjille, kuten Bach ja Haydn vaikuttivat Mozartiin ja Beethoveniin ja ties kehen, mutta kai se on vaikutusta sekin, kun sekä Debussy että Sibelius ensin innostuivat Wagnerista, mutta kääntyivät sittemmin aivan eri suuntaan. Suuren säveltäjän vaikuttavuus on sikäli hieman monimielinen kysymys.

Säveltäjien teknistä käsityötaitoa voi arvioida vain, jos on riittävästi koulutusta musiikin teoriasta, ja teknisen taidon merkitystä säveltämisen kannalta pystyy varmaankin parhaiten arvioimaan toinen säveltäjä. Konsertteja kuunteleva suuri yleisö puolestaan hakee musiikin tarjoamaa mielihyvää tietämättä, miten säveltäjä sen saavuttamiseen teknisellä taidollaan vaikuttaa. Onko tekninen taituruus jotenkin objektiivisempi suuruuden mittari kuin kyky tuottaa nautintoa? Yleensäkin herää kysymys, yrittävätkö säveltäjät antaa esitettyyn kysymykseen vastaukseksi selkeän subjektiiviseksi kokemansa ikioman mielipiteensä vai hakevatko he mahdollisimman objektiivisena pitämäänsä vastausta mahdollisesti jopa ohi oman makunsa.

Kaikesta edellä olevasta huolimatta 50 suurimman säveltäjän lista on joitain poikkeuksia lukuun ottamatta aika yllätyksetön. Ehkä sitä ei löydä ihan suoraan mistään Greatist Classical Hits -kokoelmalevyltä, mutta kyllä se vallitsevaa klassisen musiikin kaanonia aika lailla vahvistaa. Tällä listauksella ei pelasteta menneisyydestä ketään aiheettomasti tuntemattomaksi jäänyttä suuruutta. Klassisen musiikin historia on tuottanut jatkuvasti uudenlaista musiikkia, mutta jos tämän päivän uutta luovat säveltäjätkin tarjoavat näin tutun tuntuisen listan, ei ole ihme, että klassisen musiikin kaanon on niinkin vakiintunut kuin se on.

ILMOITUS