Eutanasia on runokokoelma parantumattomasti sairaan viimeisestä vuodesta – ajan merkityksistä, kuoleman kulttuurisista käsityksistä ja olemassaolon luonteesta. Samalla teos on kertomus rakkaudesta.
Tarina kuljettaa lukijan sairaalamaisemista avaruuden ja aineen sydämiin, maapallon pinnalta aurinkojen sisuksiin.
vuosi pisteessä avaruudessa
vuosi universumin mykässä tuulessa
röyhelössä rautaytimen jyvä
syttyvää hiiltä, ikuisuus silmänräpäys
Aija Andersson (o.s. Typpö) on äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettaja, Kulttuurivihkojen runoblogisti ja vapaa kirjoittaja. Hänen esikoisteoksensa, runokokoelma Amputaatio (Kulttuurivihkot 2021) sai runsaasti positiivista huomiota julkisuudessa. Eutanasia on Anderssonin toinen julkaistu teos.
ISBN 978-952-7437-23-0 (painettu), ISBN 978-952-7437-24-7 (pdf). Kirjastoluokka 82.2. Kovakantinen. 88 sivua. Ovh. painettu 25,90 e, pdf 10,90 e. Hinnat sisältävät alv:n, 10 %. Ilmestynyt 15.3.2022.
Verkkokauppa
Tilaa painettu kirja!
Osta sähkökirja!
Kirjasta sanottua
Eutanasia on kuvaus parantumatonta syöpää sairastavan viimeisestä vuodesta. Se on yhtä aikaa rohkea ja synkkä, kolkutellaanhan siinä kuoleman portteja. Olennaisempi on kuitenkin pohdinta siitä, että olemme hiiltä universumin mykässä tuulessa, osa kokonaisuutta. Sairaalamerkinnöistä ja syövän luonteen kuvailusta siirrytään evoluutioon ja alkuainetaulukoihin. Andersson tarkastelee, mitä on aika: ikuisuus vai silmänräpäys vai molemmat yhtä aikaa? Hän tuulettaa kuoleman kulttuuria tavalla, jota ei ole ennen tehty. Muovirannoilla kulkeva lukija joutuu kohtaamaan myös ilmastonmuutoksen. Lopuksi on saaton aika.
Kirjallisuusterapeutti Silja Mäki blogissaan 22.4.2022
Eutanasiassa kuoleman teema ja luopuminen ovat vahvasti läsnä. Samaan aikaan runoista välittyvät myös läsnäolo ja elämänhalu. Kuolemaa käsitellään kerroksittain – realistisella ja pelkistetyllä tavalla ja myös metaforien avulla koristeellisemmin. Kuolema tehdään tavallaan näkyväksi, ei elämän vastakohtana vaan sen myötäeläjänä. Tässä Andersson onnistuu mielestäni hienosti.
Mia Öblom Suomen kirjallisuusteraiayhdistyksen blogissa 12.5.2022
