• Tilaus
  • Irtonumerot
  • Mediakortti
  • Yhteystiedot
  • Avustajille
  • Arvostelupalvelu
  • Yhdistys
  • Info
  • RSS
No Result
View All Result
Kulttuurivihkot
  • Etusivu
  • Jutut
    • Uutiset
    • Artikkelit
    • Mielipide
      • Pääkirjoitus
      • Lukijan sana
    • Videot
      • Vaalistudio
      • Videoreportaasit
      • Studio e
  • Blogit
    • Holokaustin taiteesta
    • Kaspar Hauser
    • Kinosilmä
    • Nettiteos
    • Penkkiaktivisti
    • Susirajan virallinen Öisinajattelija
    • Vaikuttajaviestijä Älijas Gröön
    • Yksilön ja taiteen vapaus
    • Blogiarkisto
      • Diletantti klassisen…
      • Jontti avautuu
      • Lasikenkä piparkakkutalossa
      • Saman taivaan alla
      • Sivuikkuna
      • Työnimi blogille
  • Lehtiarkisto
  • Kirjat
  • Etusivu
  • Jutut
    • Uutiset
    • Artikkelit
    • Mielipide
      • Pääkirjoitus
      • Lukijan sana
    • Videot
      • Vaalistudio
      • Videoreportaasit
      • Studio e
  • Blogit
    • Holokaustin taiteesta
    • Kaspar Hauser
    • Kinosilmä
    • Nettiteos
    • Penkkiaktivisti
    • Susirajan virallinen Öisinajattelija
    • Vaikuttajaviestijä Älijas Gröön
    • Yksilön ja taiteen vapaus
    • Blogiarkisto
      • Diletantti klassisen…
      • Jontti avautuu
      • Lasikenkä piparkakkutalossa
      • Saman taivaan alla
      • Sivuikkuna
      • Työnimi blogille
  • Lehtiarkisto
  • Kirjat
No Result
View All Result
Kulttuurivihkot
No Result
View All Result
Etusivu Blogit Diletantti klassisen musiikin ihmemaassa

Kullervo, Suomen poika?

Ilkka Vartiainen kirjoittanut Ilkka Vartiainen
14.12.2017
kategoriassa Diletantti klassisen musiikin ihmemaassa
Lukuaika: 2 min
Kullervo, Suomen poika?

Aulis Sallisen Kullervo Savonlinnan oopperajuhlilla 2017. Kuvassa Ville Rusanen (Kullervo), Birthe Wingren (Sokea laulaja/Blind Singer), Dan Karlström (Kimmo) ja Hannu Forsberg (Kalervo). Kuva: Soila Puurtinen.

Kummastelin jo viime kesän Savonlinnan oopperajuhlien ohjelmistoa, kun satavuotiasta Suomea juhlistettiin sekä Sallisen että Sibeliuksen Kullervolla. Vielä ällistyneempi olin, kun Radion sinfoniaorkesteri oli itse varsinaiseen juhlapäivään eli itsenäisyyspäivään valinnut jälleen Sibeliuksen Kullervon. Taas! Miksi? Onhan Sibeliuksen Kullervo rosoisuuksistaankin huolimatta vahva ja persoonallinen läpimurtoteos ja sikäli kyllä ansaitsee tulla esitetyksi, mutta eihän jouluakaan juhlita esittämällä Matteus-passiota.

Onneksi itsenäisyyspäiväkonsertin alkupuolella ohjelmistossa olivat Lotta Wennäkosken Uniin asti ja Magnus Lindbergin Tempus fugit eli kaksi hienoa kantaesitystä ja aivan konsertin lopussa sentään esitettiin pakollinen Finlandia, joten eihän konsertti onneksi pelkästään Kullervon merkeissä mennyt. Mutta jokin siinä jäi vaivaamaan, että Suomen satavuotisen itsenäisyyden kunniaksi juuri Kullervoa esitettiin melkein kuin kaupallisen radiokanavan soittolistalta. Löytyyhän suomalaisesta ooppera- ja orkesterimusiikista paljon hienoja teoksia, joilla kehtaisi juhlia itsenäisyyttä aivan yhtä hyvin.

Vai onko ohjelmisto valittu, kuten Kare Eskola olisi yhdessä Välilevyjä-ohjelmistaan voinut sanoa, käytännön syistä? Kun Savonlinnassa löytyy sekä orkesteri että kuoro ja solisteja, niin siinähän se menee Kullervokin aivan yhtä hyvin kuin jokin massiivinen oopperakin. Tai kun Wennäkosken teos vaati itsenäisyyspäivän konserttiin sekä orkesterin että kuoron, niin esitetään sitten saman tien myös Kullervo ja sen päälle saadaan vielä Finlandiaankin kuoro mukaan. Eihän tämä tietenkään ole välttämättä varsinainen syy, mutta tekee kyllä valitun ohjelmiston mahdolliseksi.

Vai onko kyse siitä, että kun kerran Sibeliusta halutaan, niin hänen sinfonioitaan ei sittenkään koeta juhlatapahtumaan riittävän megalomaanisiksi? Onko vain Kullervo riittävän massiivinen? Toinen, kolmas, viides tai seitsemäs sinfonia olisi voinut olla hienosti duuriin päättyvää juhlaa, mutta eihän Sibeliuksen sinfonioihin ole yritetty saada mahtumaan koko maailmaa, kuten Mahlerin sinfonioihin. Helsingin kaupunginorkesteri olisi kilpaillut massiivisuudellaan loppuvuoden esityksellään Beethovenin yhdeksännestä sinfoniasta. Ehkä juhlatapahtuman ohjelman vain pitää olla mammuttimainen, kun spektaakkeleihin ja tehosteisiin turtuneelle yleisölle vähemmän ei kerta kaikkiaan ole enemmän.

