Ilkka Vartiainen ei unohda kestävän kehityksen kulttuurisarkaa, vaan syöksyy blogissaan diletantin innolla klassisen musiikin syövereihin ja tähyilee samalla levyröykkiöiden alta maailman menoa. Lukekaa korvillanne!

Taas Sibeliuksen varjossa?

Turun Logomon Kulttuurigaalassa 18.10. valittiin yleisöäänestyksellä Vuosisadan kulttuuripersoona ja voittajaksi tuli, yllätys, yllätys, Jean Sibelius! Jo pelkästään se, että voittaja tuli musiikin, eikä esimerkiksi kirjallisuuden tai kuvataiteen edustajien joukosta, oli aika sattumanvarainen lopputulos. Mutta kun kulttuuripersoonaksi nyt sitten valikoitui säveltäjä, niin kuka muukaan se olisi voinut olla kuin Sibelius? Muissa taiteenlajeissa ei ehkä ole ketään yhtä voimakkaasti hallitsevaa yksittäistä hahmoa.

Mutta mitä Sibeliuksen valitseminen oikein merkitsee? Valinta on sikäli kummallinen, että samalla kun se on jokseenkin ilmeinen, moinen ilmeisyys tekee sen, ettei valinnalla ole juuri minkäänlaista uutisarvoa. Jos joku muu säveltäjä olisi valittu, aina olisi kysytty, miksi nimenomaan juuri hän, eikä Sibelius.

Ja nyt kuulemme Yleisradion ohjelmassa, paitsi että… oikun, eikun, kuulemmekin...

Elokuun lopulla Esa-Pekka Salonen johti Sibelius-Akatemian ja Juilliard Schoolin opiskelijoista koottua sinfoniaorkesteria ja solistina oli sellisti Jonathan Roozeman. Onneksi Yleisradio lähetti konsertin koko kansankin kuultavaksi. Olin kuitenkin hieman ihmeissäni, kun Helsingin Sanomien radio-ohjelmatietojen mukaan konsertissa ensimmäisenä esitettävä teos olisikin Sibeliuksen Lemminkäissarja eikä Steven Stuckyn Radical Light tai Salosen Mania. No voihan konsertin ohjelmisto tai sen järjestys välillä vaihtua, mutta mitä kummaa? Konsertti alkoi sittenkin Stuckyn teoksella ja jatkui Salosen Manialla. Lemminkäinen lähti Saaren neitojen pariin vasta väliajan jälkeen. Miksi Helsingin Sanomissa konsertin teokset olivat väärässä järjestyksessä?

Riippuvuuksien riepoteltavana

Taika Dahlbom kirjoittaa Helsingin Sanomien lauantaiesseessään 5.8.2017 lukemisesta addiktiona otsikolla ”Onneksi lukemista pidetään nykyään positiivisena addiktiona”. Ja tämähän todellakin näkyy kirjojen kierrätyshyllyillä. Ennenhän addiktioiden keskeisenä kysymyksenä oli, miksi Jeppe juo, mutta nykyisin voi olla koukussa lähes mihin tahansa. On netti-, peli-, seksi- ja ties mitä riippuvuutta. Suurin osa suomalaisista on melkein yhtä riippuvaisia kahvista kuin älypuhelimestaan. Jotkut katsovat sata kertaa viikossa asuntoilmoituksia, vaikka eivät ole muuttamassa minnekään. Jopa liiallisesta intohimosta terveelliseen ruokavalioon voi saada ongelman, jolla vaikeuttaa syömistään ja vaurioittaa terveyttään. Mutta miten on, voiko klassisesta musiikista tulla riippuvaiseksi?

Ministerit autojensa vankeina

Vaikka Klamin orkesteriteos Pyöräilijä alkaa hitaasti, se ei ala rauhallisesti, vaan synkän pahaneteisesti paholaiseenkin ennen muinoin assosioidun tritonus-intervallin sävyttämänä. Pyöräilijä kuitenkin uskaltautuu vauhtiin kaivaten ilmeisesti jännitystä elämäänsä. Loppurysähdyksestä on vaikea päätellä, kaatuuko pyöräilijä vai ei. Mutta onko pyöräileminen todellakin niin vaarallista? Niin vaarallista, että pyöräily pitäisi kieltää maamme ministereiltä?

Diletantti nostalgian vietävänä

Sattuipa käsiini Soundi-lehden tämän vuoden kakkosnumero, jonka pääkirjoituksen Mikko Meriläinen otsikoi ”Nostalgia, pysy minusta kaukana” – samalla kun lehden kannessa hehkutetaan Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen paluuta. Toki Meriläinen myöntää suhteensa nostalgiaan ja combackeihin kompleksiseksi, muttei kuitenkaan myönnä tarvitsevansa uutta Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus -singleä ainakaan nostalgiasyistä. Mitä tekeekään puolestaan Kare Eskola huhtikuun lopulla Välilevyjä-ohjelmassaan? Sukeltaa täysillä nostalgian virran vietäväksi kertaamalla isänsä ja äitinsä levyhyllyn ääressä lapsuudessaan kuulemiaan äänitteitä, vaikkakin täysin tietoisena nostalgiaan liittyvien tunteiden petollisuudesta.

Ikävän karkotusta klassisella musiikilla

Juha Matias Lehtonen kertoi Helsingin Sanomien artikkelissaan 26.1.2017 ”Mieli hyväksi musiikilla”, miten musiikilla voi vaikuttaa mielentilaansa. Lehtonen kiinnittää huomiota siihen, kuinka musiikilla on ihmisten hyvinvointiin syvällinen vaikutus ja siteeraa psykologian tutkija Suvi Saarikalliota: ”Musiikki ja visuaaliset kokemukset ovat tärkeä osa arjen tunnesäätelyä. – –” Saarikallio on tutkinut kognitiotieteilijä Johanna Maksimaisen kanssa musiikin ja kuvien vaikutusta mielihyvään käyttäen kyselyjä ja aivokuvantamista.  Lehtosen artikkelissa on kuitenkin mielenkiintoista se, että hän on koonnut tutkimuksista yhdeksän ohjetta, joilla valita juuri sopivaa musiikkia mielialojensa säätelyyn. No tästähän pitää ottaa selvää...!

Halvalla lähtee! Kirjaston erikoistarjous!

Pistäydyinpä Helsingin keskustassa asioidessani ohimennen Kymppikirjastossa, joka on musiikkikirjastona kaupunginkirjastojen joukossa klassisen musiikin paratiisi. Mitä kaikkea sieltä onkaan tullut lainattua! Tällä kertaa törmäsin kuitenkin jo ennen sisäänkäyntiä kirjaston CD-levyjen poistomyyntiin. Häh? Siinä sitä tarjottiin tilaisuutta punnittuihin levyhankintoihin: neljä levyä yhdellä eurolla, joten yhden normaalihintaisen, 20 euroa maksavan CD:n hinnalla olisi saanut 80 levyä.

Miten levyttää John Cagen 4'33''?

Varoitus! Tämä blogiteksti sisältää juonipaljastuksia.

Ostin kirpputorilta CD-levyllisen Amadinda-lyömäsoitinyhtyeen esittämää modernia musiikkia. Levy sisältää muun muassa Cagen teoksen 4'33'' – vai sisältääkö? Kyseisen teoksen levytyksestä kuuluu mahdollisesti jostain kaukaisuudesta kirkonkellojen soittoa, ehkä jotain rahinoita, jokin kopsahdus ja selkeästi ainakin linnunlaulua. Onko levytys epäonnistunut?

Ei ihan tästä maailmasta...

No nyt ei tarvitse välttämättä edes kuunnella Schönbergin Pierrot lunairea voidakseen ihmetellä kuuhulluutta. Tommi Nieminen raportoi 11.12.2016 Helsingin Sanomissa Slush-yritystapahtumaan tulleesta miljardööri Naveen Jainista, jonka yritys Moon Express aikoo ensi vuoden lopussa laukaista yksityisen raketin Kuuhun testaamaan ohjelmistoja ja tunnistamaan Kuun varantoja, joita olisi tulevaisuudessa tarkoitus tuoda Maahan. Kuusta haluttaisiin muun muassa platinaa ja helium 3:a, jota voitaisiin käyttää fuusioreaktoreissa – jos sellaisia onnistuttaisiin tekemään. Vuonna 2018 olisi tarkoitus aloittaa kaupalliset kuulennot, jolloin Kuuhun voitaisiin viedä vaikka tutkimuslaitteita tai vainajien tuhkaa. Elävien ihmisten turistilennot Jain aikoo aloittaa kymmenen, viidentoista vuoden päästä. Aika näyttää, kumpi on hullumpi, Jain vai Pierrot.

ILMOITUS