On kuitenkin jossain määrin outoa, ettei Kullervon absoluuttinen synkkyys näytä mitenkään häiritsevän juhlivaa yleisöä. Kertooko tämä siitä, että suomalaiset ovat oikeastaan jokseenkin etääntyneitä Kullervon kohtalosta ellei suorastaan koko Kalevalasta ja sen menneestä maailmasta? Tarinaa ei enää koeta mitenkään omakohtaisesti koskettavaksi, vaan sitä seurataan pikemminkin kuin mitä tahansa seikkailutarinaa.

Onhan hyvinvointivaltio satavuotiaan Suomen menestystarina – sikäli kun se onnistutaan tai edes halutaan säilyttää, mutta toisaalta voisi ajatella, että Kullervo muistuttaisi huono-osaisten kohtalosta hyväosaisten juhliessa. Hakaniemen torillahan toistuu vuodesta toiseen Heikki Hurstin organisoimana vähävaraisten itsenäisyysjuhlinta. Tämä on yksi niistä syistä, joka saa huolestumaan, jos konserttiyleisö onnistuu kuuntelemaan Kullervon tarinaa etääntyneenä, ellei suorastaan vieraantuneena, kuin jotain kummajaista ulkopuolelta tarkastellen.

Avainsanat: Aulis SallinenHeikki HurstiKalevalaKare EskolaKullervoLotta WennäkoskiMagnus LindbergMahlerMatteus-passioSavonlinnan oopperajuhlatTempus fugit

Uusimmat

Cornelis Vreeswijk oli kosmopoliittinen ruotsalaisen ilmaisun ymmärtäjä

Cornelis Vreeswijk oli kosmopoliittinen ruotsalaisen ilmaisun ymmärtäjä

29.6.2025
Kulttuurivihkoilta luvassa monipuolinen kirjasyksy

Kulttuurivihkoilta luvassa monipuolinen kirjasyksy

23.6.2025
Iranilaistaustainen yrittäjä: ”Kukaan ei ole kysynyt, miten perheeni voi”

Iranilaistaustainen yrittäjä: ”Kukaan ei ole kysynyt, miten perheeni voi”

22.6.2025
Yleistuki ei takaa oikeudenmukaisuutta

Yleistuki ei takaa oikeudenmukaisuutta

18.6.2025

Palkka-armeija Wagnerin nousu ja tuho

17.6.2025
”Tein synkän ja psykedeelisen elokuvan” – Herra Ylpön Kronos Kairos kertoo erosta

”Tein synkän ja psykedeelisen elokuvan” – Herra Ylpön Kronos Kairos kertoo erosta

17.6.2025
Kulttuurivihkot 3/2025: Unkari

Kulttuuriko poliittista? Ei kai sentään!

12.6.2025
Kulttuurivihkot 3/2025: Unkari

Kulttuurivihkot 3/2025: Unkari

12.6.2025

Jakarta-metodi, dekolonisaatio ja uuskolonialismi – rikokset ihmisyyttä vastaan

5.6.2025

Turvallisuuspolitiikan kadonneet osat – ilmastokriisi ja ydinaseet

22.5.2025
Flow kylässä: Taiteilijavieraana Laura Timantti

Flow kylässä: Taiteilijavieraana Laura Timantti

17.5.2025

Sivistävät ideat, kirjat ja kirjastot

12.5.2025

Militarismi ja kamppailu strategisista raaka-aineista

12.5.2025

Trump pudottelee viikunanlehtiä

12.5.2025
Virpi Alanen: Kaupunkilintu

Tervetuloa keväiseen runo- ja kirjailtaan 20.5.!

9.5.2025

Vasemmistolainen kulttuurilehti

Päätoimittaja (painettu lehti) Marissa Mehr
Päätoimittaja (verkkolehti) Elias Krohn
Julkaisija Domirola Oy

Kaasutehtaankatu 1 / 12
00540 Helsinki
+358941145369
ISSN 2242-6736 (verkkojulkaisu)

Mikä Vihkot?

Sivuston käyttöä seurataan mm. evästein kävijäseurannan, markkinoinnin ja mainonnan toteuttamiseksi. Tietosuojaselosteessa kerrotaan sivuston käytännöistä ja yhteistyökumppaneista.

 

No Result
View All Result
  • Etusivu
  • Jutut
    • Uutiset
    • Artikkelit
    • Mielipide
      • Pääkirjoitus
      • Lukijan sana
    • Videot
      • Vaalistudio
      • Videoreportaasit
      • Studio e
  • Blogit
    • Holokaustin taiteesta
    • Kaspar Hauser
    • Kinosilmä
    • Nettiteos
    • Penkkiaktivisti
    • Susirajan virallinen Öisinajattelija
    • Vaikuttajaviestijä Älijas Gröön
    • Yksilön ja taiteen vapaus
    • Blogiarkisto
      • Diletantti klassisen…
      • Jontti avautuu
      • Lasikenkä piparkakkutalossa
      • Saman taivaan alla
      • Sivuikkuna
      • Työnimi blogille
  • Lehtiarkisto
  • Kirjat
  • Tilaus
    • Irtonumerot
  • Yhteystiedot
  • Avustajille
  • Arvostelupalvelu
  • Yhdistys
  • Mediakortti
  • Info